Seta ry
21.5.2013
Opetushallitus
Asia: Vanhustyön osaamisen ennakointihanke / Seta ry:n lausunto
Seta kiittää mahdollisuudesta tuoda Opetushallituksen tietoon näkemyksiään vanhustyön osaamistarpeista.
Yhdenvertainen vanhuus on Seta ry:n, Mummolaakso ry:n ja Suomen Karhut ry:n projekti, jonka tavoitteena on suoda sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus osaksi vanhustyön ammattiosaamista ja palveluja.
Projektissa tuotetun tiedon pohjalta Seta ry ehdottaa, että vanhustyön osaamisen ennakointihanke perehtyisi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen. Tämän aihepiirin tuntemus on yksi keskeinen edellytys sille, että yhdenvertaisuus voi toteutua tulevaisuuden vanhuspalveluissa.
Alla kuvaamme seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden relevanssia vanhustyön eri osaamisalueiden kannalta.
Moninaisuus osa vanhustyön ammattilaisten asiantuntijuutta
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ja heidän lähipiiriinsä kuuluvat kattavat koko Suomen väestöstä satoja tuhansia ihmisiä. Esimerkiksi ikääntyneet lesbot ja homot ovat heteroita todennäköisemmin riippuvaisia julkisen sektorin tuottamista vanhuspalveluista. He asuvat heteroita yleisimmin yksin, ja vain harvoilla on lapsia, jotka voisivat tarjota huolenpitoa. Suurten ikäluokkien vanhuuden kynnyksen saavuttaminen tarkoittaa, että yhä useampi palvelujen piiriin tuleva henkilö kuuluu sukupuoli- tai/ja seksuaalivähemmistöihin.
Kansainvälisessä tutkimuksessa (Witten 2008; Irni & Wickman 2011, 24) käy ilmi vanhustyön ammattilaisten yleinen näkemys, ettei heidän asiakaskunnassaan ole sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita. Näkymättömyyttä aiheuttavat sekä palveluntarjoajien toiminnan hetero- ja sukupuolinormatiivisuus että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten pelot syrjityksi tulemisesta tai epäasiallisesta kohtelusta. Tämä pelko voi ikäihmisillä olla hyvin suuri johtuen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen stigmatisoidusta ja marginalisoidusta asemasta historiassa. Myös rakenteiden ja kohtaamisten hetero- ja sukupuolinormatiivisuus näyttää olevan yleistä. Esimerkiksi tiedonkeruulomakkeet rajaavat tietynlaisia todellisuuksia pois jättämällä sukupuoleltaan mies-nainen-jaottelun ulkopuolelle jäävät ihmiset ulos kokonaan. Myöskään rekisteröityä parisuhdetta ei usein lomakkeiden vaihtoehdoista löydy. Näin ollen hoitoneuvottelutilanteessa uusi asiakas/asukas voi kokea joutuvansa oletusarvojen ulkopuolelle, mikä laittaa arvioimaan tilanteen turvallisuutta: voiko sukupuoli-identiteetistä, sukupuolen ilmaisuun liittyvistä tarpeista tai elämänkumppanista kertoa?
Yhdenvertainen vanhuus -projekti teki vuonna 2012 kartoituksen yli 50-vuotiaille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille ikääntymiseen liittyvistä kysymyksistä ja palveluntarpeista. Kartoituksen mukaan 30 % vastaajista, (N=103) oli jättänyt käyttämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja epäasiallisen kohtelun pelossa. Vastaajista yli 80 % katsoi, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oma palveluasumisyksikkö olisi tarpeellinen. Tämän toiveen taustalla on todennäköisesti osaltaan edellä mainittu pelko epäasiallisesta kohtelusta palvelujen piirissä. Projekti teki kartoituksen yhteistyöorganisaatiossa toimiville vanhustyön ammattilaisille syksyllä 2012. Kartoituksen mukaan 54 % vanhustyön ammattilaisista (N=92) kertoi, ettei heidän opintojensa aikana käsitelty ihmisen sukupuolen- ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta. Vastaajista 75 % ei ollut saanut koulutuksessaan tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ikääntymiseen ja palveluntarpeisiin liittyvistä kysymyksistä. Selvästi suurin osa vastaajista (69%) oli saanut tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista vain mediasta (televisio, sanomalehdet, internet jne.)
