Yhteiskannanotto 15.6.2026
Sateenkaari-ihmisiin kohdistuva vihapuhe, syrjintä ja epäasiallinen kohtelu ovat selvästi lisääntyneet Suomessa. Tämä kielteinen kehitys näkyy arjessa, mutta myös poliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa Pride-tapahtumien vastustamisena, kouluissa annettavan sateenkaaritiedon vastaisina aloitteina ja sateenkaarijärjestöihin kohdistuvana poliittisena mustamaalaamisena. Tällainen kehitys on hälyttävää ja vaarantaa yhdenvertaisuuden toteutumisen.
Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat karulla tavalla, että sateenkaarinuoret kokevat yhä enemmän kiusaamista, häirintää, syrjintää ja väkivaltaa. Samalla sateenkaarijärjestöjen tukipalveluissa kuuluu kasvava huoli, pelko ja ahdistus siitä, voiko Suomessa elää turvallisesti omana itsenään. Tutkimusten mukaan sateenkaari-ihmiset, erityisesti nuoret, kokevat muuta väestöä enemmän ahdistusta, masennusoireita ja itsetuhoisuutta. Kyse ei ole yksilön ominaisuuksista, vaan syrjinnän, turvattomuuden ja kiristyneen yhteiskunnallisen ilmapiirin seurauksista. Tämä ei ole hyväksyttävää yhteiskunnassa, joka on sitoutunut ihmisoikeuksien turvaamiseen.
Erityisen huolestuttavaa on monien trans- ja ei-binääristen tarvitseman, elintärkeän sukupuolta vahvistavan hoidon politisoituminen ja hoitojen huono saatavuus. Mikään taho ei ota vastuuta siitä, että monet ihmiset jäävät tällä hetkellä ilman tarvitsemaansa hoitoa. Kyse on oikeudesta terveyteen ja ihmisarvoiseen elämään. Sukupuolta vahvistava hoito tutkitusti parantaa elämänlaatua. Hoidon puute ja viivästyminen ovat omiaan heikentämään ihmisten mahdollisuuksia olla mukana yhteiskunnassa, osallistua koulutukseen ja työelämään.
Lisäksi eduskunnan jo hyväksymä eheyttämistoiminnan kiellon lainvalmistelu ei ole edennyt. Viivyttely heikentää luottamusta päätöksentekoon ja jättää haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ilman suojaa. Suomi ei ole turvannut intersukupuolisten ihmisten oikeutta keholliseen koskemattomuuteen, eikä ryhtynyt vaikuttaviin toimiin sateenkaari-ihmisiin kohdistuvan vihan kitkemiseksi yhteiskunnassa lukuisista kansainvälisten ihmisoikeusasiantuntijoiden suosituksista huolimatta. Myös Suomen kansainvälinen rahoitus sateenkaari-ihmisten aseman parantamiseksi eri puolilla maailmaa on vähentynyt viime vuosina huomattavasti.
Samaan aikaan kun sateenkaari-ihmisten oikeuksia kyseenalaistetaan yhä kovemmin niin Suomessa kuin muualla maailmalla, konkreettiset poliittiset toimet niiden vahvistamiseksi puuttuvat lähes kokonaan. Passiivisuus tekee tilaa sateenkaari-ihmisten ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kyseenalaistaville voimille. Samat voimat toimivat myös naisten oikeuksien heikentämiseksi yhteiskunnassamme.
Kansalaisjärjestöjen rooli sateenkaari-ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin edistämiseksi on merkittävä. Ne kokoavat sateenkaari-ihmisiä yhteen ja mahdollistavat sateenkaari-ihmisten äänen kuulumisen heitä koskevissa asioissa ja vahvistavat sateenkaari-ihmisten resilienssiä ja hyvinvointia. Niiden pitkäjänteinen työ on vaikuttanut keskeisesti moniin lainsäädännöllisiin muutoksiin, joilla on ollut myönteinen vaikutus sateenkaari-ihmisten elämään. Kansalaisjärjestöihin kohdistuvat leikkaukset ovat omiaan heikentämään järjestöjen mahdollisuuksia toimia sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa vihaa vastaan.
Suomessa tarvitaan sekä lainsäädännöllisiä että politiikkatason toimia sateenkaari-ihmisten oikeuksien vahvistamiseksi. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolta puuttuu valtionhallinnon laajuinen, systemaattinen sateenkaaripoliittinen ohjelma. Tämä on merkittävä puute, jonka korjaaminen ei voi enää odottaa. On aika siirtyä passiivisuudesta aktiivisuuden aikaan sateenkaari-ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi.