Oikeusministeriön selvityksen mukaan vihapuhe ja häirintä vaikuttavat kohteeksi joutuneiden henkilöiden turvallisuuden tunteeseen, psyykkiseen terveyteen ja viranomaisluottamukseen. Selvityksen kohderyhmänä olivat vähemmistöryhmiin kuuluvat maahanmuuttajat, romanit, saamelaiset, vammaiset henkilöt, uskonnollisiin vähemmistöihin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset.
Selvityksen mukaan yleisimmin vihapuhe tai häirintä oli sanallista loukkaamista, nimittelyä tai nöyryytystä. Esimerkiksi maahanmuuttajilla tyypillisessä tilanteessa tuntematon ihminen solvasi tai kommentoi henkilön vieraskielisyyttä tai ulkonäköä julkisella paikalla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokivat yleisimmin sukupuolittunutta halventamista tuntemattomalta tekijältä. Etenkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvat naiset kertoivat joutuneensa miesten tekemän seksuaalisväritteisen häirinnän kohteeksi.
Puolet kyselyyn vastanneista lhbti-ihmisistä kertoi, että oli kohdannut viimeisen 5 vuoden aikana sellaista häirintää, joka oli todella loukannut, ärsyttänyt tai järkyttänyt heitä. Eniten vastaajat olivat kohdanneet sukupuolittunutta halventamista, kuten homottelua, huorittelua ja transuksi nimittelemistä.
”On tärkeää, että oikeusministeriö on selvittänyt vihapuhetta ja sen vaikutuksia sitä kokeneisiin ja aikoo toistaa tutkimuksen neljän vuoden välein. Viranomaisten keräämä tieto tuo syrjivät ilmiöt esille ja niihin voidaan sitten voimakkaammin puuttua. Usein vihapuhetta vähätellään ja sitä oikeutetaan esimerkiksi sananvapauteen vetoamalla, mutta sananvapaus ei oikeuta mitä tahansa. Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa sallitaan loukkaava ja vihamielinen puhe, joka suoraan rajoittaa monen ihmisen elämää?” Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo kysyy.
Raportin mukaan monet ovat kokeneet joutuneensa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi myös keskustelupalstoilla tai sosiaalisessa mediassa. Erityisesti viitattiin sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ja tämän puitteissa käytyyn keskusteluun, jonka monet ovat kokeneet hyvinkin loukkaavaksi. Vihapuhetta koettiin myös työelämässä ja julkisissa palveluissa.
”Ensimmäinen työpäiväni koitui viimeiseksi. Olin vastannut avoimesti perhesuhteeseen liittyvään kysymykseen, joka minulle esitettiin. Kerroin, että elän rekisteröidyssä parisuhteessa ja meillä on lapsi. — kommentoi kesken hiljaisuuden “Me ei tänne mitään hinttejä haluta,–” — kommentti jäi ilmaan, eikä siihen kukaan sanonut sanaakaan. Poistuin paikalta.” Kyselyyn vastannut henkilö.
”Julkisen terveydenhuollon työntekijä ei halunnut antaa akuuttiaikaa lääkäriin, koska hän katsoi vaivan itseaiheutetuksi homoseksuaalisella käyttäytymisellä.–” Kyselyyn vastannut henkilö.
Tapauksista ei raportoida
Vihapuheen kohteiksi joutuneista vastaajista vain pieni osa oli ilmoittanut vihapuheesta tai häirinnästä jollekin taholle. Sateenkaari-ihmisistä jopa 81 prosenttia ei ilmoittanut vihapuheesta tai häirinnästä kenellekään. Ilmoittamatta jättämisen yleisin syy oli vastaajien mukaan se, etteivät he uskoneet, että asialle olisi tehty mitään.
Pääsihteeri Kerttu Tarjamo toivoo, että yhä useampi rohkaistuisi kertomaan kokemuksistaan viranomaisille.
”On surullista, että usea vihapuhetta kokenut ei raportoinut asiasta mihinkään, koska he eivät usko raportoimisella olevan mitään vaikutusta. Tämä kertoo siitä, että vihapuheeseen ei suhtauduta vakavasti, sitä vähätellään, se koetaan arkipäiväiseksi ja normaaliksi”, Tarjamo sanoo.
Ylivoimainen enemmistö, yli 90 prosenttia lhbti-ihmisistä, oli kohdannut vihapuhetta valtaväestöön kuuluvilta ihmisiltä. Joka neljäs oli kokenut vihapuhetta julkisessa asemassa olevalta henkilöltä, kuten poliitikolta. Lhbti-ihmiset joutuvat myös siis peittelemään identtiteettiään ja se vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen laajasti.
”Tarvitsemme selvän viestin viranomaisilta ja julkisessa asemassa olevilta ihmisiltä, ettei vihapuhetta hyväksytä. Etenkin, kun osa poliitikoista ja julkisessa asemassa olevista ihmisista on osallisia vihapuheeseen, tarvitaan paljon voimakkaampi viesti siitä, ettei vihapuhetta hyväksytä yhteiskunnassamme. Tarvitsemme myös lisää tietoa niin työpaikoille kuin kouluihinkin siitä, mikä on vihapuhetta ja häirintää ja minkälainen puhe on syrjivää. Vihapuhe jättää jälkensä, se on nyt selvää.”
Kyselyyn vastasi vuoden 2015 lopulla 780 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ihmistä. Selvityksessä ei oteta kantaa siihen, ovatko vastanneiden kokemukset rangaistavaa vihapuhetta.