Olen nyt ollut melkein kolme kuukautta töissä Setassa nuorisotyön projektityöntekijänä. Työni alkaa lähestyä loppuaan, tätä kirjoittaessa on jäljellä enää muutama työpäivä. Nyt lienee siis aika tarkastella tehtyä työtä ja kertoa siitä myös muille.

Tänä aikana olen ehtinyt perehtyä niin Setan jäsenjärjestöissä tehtävään nuorisotoimintaan kuin kuntien toteuttamaan sateenkaarierityiseen nuorisotyöhön. Olen vieraillut yhdeksällä eri paikkakunnalla tutustumassa nuorten ryhmiin sekä tapaamassa tai kouluttamassa ryhmien vetäjiä. Olen myös tavannut Setan jäsenjärjestöjen työntekijöitä ja hallituksen jäseniä ja keskustellut heidän kanssaan Setan ja jäsenjärjestöjen suhteesta.

Kaikkiin alueellisiin järjestöihin olen ollut yhteydessä ainakin jollain tavalla, ja monesta minulle on kerrottu kuulumisia, vaikka vierailu ei olisikaan tänä syksynä järjestynyt tai tuntunut mielekkäältä. Setan omien toimijoiden lisäksi olen käynyt tapaamassa myös ammattilaisia ja nuoria Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa, missä sateenkaarevaa nuorisotoimintaa järjestetään kunnan puolesta.

Työssä ehdottomasti hienointa ovat olleet tapaamiset toimintaan osallistuvien nuorten sekä järjestöjen vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa. Tapaamisissa on keskusteltu hyvässä hengessä toiminnan tilanteesta ja kehittämisestä. Olen toivoakseni pystynyt omilla vierailuillani osoittamaan vapaaehtoisille heidän tekemänsä työn tärkeyden ja toisaalta nostamaan heidän pohdintaansa nuorten ryhmätoiminnalle keskeisiä kysymyksiä.

Samalla olen koonnut yhteen eri puolilla Suomea käytössä olevia toimintatapoja, ja tämän työn yhteenvetoon saavat jäsenjärjestöt myös pian tutustua. Olen myös eri paikkakunnillani vieraillessa kertonut esimerkkejä muiden paikkakuntien toiminnasta, josta on toivottavasti hyötyä toiminnan kehittämisessä.

Toimintaa usealla paikkakunnalla

Niillä paikkakunnilla, joilla toimintaa on, se pyörii useimmiten todella hienosti. Ryhmät tarjoavat nuorille tilan, jossa tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on. Kuten Allianssin Setan nuorisotyölle myöntämän nuori toimija -tunnustuksen kriteereissä todettiin, ryhmä on levähdyspaikka muun yhteiskunnan ajoittain ahdistavasta ja vihaisesta ilmapiiristä.

Olemmekin vetäjien kanssa pohtineet turvallisen tilan rakentamista ja sitä, mitkä asiat siihen vaikuttavat. Esimerkiksi useissa ryhmissä on yhdessä nuorten kanssa laadittu säännöt, joiden avulla osallistujien yhdenvertaisuus ja hyvä olo ryhmässä pyritään varmistamaan. Tästä Pirkanmaan Setan nuortenryhmä on hieno esimerkki.

Nuoria käy ryhmissä vaihtelevia määriä riippuen paikkakunnan koosta ja muista tekijöistä. Suurimmissa ryhmissä saattaa olla kerralla kolmekymmentäkin kävijää, ja pienemmissä taas käy noin viisi osallistujaa. Osallistujien määrä ei kuitenkaan määrittele toiminnan arvoa eikä pelkkien numeroiden tuijottaminen siksi kannata. Jokainen toiminnalla tavoitettu nuori on arvokas.

Hyvällä hengellä uudetkin mukaan

Monissa ryhmissä toiminta on vapaamuotoista ja lähtee pääosin siitä, että nuoret viettävät muutaman tunnin yhdessä hengaillen ja jutellen milloin mistäkin. Monella paikkakunnalla järjestetään lisäksi esimerkiksi nuorten bileitä, leffailtoja, teemakeskusteluiltoja, lautapelien pelailua, yhteistä kokkailua sekä erilaisia retkiä. Ryhmissä käyvillä nuorilla on usein suuri valta päättää, mitä ryhmissä tehdään; toiminta on ryhmän itsensä näköistä.

