Vuonna 2021 homoseksuaalisuuden dekriminalisoinnista tulee kuluneeksi 50 vuotta ja depatologisoinnista 40 vuotta. Tämä vuosi on merkittävä myö siksi, että transvestisuuden ja fetisismin poistaminen sairausluokituksesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 10 vuotta.
Setan sateenkaarisanasto määrittää transvestisuuden tarpeeksi ilmaista eläytymällä, pukeutumalla tai laittautumalla toista sukupuolta kuin mikä on itselle syntymässä määritelty. Transvestiitti on usein tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa eikä hänellä ole tarvetta juridisiin muutoksiin ja/tai lääketieteellisiin korjauksiin sukupuolen suhteen. Transvestisuus on osa sukupuolen moninaisuuden kirjoa.
Fetissit taas ovat osa seksuaalisuuden monimuotoisuutta. Sexpon mukaan voidaan puhua fetissistä, kun mieltymys kiihottavaa asiaa kohtaan on hyvin voimakasta ja jatkuvaa. Kiinnostuksen kohteita voivat olla erilaiset materiaalit, asusteet, eritteet, ruumiinosat tai kehon eri aistimukset. Ehkä tunnetuin fetissi on sadomasokismi, johon liittyy toisaalta kivun tuottamista, sitomista ja nöyryyttämistä tai näistä nauttimista. Tärkeää fetissien sairausleiman poistuminen oli esimerkiksi erilaisille bdsm-yhteisöille sekä nahkahomojen MSC Finlandille.
Transvestisuuden ja fetissien, kuten myös homoseksuaalisuuden, määrittäminen mielen häiriöiksi juontuu ajasta, jolloin ihmisen toiminta, joka poikkesi normeista eikä tähdännyt suvunjatkamiseen, oli epänormaalia ja tuli pyrkiä parantamaan. Tänä päivänä ymmärretään, että seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu tai fetissit ovat osa normaalia ihmislajin kirjoa eikä niistä voi tai tarvitse “parantua”.
Mies mekossa oli mieleltään häiriintynyt
Transvestisuus oli 10 vuotta sitten kansainvälisen ICD10-sairausluokituksen mukaisesti mielenterveyden häiriö, koodiltaan F64.1. Luokituksen mukaan transvestiitit olivat mieleltään häiriintyneitä.
“Yleensä se tarkoittaa, että häiriö pitäisi psykiatrian keinoin hoitaa. Erityisen ongelmallinen asia on sairausstatuksen tuottama stigma, jota pahentaa se, että ‘miestä mekossa’ pidetään perinteisesti naurettavana, häpeällisenä ja alentavana”, sanoo aihetta selvittänyt kirjoittanut Anukatariina Saloheimo.
Ennen internettiä transvestiitit kokivat usein olevansa yksin “ainoita hulluja” kokemustensa kanssa. Nyt ilmiö näkyy mediassa ja tarjolla on vertaistukitoimintaa, jossa vahvistuu kokemus, että meitä onkin monia. Tämä on vähentänyt sairaudentunnetta romahdusmaisesti.
“Transvestisuus diagnoosina on hyvin erikoinen lääketieteen kannalta, koska siihen ei ole käypää hoitoa, paranemisesta ei ole toivoakaan, potilaat itse kokevat vain harvoin olevansa sairaita ja näistä syistä potilaita ei ilmaannu lääkärin vastaanotoille toiveenaan taudista paraneminen.”
Havahtumisesta vaikuttamiseen
Ajatus transvestisuuden poistamisesta tautiluokituksesta näkyi transvestiittien ja heidän läheistensä yhdistyksen, Dreamwear Clubin jäsenlehdessä ensimmäistä kertaa vuonna 2007.
“Yleinen vitsi tuohon aikaan oli, että voisihan sitä näin vakavan sairauden vuoksi saada Kela-korvauksen ainakin yhdestä mekosta vuodessa”, sanoo Saloheimo.
Vuonna 2010 Dreamwear Club ja Seta tekivät aloitteen tautiluokituksen uudistamisesta THL:n pääjohtajalle osoitetussa kirjelmässä. Tavoitetta edistettiin yhteistyössä muun muassa Suomen Seksologisen Seuran ja Sexpon kanssa, ja sen allekirjoitti 9 järjestöä ja 20 sosiaali- tai terveysalan tai seksologian kliinikkoa, tutkijaa ja aktivistia.
