Rakastaa. Ei rakasta. Rakastaa! Sydän pamppailee, melkein pakahtuu. Miten hän onkaan juuri tuollainen! Aivan erityinen, erilainen kuin kukaan muu. Värisyttää.
“On se niin ihanaa olla homo!” huokaisee nuori nainen ja katsoo pehmeästi tyttöystäväänsä. On ihanaa rakastaa ja saada rakkautta.
Rakkaus ylittää rajat. Se ei katso aikaa eikä paikkaa, ei tartu pintaan eikä pikkuasioihin. Mutta joskus muut tarttuvat: he näkevät ikäeron, värieron, pituuseron, kielieron, luokkaeron, tai liiankin saman sukupuolen, ja ovat huolissaan. Miten se nyt tuollaiseen rakastui.
Ystäväni isä tuskaili hääpuheen kanssa: mitä ihmettä hän voisi sanoa, kun ei pystynyt ymmärtämään kahden miehen välistä rakkautta? Vinkki viitonen kaikille juhlapuheiden pitäjille: puhu vain rakkaudesta niin hyvin menee. Siitä samasta rakkaudesta, jota itsekin olet ehkä saanut tuntea.
Onko homoseksuaalinen rakkaus tunteena sitten jotenkin erilaista kuin heterorakkaus? Asiaa tuskin on tieteellisesti selvitetty, joten on pakko luottaa omaan havainnointiin. Vuosien varrella olen tavannut lukuisia umpirakastuneita ihmisiä. Heteroihmisiä, homoihmisiä, lesboihmisiä, bi-ihmisiä, cis-ihmisiä, transihmisiä. En ole huomannut merkittävää eroa heidän välillään: rakastunut kuin rakastunut. Jokainen heistä on ollut kaunista katseltavaa rakkauden hehkussaan.
Tänään käynnistyi Helsinki Pride -tapahtuma, jonka teemana on rakkaus. Kiinnostavaa ohjelmaa on laidasta laitaan. Mukaan voi tulla mukaan ihan sellaisena kuin on – Helsinki rakastaa kaikissa sateenkaaren väreissä. Eron huomasi muuten jo tänään maanantaina kaupungilla kävellessä, sillä kaikki näyttivät minusta jotenkin niin… kauniilta.
Meillä jokaisella on oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi, ja meillä jokaisella on velvollisuus suojella toistemme oikeutta rakastaa, Helsinki Priden sivuilla todetaan. Helsingin jälkeen kesää rytmittävät Pride-tapahtumat Jyväskylässä, Tampereella jaTurussa. Rakkaudellista kesää teille kaikille!
Outi Hannula