Biseksuaalisuuden näkyvyyden päivä 23.9. (eng. Bi Visibility Day) on monille suomalaisille vielä vieras konsepti, ulkomailta lainattu merkkipäivä, jota pidetään Suomen kontekstissa ehkä jopa tarpeettomana. Verrannollisen edistykselliset lait, yksityisyyttä arvostavat yhteisöt ja kansainvälinen maine tasa-arvon mallimaana ruokkivat tätä ideaa, ensisilmäyksellä jopa oikeutetusti.
Biseksuaalien teemapäivän tai biseksuaalien syrjintäkokemusten tai identiteettikamppailujen vähättely perustuu usein monoseksimiin. Se tarkoittaa ajattelua ja toimintaa, joka perustuu siihen, että viehätys vain yhtä sukupuolta kohtaan on normi ja viehätys useampaan kuin yhteen sukupuoleen on epänormaalia. Monoseksismi on yhteiskunnassamme syvälle juurtunut ilmiö, joka vaikuttaa paljon biseksuaalisen ihmisen elämään. Monoseksimi näkyy syrjintänä ja vaikuttaa myös biseksuaalien omaan ajatteluun, itseymmärrykseen ja hyvinvointiin.
Sanat ja termit eivät ole vain keinoja, joiden avulla ilmaisemme itseämme muille – ne määrittävät sen, miten ymmärrämme ympäröivää maailmaa.
En tule koskaan unohtamaan sitä hetkeä, kun kuulin sanan ‘“biseksuaalinen” ensimmäistä kertaa. Törmäsin sattumalta 15-vuotiaana termin selitysvideoon YouTubessa. Jostain mieleniskusta päätin sen sitten katsoa.
Ympäröivä yhteiskunta oli takonut päähäni koko elämäni ajan, että heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus olivat ainoita mahdollisia seksuaalisen suuntautumisen ilmentymiä – mainitsemattakaan romanttisen suuntautumisen lisäämiä komplikaatioita. Tämä tarkoitti, että viehätys, ihastuminen, romanttiset tunteet ja seksuaaliset halut, olivat aina jossain juuri käsieni ulottumattomissa.
Tiesin, että tunsin tiettyjä ihmisiä kohtaan jotain muista ystävyyssuhteistani eroavaa. Tiesin, että se tapa, jolla kiinnyin ystäviini ja idoleihini ei ollut tavanomaista. Oletin tämän vain tarkoittavan, että minussa oli jotain vikaa. En voinut ymmärtää tunteitani heteroseksuaalisina, koska en tuntenut näin pelkästään poikia kohtaan. En voinut ymmärtää tunteitani homoseksuaalisina, koska en tuntenut näin pelkästään tyttöjä kohtaan. Oikean sanan löytäminen ei kuitenkaan taianomaisesti korjannut kaikkea. Teini-ikäisenä minun piti opetella ensimmäistä kertaa tunnistamaan ja ymmärtämään omia tunteitani. Kesti pitkään, ennen kuin olin valmis edes harkitsemaan parisuhdetta.
Sisäistetty monoseksismini ei ole kadonnut mihinkään. Olen kerta toisensa jälkeen kyseenalaistanut omaa ei-staattista seksuaalisuuttani, palaten kuitenkin aina biseksuaalisuuden käsitteeseen.
Kovin useasti seksuaalisuuttani yhä kyseenalaistetaan ja vähätellään. Olen kuullut sitä pidettävän muun muassa “villinä”, “hauskana”, “söpönä”, tai sitten valheena, jonka kerron vain vaikuttaakseni kiinnostavalta ja avoimelta.
Tarvitsemme biseksuaalisuuden näkyvyyden päivää, koska liian usein niputamme yhteen kaikki sateenkaarevat identiteetit saman monoseksistisen kuvan alle ja päädymme samalla häivyttämään biseksuaalisten ihmisten kokemia uniikkeja haasteita. Ennen kaikkea kuitenkin tarvitsemme tätä päivää, jotta voimme alkaa pala palalta purkamaan yhteiskunnallisia ja sisäistettyjä monoseksistisiä ideoitamme.
Krista Mottisenkangas
Setan nuorisotoimikunnan jäsen
Lisätietoa
Monoseksuaalisuus = Monoseksuaalinen ihminen tuntee seksuaalista vetovoimaa yhtä tiettyä sukupuolta olevia ihmisiä kohtaan. Pääsääntöisesti homot, lesbot ja heterot ovat määritelmällisesti monoseksuaaleja. Lähde: Setan sateenkaarisanasto
Monoseksismi = Oletus siitä, että viehätys vain yhtä sukupuolta kohtaan on normi ja vetovoima useampaan kuin yhteen sukupuoleen epänormaalia. Monoseksismi suosii monoseksuaalisia identiteettejä ja marginalisoi ne, jotka identifioituvat moniseksuaalisesti. Monoseksismi voi ilmetä monin tavoin, kuten halveksivina kommenteina (“lopulta valitset puolesi”), rakenteellisena poissulkemisena tutkimuksessa sekä biseksuaalisuuden tai panseksuaalisuuden poissulkevana politiikkana. Lähde: Lähde Oxford review
