Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeen yksi kohokohta oli tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulon juhlistaminen 1.3.2017. Tasa-arvoisella avioliittolailla on suuri yhteiskunnallinen merkitys yhden yhdenvertaisuustaistelun huipentumana. Hetkenä, jolloin ihmisoikeuksien edistäminen ei tunnu itsestään selvältä arvolta yhteiskunnassamme, tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo tuntui suurelta helpotukselta. Se valoi uskoa siihen, että paremman maailman puolesta kannattaa paiskia töitä. Samaa uskoa valoi äitiyslaki-kansalaisaloitteen hyväksyminen eduskunnassa 28.2.2018.
Sateenkaari-ihmisten järjestäytynyt liike on Suomessa ollut olemassa vasta 1960-luvun lopulta. Aluksi kyse oli siitä, että saimme ylipäätään olla olemassa. Homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista 1971 ja siitä meni vielä kymmenen vuotta ennen kuin homouden sairausluokitus poistettiin 1981.
Merkittävämpi yhdenvertaisten oikeuksien kehitys on hyvin tuoretta ja tapahtunut 2000-luvulla uuden yhdenvertaisuuden takaavan ja yleisen syrjinnän kiellon sisältävän perustuslain hyväksymisen jälkeen. Rekisteröity parisuhde hyväksyttiin 2001, translaki 2002, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä (tuolloin sukupuolinen suuntautuminen) kiellettiin yhdenvertaisuuslaissa 2004 ja perheen sisäinen adoptio samaa sukupuolta oleville pareille hyväksyttiin 2009. Transvestisuuden sairausluokitus poistettiin 2011. Vuonna 2014 hyväksyttiin tasa-arvoinen avioliittolaki ja saatiin sukupuolen moninaisuuden huomioiva tasa-arvolaki. Lhbtiq-ihmisten oikeuksien toteutumista valvovien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen mandaatteja vahvistettiin. Nyt äitiyslain myötä naisparin perheeseen syntyvälle lapselle tulee kaksi juridista vanhempaa heti syntymästä.
Kaikkia lakimuutoksia on edeltänyt pitkä taistelu ja uusiutuva keskustelu siitä, saavatko sateenkaari-ihmiset olla olemassa ja tuleeko meillä olla samat oikeudet kuin muilla. Setan tavoite on aina ollut sama – yhdenvertaisuuden toteutuminen riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai perhemuodosta. Jokaisen taistelun jälkeen Suomi on muuttunut sateenkaari-ihmisille hieman yhdenvertaisemmaksi, ystävällisemmäksi ja helpommaksi paikaksi hengittää. Kaikille ihmisille on tullut enemmän tilaa olla juuri sellaisia kuin he ovat, koska muutokset ovat olleet mahdollisuus päästä irti elämäämme rajaavista tiukoista hetero-, sukupuoli- ja perhenormeista.
Sateenkaarijärjestön näkökulmasta sateenkaarihistoria on ollut pitkälti oikeuksien puolesta taistelemisen historiaa. Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä -hanke on nostanut esiin myös sitä, mitä sateenkaari-ihmisten arki ja elämä on ollut. Lainsuojattomuudesta ja syrjinnän pelosta huolimatta lhbtiq-ihmiset ovat rakastaneet, perustaneet perheitä, puolustaneet maata, toimineet mesenaatteina ja vaikuttaneet yhteiskunnassa monin eri tavoin. Haluamme, että jatkossa yhä useampi tarina tulisi talteen arkistoihin, kerrotuksi museoissa ja avattua tutkimuksessa.
Yksi Suomi 100 – Sateenkaaren väreissä -hankkeen kiinnostavimmista elementeistä on ollut tämä blogisarja, joka on käsitellyt monin eri tavoin sateenkaarikulttuuria ja -historiaa, ajankohtaisia lhbtiq-kysymyksiä sekä näkymättömissä olleita ilmiöitä. Teksteistä julkaistaan kevään aikana blogikokoelma, joten mainioihin kirjoituksiin ehtii vielä tutustua, vaikka hanke onkin nyt päättymässä.
Blogeissa on noussut esiin muun muassa lhbtiq-turvapaikanhakijoiden, -saamelaisten, -romanien ja -vammaisten äänet. Kirjoitukset herättävät kysymyksiä siitä, keille on tilaa sateenkaariliikkeissä ja miten varmistaisimme jatkossa paremmin sen, että sateenkaariväen moninaisuus ja erilaiset haasteet tulevat näkyviksi myös yhdenvertaisuustaisteluissa. Sateenkaariväen keskuudessa mahdollisuudet oikeuksien toteutumiseen ovat hyvin erilaiset riippuen mm. sukupuolesta (ml. identiteetti, ilmaisu), asuinpaikasta, sosioekonomisesta asemasta, ihonväristä, kielestä ja toimintakyvystä.
Sateenkaariliikkeille seuraavien vuosien tärkeimpiä haasteita on sateenkaaren alle mahtuvan moninaisuuden huomioon ottaminen. Ketkä ovat niitä, joiden ääni ei kuulu riittävästi? Miten kaikille luodaan tilaa ja mahdollisuuksia osallistua? Meidän tulee poistaa niin fyysisiä kuin sosiaalisiakin esteitä osallistumiselle. Meidän ei tule tyytyä siihen, että osan oikeudet ovat parantuneet merkittävästi, vaan täytyy valjastaa yhteiset voimamme siihen, että samat oikeudet tulevat saavutettaviksi kaikille. Samalla sateenkaarikulttuuri tulee moninaisemmaksi ja kertoo paremmin useamman meidän tarinan. Tämä elämän rikas moninaisuus on tärkeä saada talteen ja esille niin muisti- kuin kulttuuriorganisaatioissakin.
Luotan, että saamme yhdessä seuraavina vuosina aikaan sen, että Suomessa ei enää pakkosteriloida ketään sukupuolen oikeudellisen korjaamisen ehtona ja että viranomaiset luottavat ihmisen omaan ilmoitukseen sukupuolestaan. Tulee aika, jolloin intersukupuolisia vauvoja ei enää alisteta turhiin kosmeettisiin leikkauksiin ja lapset ja nuoret, joita syrjitään sukupuoli-identiteetin, -ilmaisun tai seksuaalisen suuntautumisen takia saavat apua ja tukea kouluissa. Näen tulevaisuudessa Suomen, jossa lhbtiq-viharikosten uhrit uskaltavat ilmoittaa rikoksista poliiseille ja poliisit tunnistavat nämä paremmin. Siinä Suomessa lhbtiq-turvapaikanhakijoiden kokemaan vainoon suhtaudutaan vakavasti ja he saavat Suomesta turvaa.
Suomi 100 sateenkaaren väreissä -hanke on ollut yksi hieno osoitus siitä, että meitä paremman maailman puolesta työskenteleviä on monia. Joukkoomme on tullut myös tärkeitä uusia kumppaneita. Kiitos teille kaikille, jotka jo olette mukana rakentamassa sateenkaarevaa Suomea seuraavalle vuosisadalle. Ja tervetuloa mukaan kaikille, jotka tähän työhön haluatte osallistua!
Kiitokset
Suurkiitos Suomi 100-hankkeen tekijöille, tukijoille ja osallistujille. Erityisen lämmin kiitos hankkeen johtajalle Rita Paqvalenille, taiteelliselle johtajalle Katriina Rosavaaralle ja tiimille Outi Salonlahdelle, Mira Haatajalle, Eliisa Alatalolle ja muille Kulttuuria kaikille -palvelun ja Setan väelle sekä Petja Kaupille