Syksyllä 2012 vanhustyön ammattilaisille tekemän kyselyn mukaan seksuaalisuuden merkitys nousi esille sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioon ottamisen yhteydessä. Vanhustyön Kyselyn aineistosta käy selväksi se, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten odotetaan kertovan seksuaalisen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyviä asioita seksuaalisuutta käsiteltäessä. Seksuaalisuus on yksi osa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien elämää, mutta sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua ja seksuaalista suuntautumista ei voi kuitenkaan redusoida pelkäksi seksuaalisuudeksi. Esimerkiksi ammattikorkeakoulun sosiaali-, terveys-, toimintakyky- ja hyvinvointialoilla moninaisuuden kohtaaminen voidaan pelkistää osaksi seksuaaliterveyskasvatusta.
Sukupuolen ilmaisu, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat jokaiselle ihmiselle elämänkaaren mittaisia asioita. Moninaisuuden huomioon ottaminen vanhustyön ammattilaisten koulutuksessa edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista vanhustyön kentällä. Tämä mahdollistaa ikäihmisten itsemäärittelyn, itsemääräämisoikeuden ja toimijuuden entistä paremman huomioon ottamisen palveluissa ja lisää potilasturvallisuutta, palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Kyse ei ole pelkästään vanhuspalvelujen asiakkaista, vaan myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista alan opiskelijoista, opettajista ja ammattilaisista – moninaisuus on läsnä kaikissa sukupolvissa ja toimijoissa.
Vaikutukset
Ikäihmiset
• Moninaisuusnäkökulma mahdollistaa entistä paremmin ikäihmisten itsemääräämisoikeuden ja itsemäärittelyn sekä toimijuuden vanhuspalveluissa.
• Näkökulma ehkäisee pitkällä tähtäimellä ikäihmisten syrjäytymistä ja terveysongelmia, sillä siinä huomioidaan ihmisryhmät, joiden olemassaolo ja tarpeet ovat olleet näkymättömissä vanhustyön kentällä.
• Moninaisuusnäkökulmalla voidaan edistää ikäihmisten sosiaalista esteettömyyttä hyvää ja turvallista arkea vaikuttamalla yhteiskunnan asenteisiin ja vanhuspalveluiden käytäntöihin.
Vanhustyön ammattilaiset, palveluntuottajat, yhteiskunta
• Moninaisuuden huomioon ottaminen koulutuksessa tarjoaa mahdollisuuden tiedon saamiselle erilaisten ihmisten terveyttä ja hyvinvointia uhkaavista tekijöistä ja palveluntarpeista, joihin voidaan puuttua vanhustyön kentällä oikeanlaisella kohdentamisella ja palvelujen oikea-aikaisuudella.
• Samanlainen hoito ja palvelu eivät takaa yhdenvertaisuutta. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ikääntymiseen ja palveluntarpeisiin liittyvistä kysymyksistä. Moninaisuusnäkökulman huomioon ottaminen koulutuksessa mahdollistaa tiedon tuottamisen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ikääntymiseen ja palveluntarpeisiin liittyvistä kysymyksistä esimerkiksi opinnäytetöiden, innovaatioprojektin ym. tutkimus- ja kehitysyhteistyön avulla.
• Näkökulma tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet avoimeen ja luottamusta herättävään vuorovaikutukseen, kun moninaisuus on osa asiantuntijuutta lähtökohtaisesti.
