Trasek ry
Seta ry
12.4.2013
Lausunto Sosiaali- ja terveysalan eettiselle neuvottelukunnalle (ETENE)
Asia: Tarve ’transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta’ annetun lain saattamiseen ajan tasalle
Sukupuoleltaan moninaisten henkilöiden ihmisoikeuksia edistävien asiantuntija- ja ihmisoikeusjärjestöjen Trasekin ja Setan mukaan sukupuolen vahvistamista ja korjaushoitoja koskevat säädökset tulee kiireellisesti uudistaa ihmisoikeusperustaisesti. Kiitämme mahdollisuudesta lausua asiassa ETENElle ja esitämme lausuntonamme seuraavaa.
Tarvittavat toimenpiteet
Lainsäädännön uudistaminen
1. Sukupuolen juridisen vahvistamisen tulee jatkossa perustua kokonaan henkilön itsemääräämisoikeuteen. Nykyiseen translakiin kirjatut sukupuolen vahvistamisen ehdot ovat ristiriidassa kansainvälisten ja kotimaisten ihmisoikeusstandardien kanssa ja perustuvat vanhentuneisiin hoitosuosituksiin. Lakiuudistus on toteutettava viipymättä.
2. Lain nimi tulee muuttaa vastaamaan ajantasaista ja korrektia terminologiaa. Transseksuaali-termistä tulee luopua kaikessa lainsäädännössä.
3. Vanha hoitoa ohjaava asetus ja hoitosuositus tulee ajanmukaistaa vastaamaan nykyistä kansainvälistä suositusta (World Professional Association for Transgender Health Standards of Care, 7th Version).
4. Lakiuudistuksen ja hoitosuosituksen ajan tasalle saattamisessa on jo valmisteluvaiheessa kuultava sekä asianosaisia edustavia järjestöjä että ihmisoikeusasiantuntijoita. Näiden edustajat on syytä nimetä työryhmään, joka asetetaan valmistelemaan lakiuudistusta.
Nykyisten hoitokäytäntöjen arviointi
Lakimuutoksen vireillepanon lisäksi Trasek ja Seta pyytävät, että ETENE ottaa tarkasteltavakseen myös kaksi keskeistä sukupuoli-identiteetin tutkimusta ja hoitokäytäntöjä koskevaa kysymystä:
1. Ovatko nykyiset hoitokäytännöt eettisesti hyväksyttäviä?
2. Vastaavatko käytännöt eri tutkimus- ja hoitoyksiköissä nykyistä hoitoja koskevaa asetusta?
Perustelut
Nykytila
Transsukupuolisuudella tarkoitetaan tilaa, jossa henkilölle syntymän yhteydessä määritetty sukupuoli ei vastaa hänen omaa sukupuoli-identiteettiään tai -kokemustaan. Transsukupuoliset voivat korjata tilaansa sekä lääketieteellisin että juridisin keinoin. Lääketieteellisiä korjaustoimenpiteitä ovat ennen kaikkea hormonihoidot ja kirurgia, juridisia puolestaan nimen ja juridisen sukupuolen muuttaminen vastaamaan koettua sukupuolta. STM on todennut jo vuonna 2002, että sukupuolen vahvistaminen ei edellytä välttämättä hormonaalista tai kirurgista hoitoa, koska joillekin henkilöille hormonihoidot ja leikkaukset voivat olla vasta-aiheisia eivätkä kaikki henkilöt myöskään halua vaikeita ja riskialttiita sukuelinleikkauksia. (STM Kuntatiedote 20/2002)
Suomessa juridisen sukupuolen muuttamisesta säädetään laissa transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta, lyhyesti translaissa. Lääketieteellisestä hoidosta ja lain soveltamisesta säädetään tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa sukupuolen muuttamiseen tähtäävän tutkimuksen ja hoidon järjestämisestä sekä lääketieteellisestä selvityksestä transseksuaalin sukupuolen vahvistamista varten. Näiden lisäksi lääketieteellistä hoitoa ohjaa ja säätelee sosiaali- ja terveysministeriön vahvistama hoitosuositus.
Transihmisiä koskeva lainsäädäntö ja hoitokäytännöt ovat maailmalla muuttuneet nopeasti, ja uudistuksissa on ollut keskeistä, että sukupuoli-identiteetin korjaaminen vastaamaan koettua sukupuolta nähdään ihmisoikeuskysymyksenä. Nyttemmin myös hoitosuosituksissa painotetaan itsemääräämisoikeutta ja luovutaan transsukupuolisuuden patologisoinnista. Suomen lainsäädäntö ja hoitosuositukset ovat jääneet kansainvälisestä kehityksestä pahasti jälkeen. Niiden saattaminen ajan tasalle on transihmisten ihmisoikeuksien kannalta välttämätöntä.
