Viime aikoina sateenkaarevuus on noussut julkiseen keskusteluun monen eri urheiluun liittyvän tapauksen yhteydessä. Maaliskuussa Turussa kohinaa aiheuttivat Pride-ottelun pelipaidat ja sitten kuultiin, että Kansainvälinen Olympiakomitea ottaa naisten sarjoissa käyttöön sukupuolitestit, jotka käytännössä rajaavat transnaiset ja monet intersukupuoliset urheilijat ulos olympialaisista. 

Kun sateenkaarevuudesta ja urheilusta puhutaan julkisessa keskustelussa, keskitytään usein rajoituksiin, joita transihmisiin ja intersukupuolisiin kohdistetaan. Lisäksi keskustelun sivutuotteena joutuu lukemaan erityisesti somessa ja uutisten kommenttipalstoilla räiskyvää vihapuhetta.  

Urheilumaailman rakenteet kaipaavat ravistelua! Olisi toivottavaa, että urheilumaailmassa valtaa pitävät organisaatiot ja liitot pitäisivät huolta siitä, että sarjoissa ja kilpailuissa vahvistettaisiin sellaisia rakenteita, jotka mahdollistavat myös sukupuolivähemmistöön kuuluvien mahdollisuuden kilpailla ja urheilla. 

Toiseksi: hartain toiveeni olisi, että keskustelun pääpaino olisi siinä, millaisin käytännön toimin sateenkaari-ihmisten osallistumisen esteitä voitaisiin madaltaa. Mitä jokainen seura, harrastusporukka ja koululiikunnan järjestäjä voisi tehdä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat tuntisivat olonsa turvalliseksi liikuntaharrastuksessa? 

Jo pienillä teoilla voi vaikuttaa!  Tässä muutama esimerkki, joista voi lähteä liikkeelle: 

1. Hetero- ja sukupuolinormien tunnistaminen

Monet hetero- ja sukupuolinormit istuvat edelleen tiukassa. Esimerkiksi moni homomies tai -poika ei välttämättä uskalla tulla kaapista, sillä pelkää, vaikuttaako tieto hänen asemaansa joukkueessa. Homottelu voi olla kentillä yleistä. Sukupuolinormit vaikuttavat muun muassa siihen, kenelle eri lajit nähdään sopivina ja kuinka tilat, sarjat ja joukkueet ovat edelleen vahvasti sukupuolittuneita. Kun omassa lajissa tai harrastusporukassa ilmeneviä normeja oppii tunnistamaan, niitä voi myös aktiivisilla käytännön toimilla murtaa. 

Joukkue- ja ryhmäjakojen pohtiminen on yksi keino, jolla sukupuolinormia voi murtaa. Usein joukkueet ja ryhmät on jaettu sukupuolen mukaan tytöille ja pojille, naisille ja miehille. Onko se aina jokaisessa tapauksessa välttämätöntä? Millä perusteella ryhmä- ja joukkuejaot tehdään? Miten muunsukupuoliset ja muut ei-binäärit ihmiset huomioidaan?  

Muita tapoja jakaa liikkujia ryhmiin ovat esimerkiksi sekaryhmät, taitotaso, vireystila, ikä, motivaatio tai tavoite kehittymiselle, kevyempi tai raskaampi kuormitus, harjoitusajankohta tai se, kuinka tosissaan haluaa pelata. 

2. Häirinnän ja syrjinnän ennaltaehkäisy ja puuttuminen 

Sateenkaari-ihmiset kokevat häirintää ja syrjintää liikuntaharrastuksissa cisheteroita enemmän. Häirinnän pelon tai aiempien kokemusten takia osa sateenkaari-ihmisistä saattaa olla hakeutumatta kiinnostavan harrastuksen pariin tai jättäytyä pois porukasta.  

On erityisen tärkeää, että valmentajat ja muut auktoriteettiasemassa olevat tahot osaavat tunnistaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvän häirinnän, puuttuvat siihen ja ennaltaehkäisevät sitä. Työkaluja tähän ovat häirintään puuttumisen ohjeistukset, turvallisemman tilan periaatteet, häirintäkokemusten kartoittaminen, anonyymi raportointikanava ja häirintäyhdyshenkilötoiminta. 

3. Tilat kuntoon!

Tilat ovat yksi käytännön esimerkki siitä, miten sukupuolen moninaisuus jää näkymättömiin. Jos tiloja on vain miehille ja naisille, ei muunsukupuolisille ja muille ei-binääreille löydy sopivaa tilaa. Transnaiset ja -miehet eivät välttämättä uskalla käyttää sukupuolitettuja tiloja häirinnän pelon takia. Erityisesti silloin, jos henkilön ulkonäkö tai kehon piirteet eivät vastaa normatiivisia käsityksiä siitä, miltä tiettyä sukupuolta olevan oletetaan näyttävän, hän saattaa kohdata tilassa epäasiallista käytöstä, nimittelyä, uhkailua tai ulossulkemista.  

Pukuhuoneita välttääkseen liikuntavaatteet saatetaan pukea jo etukäteen kotona tai aulan wc:ssä. Peseytyminen jää väliin, jos sukupuolitetussa tilassa olevan suihkun käyttäminen tuntuu mahdottomalta. Pukuhuoneissa saatetaan rakentaa joukkueen yhteishenkeä, suunnitella pelitaktiikoita ja ylläpitää sosiaalisia suhteita ja on ikävää, jos jää näistä paitsi. 

