Seta ja Translasten ja -nuorten perheet ry:n ottavat kantaa transsukupuolisten alaikäisten hoitoon pääsyn esteiden purkamisesta ja tuen lisäämisestä.
Vastikään julkaistiin transnuorten itsemurhariskiin liittyvä suomalaistutkimus. Tutkimuksen mukaan nuorisopsykiatrian asiakkaana yli 13-vuotiailla transnuorilla on kohonnut itsemurhariski. Riskitekijöitä ei kuitenkaan eritellä.
Translasten hyvinvointia heikentävät identiteetin kieltäminen ja torjuminen perheessä, syrjinnän, normien ja kielteisten asenteiden kasvattama vähemmistöstressi, transihmisiin kohdistuva vihapuhe ja hoitamaton sukupuoliristiriita. Sukupuoliristiriitaa lievitetään sosiaalisen transition, psykososiaalisen tuen, nimen muutoksen ja puberteettia jarruttavan hoidon tai hormonikorvaushoidon avulla, jotka kuuluvat Suomessa hoitovalikoimaan.
Murrosikä vaikuttaa voimakkaasti nuoren ulkonäköön ja mahdollisuuksiin tulla nähdyksi identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa. Tutkimusten mukaan nuorena saaduilla jarrutushoidoilla ja hormonikorvaushoidolla on yhteys vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin. Viivästykset hoitoon pääsyssä tai hoidon epääminen taas lisäävät riskiä itsemurhalle ja mielenterveysongelmille.
Translapset ja -nuoret tarvitsevat parasta mahdollista hoitoa sukupuoliristiriitaan sekä laadukkaat mielenterveyspalvelut. Liian moni alaikäinen jää ilman asianmukaista sukupuolta vahvistavaa hoitoa.
Suomessa yli 13-vuotiaiden sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin pääsyä kiristettiin 2020. Tätä ennen kriteerinä oli lapsuudesta saakka jatkunut sukupuoliristiriita sekä hyvä mielenterveys. Nyt vaaditaan myös etunimen muutosta, sukupuoli-identiteetin seurantaa esimerkiksi koulupsykologilla, sukupuoli-identiteetistä kertomista koulussa sekä vähintään yhtä vuotta sukupuoli-identiteetin mukaisessa roolissa elämistä. Jos kriteerit eivät täyty, lapsi on alle 13-vuotias tai muunsukupuolinen, ei tutkimusjaksolle pääse lainkaan, vaikka tarve hoitoon olisi.
Kriteerit ovat liian ankarat. Nimenmuutos tai lapsen transtaustasta koulussa kertominen ei välttämättä ole turvallista. Alle 15-vuotiaan nimenmuutoksesta päättävät vanhemmat. Myös lasten ja nuorten julkiset mielenterveyspalvelut ovat kriisissä, jolloin hyvän mielenterveyden ylläpito on kielteisesti suhtautuvassa ympäristössä vaikeaa. Kriteerien täyttyminenkään ei silti takaa hoitoon pääsyä. Ei siis ole kovin yllättävä tutkimustulos, että transnuorilla on suuri tarve myös mielenterveyspalveluille.
Hoitotahojen tulisi auttaa transnuorta kaikissa hoitotarpeissa eikä sukupuoliristiriidan hoitoa tule lykätä, vaikka tukea tarvittaisiin muissakin asioissa. Nuoret itse kertovat, etteivät uskalla hakeutua mielenterveyspalveluihin, jottei heidän tutkimukseen pääsyään lykättäisi.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on korostanut lasten oikeutta päästä transerityisen terveydenhuollon piiriin sekä peräänkuuluttanut velvollisuutta kuunnella alaikäisiä itseään heitä koskevissa asioissa. Suomessa tulisi myös noudattaa transhoidon asiantuntijoiden eli World Professional Association for Transgender Health -organisaation kansainvälisiä kliinisiä suosituksia ja purkaa alaikäisten hoitoon pääsyn esteitä kiireellisesti.
Lisätietoa
Katja Wongui
puheenjohtaja, Translasten ja -nuorten perheet ry
puheenjohtaja@transperheet.fi
Kerttu Tarjamo
pääsihteeri, Seta
paasihteeri@seta.fi
Lotte Telakivi
nuorisotyön vaikuttamisen asiantuntija, Seta
lotte.telakivi@seta.fi
Tutkimusta
- Kehollisen sukupuolidysforian lievittymisen lisäksi sukupuolenkorjaushoidot mahdollistavat sen, että nuori voi halutessaan sulautua ulkonäöltään paremmin cissukupuolisten ikätovereidensa joukkoon. Itsemurhariskin onkin havaittu olevan kaksinkertainen niillä transihmisillä, joiden ulkonäöstä muut voivat päätellä heidän olevan transsukupuolisia (Herman, Brown & Haas, 2019).
- Murrosikä vaikuttaa voimakkaasti nuoren ulkonäköön ja mahdollisuuksiin tulla nähdyksi identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa. Murrosikää viivästävän lääkityksen saaminen nuorena on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin aikuisuudessa sellaisilla henkilöillä, jotka ovat itse tätä lääkitystä nuoruudessaan toivoneet (Turban, King, Carswell & Keuroghlian, 2020).
- Riittävän nopea lääketieteellisten korjaushoitojen saatavuus on yhteydessä vähäisempiin itsemurha-ajatuksiin – viivästykset hoitoon pääsyssä tai hoidon evääminen taas lisäävät riskiä (Bailey, Ellis & McNeil, 2014).
- Tanskalaistutkimuksen mukaan 12 kk seurannassa trans- ja ei-binäärit nuoret (104 13-20-vuotiasta), jotka saivat sukupuolta vahvistavaa hoitoa, kuten jarrutushoito ja hormonikorvaushoito, oli 60 % oli alempi riski keskitasoiseen tai vakavaan masennukseen, ja 73% tapauksissa hoito alensi itsemurhariskiä. Tutkimus osoittaa, että sukupuolta vahvistaviin hoitohin pääsy oli vuoden aikana mielenterveyseroja kaventavaa; ottaen huomioon ryhmää koskevat haitalliset mielenterveysvaikutukset, data osoittaa, että pääsy lääketieteellisen hoitoon voisi olla yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Tordoff DM, Wanta JW, Collin A, Stepney C, Inwards-Breland DJ, Ahrens K. Mental Health Outcomes in Transgender and Nonbinary Youths Receiving Gender-Affirming Care. JAMA Netw Open. 2022;5(2):e220978. doi:10.1001/jamanetworkopen.2022.0978