• Moninaisuusnäkökulma vanhustyön koulutuksen lähtökohtana tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää monien erilaisten asiakasryhmien terveyteen, hyvinvointiin ja palveluntarpeisiin liittyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi eri kulttuuritaustoista tulevat ikäihmiset, hiv-tartunnan saaneet ikäihmiset.
• Työn mielekkyys ja työssä jakaminen paranevat erilaisten asiakasryhmien ymmärtämisen, tunnistamisen ja vuorovaikutuksen paranemisen seurauksen
Vanhustyön osaamistarpeet hlbti-ikäihmisten näkökulmasta
Sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu ja fyysiset ominaisuudet
• Sukuelinten ulkonäön vaihtelevuus ja erot sukuelimien ja ihmisen ulkonäön välillä
• Korjausleikkausten lopputulokset, kehon kokeminen ja muut hoidossa huomioon otettavat kysymykset
Sukupuoltaan korjanneen, transgenderin/muunsukupuolisen tai intersukupuolisen henkilön keho voi olla erilainen kuin mitä hoitohenkilökunta olettaa henkilön sukupuolen perusteella. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi vaikeuteen hoidon vastaanottamisessa intiimialueille kohdistuvissa toimenpiteissä. Henkilökunnan, joka avustaa esimerkiksi pukeutumisessa tai peseytymisessä, tulee olla tietoinen sukuelinten ulkonäön vaihtelevuudesta tai erosta sukuelimien ja ikäihmisen ulkonäön välillä.
• Ammattilaisen tulee tietää ikäihmisen oikeus määritellä itse sukupuolensa, joka voi olla eri kuin mihin keho tai sosiaaliturvatunnus viittaa. Tähän kuuluu myös oikeus tulla kutsutuksi sillä nimellä, jonka kokee omakseen, vaikka se ei olisi henkilön virallinen, henkilöpapereihin merkitty nimi.
Ikäihmisen itsemäärittelyä tulee tukea sukupuolen ilmaisuun liittyvissä tarpeissa. Hänellä tulee olla mahdollisuus ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla. Esimerkiksi mieshenkilö voi olla transvestiitti, jolloin hänellä on vahva tarve ilmentää itsessään kokemaansa naiseutta esimerkiksi pukeutumalla ja laittautumalla sekä muulla naisellisella ilmaisulla. Itsemääräämisoikeuden edistämiseksi ja tukemiseksi sukupuolen ilmaisuun liittyvä tarve tulee kirjata palvelu- ja hoitosuunnitelmaan, huomioiden kuitenkin palvelunkäyttäjän itsemääräämisoikeus myös yksityisyyden suojaamiseen liittyvissä kysymyksissä.
Harraste- ja viriketoiminnassa tulee tukea ikäihmisen itsemäärittelyä, itsemääräämisoikeutta ja toimijuutta. Esimerkiksi leivonta tai hemmottelu- ja ehostushoidot voivat olla joillekin miehille mieluisaa viriketoimintaa.
Hoidolliset tarpeet, lääkehoitoon liittyvät kysymykset
• Sukupuolivähemmistöön kuuluvan ikäihmisen (trassukupuolisten, transgendereiden/muunsukupuolisten ja intersukupuolisten) hormonihoidon osaaminen
Transsukupuolisten, transgendereiden/muunsukupuolisten ja intersukupuolisten lääkehoidon jatkuvuuteen ja seurantaan (sivu- ja yhteisvaikutukset) liittyvät tarpeet tulee huomioida henkilön tullessa vanhuspalvelujen asiakkaaksi. Tiedonkulku lääkehoitoon ja seurantaa liittyvissä asioissa tulee varmistaa liikuttaessa palvelujen sisällä esimerkiksi kotisairaanhoidosta, erikoissairaanhoidon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Hormonihoidon pitkäaikaisvaikutuksien tiedostaminen ja tunnistaminen on myös tärkeä osa sukupuolivähemmistöön kuuluvan ikäihmisen lääkehoitoa.