Sukupuolesta riippumatta jokaisella tulisi olla mahdollisuus käyttää itselleen sopivaa tilaa itsemäärittelyyn perustuen. Esimerkiksi transnaisten ja -miesten tulisi halutessaan saada käyttää sukupuoli-identiteettinsä mukaisia sukupuolitettuja miesten tai naisten pukuhuoneita 

Sukupuolineutraaleiden tilojen tarjoaminen on yksi konkreettinen ja tärkeä tasa-arvon edistämisen työkalu. Paras ratkaisu on se, että tarjolla on monenlaisia tiloja, sekä sukupuolitettuja että sukupuolineutraaleita, joissa on yksityisyyttä mahdollistavia rakenteita, kuten sermejä. Kaikissa tiloissa on hyvä olla samanlainen varustelu eli esimerkiksi myös miesten wc:stä löytyy bideesuihku ja kannellinen roska-astia kuukautissuojia varten. 

Verkkosivuilla on hyvä olla kuvaus käytössä olevista tiloista. Yksityiskohtaiset tiedot auttavat sukupuolivähemmistöön kuuluvaa pohtimaan sitä, onko hänen mahdollista käyttää tiloja ja tuntuuko niiden käyttäminen turvalliselta. 

4. Moninaisuuden huomioiminen viestinnässä

Jotta jokainen seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta kokisi olonsa tervetulleeksi, viestinnän tapoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Erityisesti sukupuolivähemmistöön kuuluvat pohtivat usein, onko tämä toiminta tarkoitettu juuri minulle. Pääsenkö mukaan? Onko täällä minulle sopivaa tilaa tai treeniporukkaa? Moninaisuuden huomioiminen voi laajemminkin madaltaa kynnystä tulla mukaan esimerkiksi seuran vapaaehtoistoimintaan. Tennisjuniorin perhe voi olla sateenkaariperhe, jossa saattaa olla potentiaalisia aikuisia vapaaehtoisiksi. 

Viestinnässä kannattaa käyttää sukupuolineutraalia kieltä, jolloin se kattaa mahdollisimman laajasti ihmisiä ja monenlaisia perhemuotoja. Sen sijaan, että alkusyksystä alkavan lasten harrastusryhmän tiedotteessa puhutaan äideistä ja isistä, voidaan puhua perheistä, vanhemmista ja huoltajista.  

Moninaisuuden sanallistaminen voi välillä olla haastavaa. Siksi on hyvä tutustua sateenkaarisanaston keskeisiin käsitteisiin esimerkiksi Setan sateenkaarisanastosta. Sanastoa on paljon, eikä kaikkia termejä tarvitse osata, mutta perustiedot on hyvä hallita. 

Jos tulee luvanneeksi, että moninaisuus huomioidaan toiminnassa, on tärkeää kertoa, miten ja myös toimia sen mukaisesti. Muuten maininnat, kuten ”meille ovat kaikki tervetulleita” tai ”meillä kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat” tai liikuntasalin seinällä roikkuva sateenkaarilippu jäävät katteettomiksi. 

5. Jokainen meistä voi vaikuttaa ilmapiiriin positiivisesti!

Jokainen harrastaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, asiakaspalvelija, tuomari tai kuka tahansa muu toimintaan osallistuva voi omalla toiminnallaan kohtaamisissa ja yhteisön sisäisessä vuorovaikutuksessa vaikuttaa siihen, tulevatko sateenkaari-ihmiset nähdyksi omana itsenään muiden joukossa. 

Keinoja siihen: kunnioita jokaisen itsemäärittelyoikeutta: jokaista kutsutaan sillä nimellä, jolla hän haluaa tulla kutsutuksi. Vältä sukupuolitettua kieltä, jos et tiedä henkilön tai hänen perheenjäsenensä tai kumppaninsa sukupuolta. Siskojen ja veljien sijaan voidaan puhua sisaruksista, tyttö- tai poikaystävien kohdalla kumppanista ja vaimon sijaan puolisosta. Jos ”mokaat”, voit pahoitella ja toimia jatkossa toisin, esimerkiksi käyttämällä henkilön itse toivomaa nimeä tai pronominia tai kutsumalla henkilön kumppania kumppaniksi sukupuolitetun termin sijaan. Jos havaitset homottelua tai muuta epäasiallista puhetta, puutu siihen!  

Lisää tietoa edellä mainituista teemoista sekä paljon muita vinkkejä löydät Setan uudesta Sateenkaari-ihmiset liikuntaharrastuksissa – opas liikunnan toimijoille tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen -julkaisusta. 

Opas tarjoaa tiedon lisäksi käytännönläheisiä toimintaohjeita ja tarkistuslistoja, joiden avulla seura, harrastusporukka tai vaikka liikunnan opettaja voi muokata käytäntöjä niin, että entistä useampi sateenkaari-ihminen uskaltautuisi mukaan ja voisi täysipainoisesti nauttia liikunnan ilosta. 

Venla Suutari
Setan koulutusasiantuntija