Suomi sai YK:n yleismaailmallisessa määräaikaistarkastelussa (Universal Periodic Review, UPR) 23.5.2012 suosituksen (90.8) parantaa transihmisten kehollisen koskemattomuuden, perheoikeuksien, yksityisyyden suojan ja turvallisuuden toteutumista lainsäädännöllisillä ja hallinnollisilla keinoilla. Suomi sitoutui UPR-menettelyssä antamassaan vastauksessa perus¬tamaan työ¬ryhmän arvioimaan translain muutostarvetta. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muiznieks antoi 25.9.2012 Suomen maavierailustaan raportin, jossa ihmisoikeusvaltuutettu kehottaa Suomea poistamaan vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja naimattomuudesta juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona.
Translain uudistaminen ei edellytä merkittäviä muutoksia muuhun lainsäädäntöön. Olennaisin liitelaki on isyyslaki, mutta sen muutos on parhaillaan vireillä, ja transihmisten vanhemmuuteen liittyvä säätelytarve voidaan ottaa huomioon tässä yhteydessä.
Kansainvälinen kehitys
Translaki on nyt ollut voimassa kymmenen vuotta. Laki oli jo voimaan tullessaan ongelmallinen, ja sen esikuvana oli käytetty pitkälti Ruotsin lakia, joka oli jo vuodelta 1972. Viime vuosina niin Euroopan unionin jäsenmaissa kuin muuallakin maailmassa on eri yhteyksissä todettu, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona loukkaa ihmisoikeuksia. Ruotsissa Tukholman kamarioikeus linjasi syksyllä 2012, että laissa säädetty sterilisointivaatimus on Ruotsin perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Saksan perustuslakituomioistuin toisti tammikuussa 2011 aiemman kantansa, että vaatimukset kirurgisista toimenpiteistä ja lisääntymiskyvyttömyydestä loukkaavat henkilön integriteettiä ja ovat seksuaalioikeuksien vastaisia, ja kielsi kyseisen lainkohdan soveltamisen välittömästi. Myös Italiassa päädyttiin vuonna 2011 tuomioistuimessa samalle kannalle.
Useissa maissa on ryhdytty toimiin sukupuolen vahvistamista koskevan lainsäädännön uusimiseksi. Argentiinassa hyväksyttiin vuonna 2012 uusi laki, joka turvaa yksilön täyden itsemääräämisoikeuden sukupuoleen ja etunimiin. Huomattavan edistyksellinen lainsäädäntö on myös muun muassa Portugalissa. Käännös Argentiinan translaista: http://www.trasek.net/wp-content/uploads/2012/10/Argentiinan-laki-sukupuoli-identiteetist%C3%A4.pdf
Euroopan neuvosto ja sen alaiset elimet ovat toistuvasti ottaneet kantaa transihmisten ihmisoikeuksien toimeenpanemisen puolesta. Edellinen ihmisoikeusvaltuutettu Thomas Hammarberg suositti Euroopan neuvoston jäsenmaille että ne:
1) Tunnustavat oikeudellisesti transsukupuolisen henkilön omaksi kokeman sukupuolen ja kehittävät sujuvat ja avoimet menettelyt, joilla transsukupuolisen henkilön nimi ja sukupuoli voidaan muuttaa syntymätodistukseen, väestötietojärjestelmään ja muihin henkilörekistereihin, henkilökorttiin, passiin, opintotodistuksiin ja muihin vastaaviin asiakirjoihin.
2) Eivät enää vaadi sterilisaatiota tai muuta yksilön itsemääräämisoikeutta, terveyttä tai hyvinvointia mahdollisesti vakavasti vahingoittavaa pakollista lääketieteellistä hoitoa edellytyksenä transsukupuolisen henkilön omaksi kokeman sukupuolen oikeudelliselle tunnustamiselle.
3) Poistavat lainsäädännöstä vaatimuksen, jonka mukaan henkilön on oltava naimaton tai naimisissa olevan henkilön on erottava, edellytyksenä transsukupuolisen henkilön omaksi kokeman sukupuolen oikeudelliselle tunnustamiselle.
—
7) —Transsukupuolisen henkilön oikeuksia vanhempana on edelleen kunnioitettava senkin jälkeen, kun hänen omaksi kokemansa sukupuoli on tunnustettu oikeudellisesti.