Kirjelmässä ehdotettiin maakohtaisena poikkeuksena transvestisuuden poistamista Suomen sairausluokituksesta kokonaan. Lisäksi esitettiin muidenkin transdiagnoosien siirtämistä pois luokasta “mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt” omaksi ryhmäkseen. Kirjelmässä esitettiin myös ”epäasiallisten seksuaalisten mieltymysten” sairasluokittelun purkua. Muutoksia perusteltiin stigman lieventämiselle, ryhmien terveyden edistämisellä, diagnoosien epätieteellisyydellä ja ihmisoikeuksien vastaisuudella. Esimerkkiä otettiin myös muista Pohjoismaista, joissa oli tehty vastaavanlaisia uudistuksia.
Dreamwear Club lobbasi ahkerasti asian puolesta ja kutsui silloisen tasa-arvoministeri Stefan Wallinin vieraaksi kevättapaamiseen toukokuussa 2010. Transvestisuuden poistamisen tautiluokituksesta tullessa puheeksi ministeri ihmetteli, onko se todella edelleen siellä, ja lupasi tehdä asialle omasta puolestaan voitavansa.
Ihmeparantumisen iloa
Päivää ennen seuraavan vuoden kevättapaamista saatiin ilouutinen: THL:n pääjohtaja oli päätöksellään ohjeistanut transvestisuuden poistamisesta kansallisesta tautiluokituksesta.
Päätöksen perusteina mainittiin, että poistettujen luokkien lääketieteelliset kriteerit eivät ole selvät ja luokkien käyttö hoitoilmoituksissa on vähäistä, eikä niiden poistaminen aiheuta merkittävää haittaa terveyspalveluiden hoidon tilastoinnille. Perusteena oli myös, että luokkien käyttö saattaa aiheuttaa haittaa henkilöille, joiden terveyspalveluiden käytön syy luokiteltaisiin niiden mukaisesti.
Päivitetty luokitus vahvistettiin tammikuussa 2012. Lopullisesti päätös ilmenee käytännön toiminnassa vuoden 2012 alkupuolella julkaistussa Psykiatrian luokituskäsikirjassa, josta poistetut tautiluokitukset puuttuivat.
Vaikka transvestisuus poistui kotimaisesta sairausluokituksesta, on ICD-10 määrittänyt viimeiset 10 vuotta muut transidentiteetit mielenterveyden häiriöiksi. Lääketieteessä ymmärretään nykyään syvemmin, että transkokemukset eivät sellaisenaan kuulu sen alaisuuteen vaan ovat osa ihmisen monimuotoisuutta. Silti patologisointi jatkuu edelleen, mikä näkyy intersukupuolisten ja transsukupuolisten vanhentuneina hoitokäytäntöinä ja vanhentuneessa translainsäädännössä.
Vaikka transkokemuksiin liittyviä tiloja ei ole vuosiin hoidettu ”häiriötä” pois terapoimalla, virallisesti voimassa olevat tautiluokat kertovat suurelle yleisölle edelleen kyseessä olevan häiriö. Esimerkiksi haitallisia ei-lääketieteellisiä eheyttämisterapioita annetaan Suomessa edelleen.
Sairausluokituksen tuoma stigma antaa pontta transvihamielisille tahoille, jotka puhuvat julkisessa keskustelussa jatkuvasti ja tarkoituksellisesti transihmisyydestä mielenterveyden häiriönä. Tästä leimaamisesta ovat myös transvestiitit saaneet osansa.
Sairausluokitusten poistumisen tulisi tarkoittaa myös muutoksia lainsäädännössä, esimerkiksi sukupuolen juridinen vahvistaminen tulisi perustua itsemäärittelyyn eikä lääketieteelliseen diagnoosiin ja myös ei-binäärien sukupuoli tulisi virallisesti tunnustaa myös valtion taholta.
Uudessa ICD-11-luokituksessa, joka ei ole vielä Suomessa voimassa, transkokemukset eivät enää ole mielenterveyden häiriöitä ja hoito painottaa sukupuoliristiriidan hoitoa potilaan tarpeen mukaisesti – myös ei-binäärin kokemuksen kohdalla.
Sateenkaarihistorian ystävät järjestää 21.6. ensimmäisen Historian vääryydet -seminaarin otskolla Medikalisaation haavat. Tutustu ohjelmaan täällä.
Kuvituskuva Mark & Andrea Busse