Nuorten ryhmien yhteishenki on usein todella hyvä, ja samalla pyritään eri tavoin varmistamaan, ettei toiminnasta tule liiaksi sisäänpäin kääntynyttä. Uudet kävijät toivotetaan kaikissa ryhmissä avosylin tervetulleiksi ja tiedotuksessa teroitetaan, että ryhmään saa tulla mukaan koska tahansa eikä tarvitse pelätä. Silti monia ensimmäinen kerta ryhmään tullessa voi jännittää paljonkin, ja juuri sen vuoksi ensimmäisellä kerralla saatu vastaanotto on tärkeä. Kun ryhmähenki on hyvä ja muut mukaan ottava, näkyy se etenkin siinä, että uudet tulijat ilmaantuvat seuraavallakin kerralla.

Vapaaehtoiset kantavana voimana

Toiminnan perustuminen vapaaehtoistoiminnalle voidaan nähdä sekä voimavarana että haasteena toiminnalle. Vapaaehtoiset vetäjät ovat usein innostuneita ja toimintaan sitoutuneita, mutta toisaalta vapaaehtoisten löytäminen voi olla vaikeaa ja myös toistuva haaste etenkin opiskelijapaikkakunnilla, joilla nuorten muuttoliike on vilkasta. Usein ryhmän nuori vetäjä on joskus itsekin ollut ryhmän osallistuja.

Joskus ryhmillä on vain yksi vetäjä, mikä tekee toiminnasta haavoittuvaista, mikäli vetäjä jostain syystä ei pääsekään paikalle tai joutuu jättämään vapaaehtoistoiminnan syystä tai toisesta. Lisäksi yksin ryhmää vetävän jaksaminen voi olla koetuksella. Ideaalitilanteessa jokaisella ryhmällä olisi vähintään kaksi vetäjää, jolloin vetäjät saisivat myös tukea toisistaan.

Tällä hetkellä esimerkiksi Turun isoa, jopa kolmisenkymmentä nuorta kerrallaan houkuttelevaa nuortenryhmää ohjaa vain yksi vetäjä. Samankaltainen tilanne on Torniossa, jossa toimiva eläväinen ja melko suuri nuortenryhmä on hyvä esimerkki siitä, että pelkästään paikkakunnan koko ei vielä määrittele ryhmän kokoa. Oulun tauolla olleeseen haettiin syksyn aikana uusia vetäjiä jatkamaan toimintaa, ja iloksemme motivoituneet vetäjät löytyivätkin ja sain itse kunnian käydä vierailulla Oulun Setan toimistolla heitä tapaamassa ja kouluttamassa.

Mitä seuraavaksi?

Projektini on nyt siis ohi, ja on aika miettiä, miten Setan alueellinen nuorisotyö voisi tulevaisuudessa toimia vieläkin paremmin. Koko toiminnassa vapaaehtoisten jaksaminen ja osaaminen ovat keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi mielestäni olisikin kehiteltävä yhä uusia tapoja tukea vapaaehtoisten hienoa työtä ja tarjota heille myös riittävästi koulutusta ja perehdytystä, jotta kenenkään ei tarvitsisi kokea ohjaavansa liian vähäisin tiedoin ja taidoin.

Yksi tapa etsiä tukea vapaaehtoisten työlle on paikallinen kunta tai kaupunki ja heidän nuorisotyönsä. Joillakin paikkakunnilla Setan jäsenjärjestö tälläkin hetkellä järjestää nuortenryhmää yhteistyössä kunnan tai kaupungin kanssa. Esimerkiksi Lahdessa ryhmissä on aina paikalla myös nuorisopalveluiden ohjaaja ja Savon seudun ryhmissä taas vapaaehtoisvetäjiä tukee viran puolesta työntekijä, jonka puoleen voi kääntyä oman osaamisen loppuessa.

Toisaalta on mahdollista jatkossa kehitellä eri jäsenjärjestöjen toimijoiden yhteisiä vertaistuen muotoja. Internet tarjoaa mahdollisuuden hyvin eri puolilta Suomea olevien vetäjien keskinäiselle keskustelulle ja esimerkiksi erilaisten materiaalien ja ideoiden jakamiselle. Tätä voisi tulevaisuudessa yrittää hyödyntää enemmän. Kommunikaation avulla myös vahvistettaisiin vetäjien tunnetta siitä, että he eivät ole yksin. Yhteisöissä on voimaa, ja meidän yhteisömme vahvuus on selkeä yhteinen päämäärä: kaikkien yhdenvertaisuus ja kohtaaminen omana itsenään. Tästä on hyvä jatkaa.

Heta Hölttä
nuorisotyön projektityöntekijä

Tutustu projektin aikana tuotettuihin ohjeisiin nuortenryhmien vetäjille:
http://seta.fi/nuortenryhmien-vetajille/