8) Antavat LHBT-ihmisille mahdollisuuden käyttää avustettua lisääntymistä ilman heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa tai sukupuoli-identiteettiinsä perustuvaa syrjintää.
Euroopan neuvoston ministerikomitea puolestaan suosittelee jäsenmaille, että Sukupuolenkorjauksen oikeudelliselle tunnustamiselle asetettavia ennakkovaatimuksia, myös ruumiillisia muutoksia koskevia vaatimuksia, olisi tarkasteltava säännöllisesti loukkaavien vaatimuksien poistamiseksi. Suomi tukee Euroopan neuvoston ja sen ihmisoikeusvaltuutetun työtä. On johdonmukaista, että Suomi myös itse noudattaisi Euroopan neuvoston toimielinten antamia suosituksia.
YK:n kidutuksen vastaisen erityisraportoijan tuoreessa raportissa (Report of the special rapporteur on torture and other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment, Juan E Méndez 2/2013) pidetään sukupuolen vahvistamisen ehdoksi asetettuja steriliteettivaatimuksia ja tahdon vastaisen hoidon vaatimuksia epäinhimillisinä.
Nykyisin voimassa olevan sosiaali- ja terveysministeriön hoitosuositus noudattelee vuonna 2001 julkaistua kansainvälistä hoitosuositusta (The Harry Benjamin International Gender Dysphoria Association’s Standards Of Care For Gender Identity Disorders, Sixth Version). Välissä nimeään vaihtanut järjestö, nykyisin World Professional Association for Transgender Health (WPATH) on vuonna 2011 julkaissut uuden suosituksen (Standards of Care for the Health of Transsexual, Transgender, and Gender-Nonconforming People, Version 7), jossa hoitokäytäntöjä on merkittävästi modernisoitu. Suomessa käytössä oleva hoitosuositus on pikimmiten saatettava vastaamaan tätä edellä mainittua ajantasaista kansainvälisten asiantuntijoiden suositusta.
On myös syytä panna merkille, että WPATH on kesällä 2008 antamassaan lausunnossa ilmaissut kantanaan, että henkilöllisyystodistuksessa näkyvä juridinen sukupuoli on voitava korjata osana sosiaalista sukupuolenkorjausprosessia jo ennen kuin lääketieteelliset korjaushoidot on saatettu ”loppuun”. Vuonna 2010 WPATH on antanut kannanoton, että juridisen sukupuolen tulee voida perustua henkilön sosiaaliseen (koettuun) sukupuoleen riippumatta lisääntymiskyvystä, ja että lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta sukupuolen vahvistamisen ehtona on luovuttava.
Lääketieteellinen sukupuolen korjausprosessi ja lisääntymiskyvyttömyysvaatimus
Transsukupuolisuuden lääketieteelliset hoidot heikentävät hoidettavan lisääntymiskykyä vaihtelevasti, eikä juridisen sukupuolen korjaamisen edellytyksenä vaadita suoraan mitään lääketieteellistä hoitoa. Vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä tekee siksi nykyisestä translaista jo sisäisestikin ristiriitaisen. Lain tätä kohtaa myös tulkitaan kirjavasti. Yleensä katsotaan, että pysyvästi jatkettu hormonihoito aiheuttaa lisääntymiskyvyttömyyden, mutta jotkut lääkärit ovat asettaneet lisääntymiskyvyttömyydestä annettavan todistuksen ehdoksi kirurgisia toimenpiteitä, joita hoidettava ei ole halunnut.
Transihmisten kesken on suuria eroja sen suhteen, millaisia korjaustoimenpiteitä kukin tarvitsee ja millaisiin lääketieteellisistä tai henkilökohtaisista syistä on mahdollisuus. Kaikki juridista sukupuolenkorjausta hakevat eivät hakeudu hormonaalisiin tai kirurgisiin hoitoihin, ja toisaalta kaikki lääketieteellisiin hoitoihin hakeutuvat eivät hae juridisen sukupuolen muutosta. Edellisen kaltaisissa tapauksissa lain vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä siis pahimmillaan pakottaa juridisen sukupuolen korjaamista hakevan henkilön sellaisiin hoitoihin, joille ei ole lääketieteellistä perustetta.
Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen tekee ongelmalliseksi myös se, että translakia sovelletaan ajoittain sellaisiinkin ihmisiin ja toimenpiteisiin, joita se ei koske. Joissakin tapauksissa transihmisiltä on evätty hedelmöityshoitoja sillä perusteella, että he ehkä joskus tulevaisuudessa saattavat hakea sukupuolen juridista korjausta, ja sukusolujen talletus on useissa tapauksissa evätty sekä korjaushoitoihin hakeutuneilta että jopa henkilöiltä, jotka ovat vasta harkitsemassa korjaushoitoja, eivätkä välttämättä ole päättäneet haluta juridisen sukupuolen korjaamista.