Psyykkiseen toimintakykyyn liittyvä asiat
• Vanhustyön ammattilaisten tulee tuntea ikäihmisten sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät kysymykset ja mahdolliset psyykkisen tuen tarpeet.
Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat vanhukset voivat tarvita erityistä apua ja tukea sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisilta tilanteissa, jos esimerkiksi syrjintäkokemukset tai oman identiteetin kieltäminen alkavat nousta vanhuudessa pintaan. Näissä tilanteissa vanhustyön ammattilaisen on mahdollista herkemmin vastata vanhusten tarpeisiin, kun heillä on tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta ja syrjinnän vaikutuksista.
Esimerkiksi parisuhteessa tapahtuvan väkivallan puheeksi ottaminen ammattilaisen kanssa voi olla haastavampaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ikäihmisten kohdalla. Asiasta kertominen vaatii ”ulos tuloa”, joka voi tuntua ikäihmisistä haastavalta. Jos vuorovaikutus, palvelu- ja hoitoympäristö kertovat asiakkaalle moninaisuuden asiantuntemuksesta (inklusiivisuus), mahdollisuus kertoa vaikeistakin asioista mahdollistuu.
Kognitiivinen toimintakyky, muistisairaus
• Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten muistisairauteen liittyvät kysymykset osaksi asiantuntijuutta
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ikäihmiset ovat todennäköisemmin riippuvaisempia julkisen sektorin tuottamista vanhuspalveluista. Useat heistä asuvat yksin, ja vain harvoilla suuren ikäluokan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista on lapsia, jotka voivat tarjota huolenpitoa. Syrjinnän pelkoon ja asenteisiin liittyvä palvelujen välttäminen voi aiheuttaa syrjäytymistä, terveysongelmia ja muistisairauksien toteamista myöhemmässä vaiheessa. Tämän vuoksi palvelujen inklusiivisuus ja moninaisuuden asiantuntijuus ovat tärkeitä, jotta esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvien muistisairaiden asiakkaiden elinikäisen hormonihoidon jatkuvuus ja seuranta toteutuvat. Lääkehoitoa koskevien toimien kohdalla tulee ammattilaisen tiedostaa sukupuolivähemmistöön kuuluvan muistisairaan ikäihmisen pitkäaikainen hormonilääkitys sen vaikutus lääkehoidon suunnitteluun ja seurantaan. Transihmisten kohdalla muistisairaus voi aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja levottomuutta transtaustan paljastumisesta ja sen aiheuttamista reaktioista henkilökunnassa tai muissa palvelujen käyttäjissä.
Suuren ikäluokan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät välttämättä ole rekisteröineet parisuhdettaan. Mahdollisuus parisuhteen rekisteröintiin on ollut voimassa vasta reilut kymmenen vuotta ja ajatus samaa sukupuolta olevan kumppanin tuomisesta virallisesti esiin voi olla vieras vanhemmille ikäpolville, jotka ovat eläneet homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin aikana. Useat heistä asuvat erillään kumppanistaan. Kumppanin muistisairaus herättää pelkoa suhteen luonteen paljastumisesta naapureille, hoitohenkilökunnalle tai muille palvelujen käyttäjille. Tämä voi johtaa siihen, että palvelujen piiriin joutumista vältellään mahdollisimman pitkään. Palveluissa kumppani voi kieltää asenteiden ja ennakkoluulojen pelossa parisuhteesta kertomisen hoitohenkilökunnalle. Lapset, joita iäkkäillä homoilla ja lesboilla on, ovat useimmiten peräisin aiemmasta heterosuhteesta tai -avioliitosta. Voi olla, että vanhemmat ovat salanneet oman seksuaalisen suuntautumisensa ja parisuhteensa. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan muistisairaan asiakkaan kohdalla nämä asiat voivat tulla yllätyksenä lapsille tai muille sukulaisille. Ikäihmisellä on oikeus yksityisyyden suojaamiseen, joten hänellä on itsemääräämisoikeus sen suhteen, kenelle hän kertoo esimerkiksi sukupuolen ilmaisuun liittyvistä tarpeista ja kenelle ei. Samalla on tärkeää, että avoimuudelle luodaan edellytykset hyvällä ilmapiirillä, jossa palveluntarjoaja tuo aktiivisesti esiin, että moninaisuus on luonteva osa ihmisyyttä ja palvelujen toimintaa.
