Tein elämäni pahimman virheen, kun menin transpolille rehellisesti omana itsenäni, eli muunsukupuolisena. Muunsukupuolisilla ei ole samoja oikeuksia kuin transsukupuolisilla. Esimerkiksi sukuelinkirurgiaa ei muunsukupuolisille myönnetä. Jos olisin valehdellut olevani transsukupuolinen, kaikki olisi nyt jo hyvin ja pystyisin elämään normaalia elämää kehossani. Sen sijaan elän kauhun tasapainossa.
Kun ovet menivät kiinni transpolilla, halusin päättää päiväni. Olin jonkin aikaa täysin toimintakyvytön, mutta onneksi sain edes jotain apua yksityiseltä puolelta maksamalla itseni kipeäksi. Nykyisin selviän arkielämässäni tekemällä asioita, joista pidän, harrastamalla liikuntaa ja syömällä hyvää ruokaa. Toisin sanoen selviän niin kauan, kun minulla on jotain mielekästä tekemistä ja ajatukseni ovat muissa asioissa. Olen kuitenkin alitajuisesti jatkuvasti tietoinen siitä, että pilasin itse oman elämäni uskomalla naiivisti suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Tätä tietoa on todella raskasta kantaa ja koen olevani veitsen terällä. Vihaan itseäni omasta typeryydestäni etenkin, kun tiesin, että transpolilta olisi haasteellisempi saada apua muunsukupuolisena.
Elän ikään kuin pysähtyneessä tilassa tai umpikujassa. En voi tehdä muuta kuin odottaa, että muunsukupuolisille myönnetään oikeus sukuelinkirurgiaan ja että Suomeen saadaan kolmas juridinen sukupuoli. Elämäni on vain selviytymistä, ei oikeaa elämää, enkä pysty juurikaan parantamaan elämäni laatua.
Minulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita tai päämääriä elämässä, enkä löydä elämästä aidosti elämisen arvoisia asioita, joitain harvoja pieniä asioita lukuun ottamatta. Olen kokeillut terapiaa, mutta siitä ei ole ollut apua. Samojen asioiden jatkuva jauhaminen ja haavojen repiminen auki ei helpota oloani tässä kehossa, vaan tarvitsen konkreettisia toimenpiteitä ja muutoksia.
Kokemukseni transpolilla lamaannutti minut kokonaan, enkä pysty enää luottamaan toisten ihmisten kykyyn kohdella minua asiallisesti. Tällä hetkellä mielenterveyteni ei kestä väärinsukupuolittamista ollenkaan, minkä takia haluaisin vain sulkeutua asuntoni neljän seinän sisälle. Haluaisin laittaa välit poikki isovanhempiini, koska heidän ajatusmaailmansa on niin vanhoillinen, mustavalkoinen ja cisnormatiivinen. Vaikka he omalla tavallaan hyväksyvät muunsukupuolisuuteni, he eivät oikeasti ymmärrä mistä on kyse, eivätkä koskaan tule näkemään minua omana itsenäni, vaan pelkästään juridisen sukupuoleni edustajana. Vaikka he eivät väärinsukupuolita minua tahallaan, heiltä puuttuu halu haastaa omia asenteitaan ja toimintatapojaan, minkä takia he eivät aidosti välitä, miten heidän toimintansa minuun vaikuttavat.
Tämän lisäksi koen, että muut sukulaiseni ovat täysin heidän puolellaan. Minun tulisi olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen ja vain pystyä hyväksymään se, että isovanhempani ovat vanhoja ja näin ollen toivottomia tapauksia. Mielestäni vanhuus ei oikeuta satuttamaan toisia ihmisiä. Sentään kaverini yrittävät olla jossain määrin tukenani, mutta hekin ovat normatiivista elämää eläviä cis-sukupuolisia, joten heidänkin sanomisistaan ja toiminnastaan välillä tulee ilmi, että hekään eivät täysin ymmärrä sitä, miten haluaisin tulla kohdatuksi. En koe kuuluvani tähän maailmaan ollenkaan enkä koe samaistumista tähän yhteiskuntaan tai sen ihmisiin.
Cissukupuoliset eivät pysty käsittämään, miten sietämätöntä ja traumaattista on syntyä väärään kehoon. Muunsukupuolisuuteni ei ole preferenssi, päätös tai pyrkimys olla erityinen, vaan se on todellinen ja perustavanlaatuinen kokemus sukupuolestani. Näin ollen en todellakaan voi vain esittää juridisen sukupuoleni roolia, käyttää juridiselle sukupuolelleni tarkoitettuja vessoja ja pukuhuoneita ja niin edespäin, vaikka jotkut cis-sukupuoliset kuvittelevatkin sen olevan helpompaa.
Kolmannen juridisen sukupuolen saaminen Suomeen pakottaisi ihmisiä muuttamaan asenteitaan edes jossain määrin. Lisäksi sukupuolineutraalien tilojen perustamisesta hyötyisivät kaikki. Muunsukupuolisillakin on oikeus käydä julkisissa vessoissa ja pukuhuoneissa turvallisesti eikä meidän tarvitsisi tunkeilla toisille tarkoitettuihin tiloihin. Sitähän jotkut ahdasmieliset ihmiset nimenomaan pelkäävät, että pelottavat transsukupuoliset tulevat tekemään tarpeensa heidän vessoihinsa ja vaihtavat vaatteensa heidän pukuhuoneissaan.
Elämäni helpottuisi myös jonkin verran, jos voisin olla varma, ettei kukaan väärinsukupuolita minua, käytä haamunimeäni tai kohtele minua juridisen sukupuoleni edustajana. Tällä hetkelle en voi luottaa edes omaan lähipiiriini, eli ihmisiin, joiden tulisi olla suurin tukeni ja turvani.
Tiedän, että ihmiset eivät keskimäärin tarkoita mitään pahaa, vaan he eivät yksinkertaisesti kunnolla ymmärrä muunsukupuolisuutta eikä heillä ole halua nähdä aikaa ja vaivaa ottaa asiasta selvää.
Toivoisin ihmisten ymmärtävän, että väärinsukupuolittaminen ja haamunimeni käyttäminen on yksi pahimmista asioista, mitä he voivat minulle tehdä.
Jio, 30 vuotta
Näkyväksi-kampanja 2025
Teksti on julkaistu osana Setan ja non-bin ry:n kampanjaa ei-binääristen näkyvyyden ja kolmannen sukupuolimerkinnän puolesta. Katso ja lue muiden ei-binääristen tarinat kampanjasivulta.