Samaan aikaan Suomessa on nykyisenkin lain ajalta tapauksia, joissa transsukupuoliset ovat saaneet lapsia omilla sukusoluillaan. Teknisesti tämä ei ole ongelma sen enempää väestötietojärjestelmän kuin muidenkaan viranomaisrekisterien toiminnan kannalta. Tilanne osoittaa, että ihmisoikeuksia loukkaavien ehtojen poistaminen laista ei aiheuttaisi hankalia muutoksia viranomaisten kannalta transihmisten perhetilanteisiin.
On myös huomattava, että monet transihmiset ovat perustaneet perheen ja saaneet lapsia ennen korjaushoitoihin hakeutumista. Huolimatta translain lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta lapsen väestörekisteriin merkitty äiti voi siis tälläkin hetkellä olla mies tai isä nainen. Pohjimmiltaan seurauksena on, että laki pakottaa transihmisiä hankkimaan lapsia ennen korjaushoitoihin hakeutumista: nuorena ja hätäisesti. Tämä loukkaa transihmisten oikeutta perheen ja yksityiselämän suojaan, mutta on myös yhteiskunnan kannalta epätarkoituksenmukaista.
Muu lainsäädäntö
Sukupuolen korjaaminen sivuaa translain lisäksi muutakin lainsäädäntöä. Juridisen sukupuolen kannalta keskeistä on henkilötunnuksen muuttaminen, jota säätelevässä väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 12 §:ssä vain viitataan translakiin. Etunimen muuttamista koskevissa säädöksissä ei ole tällaista suoraa viittausta, vaan transsukupuolisuus katsotaan nimilain 32b §:n mukaiseksi päteväksi syyksi muuttaa etunimi vastaamaan koettua sukupuolta jo ennen juridisen sukupuolen vaihtumista.
Lääketieteellisiä kysymyksiä puolestaan sivutaan kolmessa laissa. Steriloimislaki antaa transsukupuolisille mahdollisuuden sterilointiin, muttei edellytä sitä – itse asiassa lain 1 §:ssä päinvastoin edellytetään asianomaisen pyyntöä tavalla, joka ei välttämättä ole linjassa nykyisen translain paljon tiukemman muotoilun kanssa. Laissa hedelmöityshoidoista ei ole erillistä mainintaa transsukupuolisista, eivätkä transsukupuolisille henkilöille annettavien hedelmöityshoitojen mahdolliset rajaukset siten perustu lakiin. Isyyslakia ollaan parhaillaan uudistamassa, joten transihmisten juridisen vanhemmuuden toteutuminen voidaan ottaa huomioon isyyslain uudistuksessa.
Translain ja -asetuksen uudistaminen ei edellytä muun lainsäädännön uudistamista.
Kotimaisten ihmisoikeusasiantuntijoiden näkemykset
Tasa-arvovaltuutettu on toistuvasti todennut, että transsukupuolisten henkilöiden oikeus tasa-arvoon, ruumiilliseen koskemattomuuteen ja yksityis- ja perhe-elämään ei toteudu Suomessa, kun sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on lisääntymiskyvyttömyys ja naimattomuus. Sukupuolensa korjaavien ihmisten on tasa-arvovaltuutetun mukaan myös saatava samat lisääntymistä edistävät palvelut kuin muidenkin esimerkiksi sukusolujen tallentamisessa ja hedelmöityshoidoissa. Tasa-arvovaltuutetun tiedote 18.11.2011: http://www.tasa-arvo.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1572581 ja tasa-arvovaltuutetun selvitys sukupuolivähemmistöjen asemasta http://www.tasa-arvo.fi/c/document_library/get_file?folderId=243322&name=DLFE-19023.pdf
Myös useat muut tahot, kuten oikeusministeriön asettama laaja ihmisoikeustoimijoiden paneeli (2012), ovat ottaneet kantaa translain ihmisoikeusloukkausten poistamiseksi.
Lopuksi
Trasekin ja Setan asiantuntemus on käytettävissä asian valmistelussa, ja molemmat järjestöt tulevat mielellään kuultaviksi ETENE:n kokoukseen.
Helsingissä 12.4.2013
Antti Karanki
Puheenjohtaja
Trasek ry
Aija Salo
pääsihteeri
Seta ry