Lausunto Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen hyväksymisestä

Kirjallinen lausunto eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan:

Hallituksen esitys eduskunnalle naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, rikoslain 1 luvun 11 §:n muuttamisesta ja ulkomaalaislain 54 §:n muuttamisesta (HE 155/2014 vp)

Seta kiittää mahdollisuudesta antaa näkemyksensä Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen hyväksymisestä. Sopimus on ensimmäinen ihmisoikeussopimus, jonka tekstissä mainitaan seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti kiellettyinä syrjintäperusteina. Seta toivoo, että sopimusta ratifioitaessa ymmärretään syvällisesti, että naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää ja että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat naiset ovat kaksi väkivallalle ja sen uhalle erityisen altista ryhmää.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin naisiin kohdistuu väkivaltaa ja sen uhkaa hyvin monissa eri muodoissa, kuten lähisuhdeväkivaltaa, kunniaväkivaltaa, viharikoksia, seksuaalista väkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa ja yhteiskunnan ja kulttuurin sukupuolinormeihin perustuvaa rakenteellista/institutionaalista väkivaltaa. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perheenjäsenet ja läheiset saattavat joutua väkivallan tai sen uhan kohteeksi kyseisten perusteiden nojalla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja heidän läheisiinsä kohdistuvassa väkivallassa ja sen torjumisessa on erityispiirteitä ja erityisiä haasteita niin ennaltaehkäisyn, uhrien tukemisen kuin väkivaltaan puuttumisen osalta.

Sukupuolivähemmistöt ja pitkälti myös seksuaalivähemmistöt kokevat sukupuoliperustaista väkivaltaa, jossa kohteena on epätyypillisenä pidetty sukupuoli. Väkivalta kohdistuu henkilön identiteettikokemukseen, persoonaan, luonteeseen, ulkonäköön ja olemukseen sekä kehonkieleen, tyyliin ja itseilmaisun tapoihin, jotka eivät vastaa sukupuolinormeja. Väkivalta voi olla sekä fyysistä, henkistä että rakenteellista. Väkivaltaa erilaisen sukupuolen takia kohtaavat sekä lapset että aikuiset. Yksilö ei tyypillisesti voi muuttaa piirteitä, jotka ovat kiusaamisen, syrjinnän tai väkivallan kohteena.

Seta pitää tärkeänä, että kaikki yleissopimuksen velvoittamat toimenpiteet toteutetaan niin, että niissä on huomioitu myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä nimenomaisia toimia. Esimerkiksi auttavan puhelimen, matalan kynnyksen tukikeskusten ja turvakotien tulisi tarjota palveluita, joita jokainen lesbo, biseksuaalinen nainen, trans- tai transtaustainen nainen tai intersukupuolinen henkilö voi hyödyntää ilman pelkoa syrjinnästä tai henkilöstön ammattitaidon tai tiedon puutteesta.

Väkivallan eri muotojen tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja riittävän voimakas puuttuminen niihin edellyttävät viranomaisilta hyvin monenlaisia toimia. Väkivallan vähentämiseksi tarvitaan muun muassa lainsäädäntöä, tutkimusta, eri viranomaisten ja ammattihenkilöstön kouluttamista sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta käsittelevää ihmisoikeus- ja tasa-arvokasvatusta. Seta arvostaa, että esityksessä huomioidaan sopimuksen koulutukseen liittyvät toimenpidevaatimukset, joskin vain osittain sukupuolen moninaisuus huomioiden. Olisi tärkeää, että sukupuolen moninaisuus olisi osa jokaista opetussuunnitelmaa kaikilla opetustasoilla.

Tyypillistä sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöjen kohtaamassa väkivallassa on, että sitä tunnistetaan huonosti. Huono tunnistaminen liittyy osin siihen, että nämä vähemmistöt ovat olleet yhteiskunnallisena vähemmistönä näkymättömiä. Nykyään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien naisten kohtaama väkivalta ja sen uhka jäävät niin tasa-arvopolitiikassa kuin muussa viranomaistoiminnassa usein näkymättömiin. Esityksessäkin mainittu tiedon puute seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemasta väkivallasta lisää näkymättömyyttä. Toteamuksen siitä, että tietoa naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta tulisi lisätä sekä tiedon keruuta ja käyttöä tulisi kehittää, tulisi eksplisiittisesti kattaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Yleissopimuksella voisi olla erittäin suuri merkitys tähän monella tavoin marginalisoituun ja haavoittuvaan naisryhmään kohdistuvan väkivallan ehkäisemisen ja torjumisen edistämisessä Suomessa. Jotta tämä toteutuisi ja jotta hallituksen esitys Istanbulin sopimuksen ratifioinnista täyttäisi sopimuksen velvoitteet, tulisi sen toteuttamiseen osoittaa asianmukaiset resurssit eri hallinnonaloilla kaikkien eri osa-alueiden osalta. Yleissopimuksen velvoitteiden täyttäminen mahdollistuu vain jos sitä varten laaditaan perusteellinen toiminta- ja rahoitussuunnitelma. Seta pitää myös tärkeänä, että esityksessä mainitun koordinaatioelimen perustamiselle asetettaisiin selkeä aikataulu sekä varmistettaisiin tarvittava rahoitus.

Seta toivoo, että lainsäädäntöuudistuksen jatkamisesta tehdään suunnitelma. Suunnitelma varmistaisi muun muassa sen, että kaikkien naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien palveluita voitaisiin kehittää niin, että ne olisivat laadukkaita, esteettömiä sekä maantieteellisesti kattavia. Suunnitelmassa tulisi sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin ohella olla kirjattuna yhtenä ulottuvuutena myös sukupuolen ilmaisu. Olisi myös tarpeen tehdä lainsäädäntöanalyysi siitä, miten Suomen lainsäädäntö vastaa yleissopimuksen sisällöllisiä velvoitteita.

Helsingissä 5.11.2014