Elän arkea, jossa pienet asiat satuttavat kerta toisensa jälkeen. Olen ei-binäärinen, en nainen enkä mies. Silti elän maailmassa, jossa kaikki on rakennettu kaksijakoisesti.

Jos lähden kotoani, kohtaan päivittäin asioita, jotka muistuttavat minua siitä, etten ole totta suurelle, ehkä suurimmalle, osalle kanssaihmisistäni. Lomakkeissa pitää valita “mies” tai “nainen”, minut sukupuolitetaan arjen tilanteissa aina väärin oletetun binäärisen sukupuoleni mukaan, julkisissa tiloissa joudun valitsemaan vessan, joka ei tunnu turvalliselta ja englantia puhuessa pronominini unohdetaan tai minulle avaudutaan siitä, miten vaikeaa they/them ‑pronominien käytön opettelu on.

Olemme opetelleet paljon vaikeampiakin asioita, pystymme kyllä tähänkin.

Luulen, että muutokset tässä asiassa tapahtuisivat paljon nopeammin, jos jokainen ihminen saisi päivän ajan kokea sen, mitä minun kehossani ja mielessäni tapahtuu, kun kuljen omana itsenäni läpi tämän meidän yhteisen maailman. Teen työni, harrastan, kuulun erilaisiin yhteisöihin, käyn kaupassa – elän arkeani. Ja minuun sattuu, usein.

Tunnen väärinsukupuolittamisen ja binääriset tilat fyysisenä kipuna ja säikähdyksenä. Useimmiten rintakehässäni.

Eräs kanssa-ei-binäärinen vertasi keskustellessa tapahtuvaa väärinsukupuolittamista yllättävään kasvoille lyömiseen. Samaistun. Reaktio on suunnilleen sama. Paitsi että sen jälkeen meidän oletetaan jatkavan tilannetta ja keskustelua normaalisti. Voin kertoa, ettei aivan aina onnistu.

Kaikesta kivusta huolimatta oman sukupuoli-identiteettini löytäminen on yksi tärkeimmistä ja kauneimmista asioista elämässäni. Olen viimein linjassa itseni kanssa – en enää seiso itseni vieressä.

Uskon, että osaamme ja uskallamme rakentaa turvallisempaa arkea meille sukupuoleltamme moninaisillekin. Käytetään oikeita nimiä ja pronomineja. Kysytään, ei oleteta. Lisätään sukupuolineutraaleja vessoja ja mahdollisuus tunnistautua omalla identiteetillään kouluissa, työpaikoilla ja virastoissa.

Tähän on ratkaisuna myös kolmannen juridisen sukupuolimerkinnän säätäminen Suomeen, kuten esimerkiksi Saksassa, Australiassa ja Kanadassa on jo tehty.

Mikä sinua motivoi opettelemaan uusia asioita? Voisiko kanssaihmisten terveys ja hyvinvointi olla niin arvokasta? Kirjoitan nimimerkillä, koska aihe liittyy henkilökohtaiseen terveyteeni. Toivon, että tämä antaa äänen myös muille, jotka kokevat samaa, mutta eivät jaksa sanoittaa kokemustaan.

Ei-binäärinen Lapista

Teksti on julkaistu Uusi Rovaniemi -lehdessä 5.11.2025 ja Setan sivuilla kirjoittajan luvalla.

Näkyväksi-kampanja 2025

Teksti on julkaistu osana Setan ja non-bin ry:n kampanjaa ei-binääristen näkyvyyden ja kolmannen sukupuolimerkinnän puolesta. Katso ja lue lisää ei-binäärisyydestä ja ei-binääristen tarinoita kampanjasivulta.