Moninaiset lähi- ja perhesuhteet
• Vanhustyön kentällä työskentelevien sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten ja vanhuspalvelujen tuottajien on hyvä tunnistaa ja tunnustaa erilaiset perhe- ja lähisuhteet sekä ymmärtää niiden merkitys yksilöille.
Huoli esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien keskuudessa on, ettei heidän parisuhdettaan tunnusteta. Parisuhteen rekisteröintikäytäntö on parantanut samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tilannetta: kumppanille kuuluu oikeus saada esimerkiksi vanhainkodissa hoidossa olevaa lähiomaista koskevaa tietoa. Parisuhteen rekisteröinti vaatii kuitenkin julki tulemista, joka voi monelle ikäihmiselle olla vaikeaa negatiivisten asenteiden ja ennakkoluulojen pelossa. Asiakkaan itsemäärittelyä tulee tukea pari- ja perhesuhteista keskusteltaessa. Palveluntuottajien ja ammattilaisten tulee huomioida, tunnustaa ja kunnioittaa moninaisia pari- ja perhesuhteita.
Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyvät kysymykset
• Kun moninaisuus on osa vanhustyön ammattilaisten asiantuntijuutta, palvelu- ja hoitoympäristöstä voidaan luoda inklusiivisempi – kuin myös itse sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan työntekijän näkökulmasta. Näin varmistetaan sosiaalinen esteettömyys myös työympäristössä.
Sosiaalinen esteettömyys mahdollistuu, kun irrottaudutaan hetero-olettamuksesta sekä olettamuksesta kahdesta, toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta (olettamuksesta, että asiakkaana oleva ikäihminen on hetero tai että hän kokee sukupuolensa normatiivisten oletusten mukaan yksiselitteisesti mieheytenä tai naiseutena). Hetero- ja sukupuolinormatiivisuus jättää osan vanhustyön asiakkaista liminaalitilaan, jolloin he ovat fyysisesti olemassa, mutta heille ei ole tilaa sosiaalisessa todellisuudessa.
Lopuksi
Seta ja Yhdenvertainen vanhuus -projekti ovat mielellään käytettävissä aihepiirin pohtimiseen myös jatkossa. Toivomme, että Setalta pyydetään lausuntoja sekä vanhusalan koulutukseen liittyvissä että muissa koulutussektorin hankkeissa.
Helsingissä 23.5.2013
Aija Salo, pääsihteeri, Seta ry
Lisätiedot: Salla-Maija Hakola, projektikoordinaattori, Yhdenvertainen vanhuus -hanke, salla-maija.hakola[at]seta.fi
Lähteet:
Valtonen, S. 2012. Yhdenvertainen vanhuus -projekti. Raportti vanhustyöntekijöille suunnatun kyselyn tuloksista.
Koko raportti: http://seta.fi/doc/raportti_vanhustyon_ammattilaiset_valtonen_saini2012.pdf
Tiivistelmä: http://seta.fi/doc/tiivistelma_vanhustyon_ammattilaiset_valtonen_saini2012.pdf
Irni, S. & Wickman, J. 2011. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Seta-säätiö: Helsinki.
Linkki: http://www.seta.fi/yhdenvertainen-vanhuus/setajulkaisu_2011_painoon%20toinen%20painos.pdf
Setan opas toimittajille: http://seta.fi/doc/materiaali/Setan_toimittajaopas_2012_vihkotulostus.pdf