Setan nuorisotoimikunta jakoi syksyllä 2020 Vuoden sateenkaarinuori -tunnustuksen kuudetta kertaa. Vuoden 2020 tunnustuksen sai somevaikuttaja Ella Julia.
Vuoden sateenkaarinuori -tunnustus myönnetään ansioituneelle sateenkaarinuorelle kiitoksena jo tehdystä työstä sateenkaarinuorten parissa: sateenkaarinuorten oikeuksien aktiivisesta ajamisesta, sateenkaarinuorten hyvinvoinnin edistämisestä, esimerkillisestä toiminnasta oman yhteisönsä sisällä ja ulkopuolella tai sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen positiivisesta esiin tuomisesta yhteiskunnassa.
23-vuotias Ella Julia on aktivisti, joka puhuu erityisesti somessa sateenkaarinuorten ja transihmisten oikeuksista. Hän luonnehtii itseään termeillä “muunsukupuolinen mediahäärä, puhuja, raivostuja ja taiteen moni-innostuja.” Vuoden sateenkaarinuori -diplomin hänelle myönsi Tampereella Setan nuorisotoimikunnan jäsen Inka Mäkelä.
Palkittu itse kuvaili tuntemuksiaan seuraavasti:
“Mä haluan ensin sanoa, miten hämmentynyt, otettu ja kiitollinen mä olen tästä tunnustuksesta. Tää on mulle henkilökohtaisesti todella merkityksellistä koska saan kuulla myös paljon sitä että mun työ on turhaa ja hyödytöntä – tällaiset ilkeilyt tosin osoittaa juuri sen, että ihmisoikeudet eivät ole valmiit ja usein mä huomaankin että jos joku puheenaihe ärsyttää ihmisiä, se on silloin just aihe josta pitää puhua.”
“Enemmän kuin se, mitä tää tunnustus merkitsee mulle, se merkitsee kuitenkin kolmetoistavuotiaalle Ellalle ja jokaiselle, joka on yhtä hukassa kuin mä olin. Tää ei ole niin paljon tunnustus mulle yksilönä, kuin se on jokaiselle jolle on tehty maailman ja ihmisten toimesta olo, että hän ei ole riittävä – jokaiselle, jolle pyöritellään silmiä, pudistellaan päätä ja jokaiselle jonka läpi katsotaan niin kuin ei olisi olemassa ollenkaan. Me ollaan olemassa.”
“Tahdon muistuttaa, että on oikeasti myös ihan okei olla hukassa. Ei tarvitse, eikä oikeen voikaan olla valmis. Tahdon muistuttaa, että vaikka sä itse kyseenalaistaisit ja epäilisit itseäsi ja identieettiäsi, kellään muulla ei ole lupaa tehdä niin. Sosiaalinen maailma on rakentunut niin, että ihmisillä on tarve työntää toisensa laatikoihin, ja jos me ei mahdutakaan niihiin laatikoihin ja tulvitaan yli laitojen, meidät unohdetaan ajelehtimaan ikään kuin meille ei olisi mitään paikkaa. On meille. On sulle. Me voidaan yhdessä rakentaa maailma, jossa yhdenkään lapsen tai nuoren ei tarvitse kokea että hän on vääränalainen, huono – liikaa, tai liian vähän.”
“Mä haluan myös muistuttaa siitä, että ihminen ei koskaan ole ihan niin yksin kuin tuntee olevansa. Vaikka Suomen nykyinen translaki on vielä kestämätön ja meitä yritetään niin rakenteellisella kuin yksilötasollakin hiljentää, meitä on sateenkaaren alla valtava kirjo ja sen kirjon ulkopuolellakin ihmisiä jotka ovat valmiita kuuntelemaan meitä ja huutamaan meidän kanssa. Huutamaan niin kauan ja niin kovaa, että kukaan ei voi enää esittää, ettei ne kuule. Jokainen ansaitsee tulla kuulluksi sekä nähdyksi omana itsenään – tehdään yhdessä töitä sen eteen, että tää toteutuu. Kiitos vielä siitä, että olette nähneet mut.”