Setan ja Sateenkaariperheet ry:n lausunto 31.10.2018
Suomen kahdeksas määräaikaisraportti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (CEDAW) täytäntöönpanosta
Seta ja Sateenkaariperheet kiittävät mahdollisuudesta kommentoida hallituksen vastausluonnosta CEDAW-sopimuksen täytäntöönpanosta. Esitämme luonnoksesta seuraavat huomiot:
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien uudistukset
Para 7 Tasa-arvolakiin kirjattiin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun sekä sukupuolipiirteisiin liittyvä syrjintäsuoja. Mutta tasa-arvolain edistämisvelvoite on heikompi sukupuolen moninaisuuden osalta. Naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon liittyy lain mukaan viranomaisten edistämisvelvollisuus, mutta sukupuolivähemmistöjen osalta velvollisuus ennaltaehkäistä syrjintää. Edistämisvelvollisuus tulisi lain tulkinnan selkeyden vuoksi säätää yhtä vahvaksi myös sukupuolivähemmistöjen kohdalla.
Para 9 Yhdenvertaisuuslainsäädännön ongelmakohta on, ettei työelämässä syrjintää kokeneella ole oikeutta kannella yhdenvertaisuusvaltuutetulle, joka voisi ottaa kantaa syrjintään myös työelämässä. Vastuu työsyrjinnän viranomaisvalvonnasta kuuluu aluehallintovirastolle. Työsyrjintä on aliraportoitua erityisesti vähemmistöön kuuluvien osalta. Yhdenvertaisuusvaltutettu on nostanut ongelman esille kertomuksessa eduskunnalle ja ehdottanut lakimuutosta.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuulakien edistämisen resurssit ovat riittämättömät. Valtuutetuille tulevat yhteydenotot, joissa seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen moninaisuus on syrjinnän perusteena ovat vuosittain muutamissa kymmenissä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pääsy oikeuksiin edellyttäisi kohdennettua viestintää oikeuksista.
Hallitusohjelmat
Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2016-2019 ei sisällä minkäänlaista mainintaa sukupuolen moninaisuudesta. Tasa-arvolain 6 c §:n mukaan viranomaisten tulee ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Vaikuttaa välillisesti usean eri tahon toimintaan.
Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma
Kansallinen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma sisältää alaotsikon 3.4 sukupuolivähemmistöön kuuluvien henkilöiden koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeudenedistäminen ja toimenpiteenä selvitys intersukupuolisten lasten oikeuksista ja kokemuksista.
Toimintaohjelmasta kuitenkin puuttuu keskeinen sukupuolivähemmistöjen syrjintää tuottava ja itsemääräämisoikeutta loukkaava rakenne eli translain uudistaminen.
Naisiin kohdistuva väkivalta
Suomen nykyinen translaki loukkaa transihmisten perus-, ja ihmisoikeuksia, itsemääräämisoikeutta, oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen sekä oikeutta hedelmällisyyteen.
Intersukupuolisten ihmisoikeustilanne ei ole kohentunut, ETENE:n suositusta ei ole otettu käyttöön. Tämä on myös Lapsen Oikeuksien vastaista.
Intersukupuolisten hoitokäytännöt sekä translaki ovat valtion harjoittamaa rakenteellista syrjintää.
Suomeen tarvitaan itsemurhien ehkäisyohjelma.
Para 58. Tiedonpuute Suomessa on vakava puute tiedosta ja tilastoista liittyen seksuaalista väkivaltaa kokeneista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista ihmisistä. Tiedonpuute lisää riskiä riittämättömille palveluille.
Para 67. ISTANBULIN SOPIMUKSEN TOIMEENPANOSUUNNITELMA 2018–2021 ei sisällä minkäänlaista mainintaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä.
Para 72. Sovittelun käytöstä naisiin kohdistuvan väkivallan sekä lähisuhdeväkivallan tapauksissa tulee luopua.
Para 73. Ei voi käyttää kansalaisaloitetta esimerkkinä valtion toimista. Raiskauslainsäädäntö ei edelleenkään CEDAW-komitean suosituksen mukainen.
Para 74. Lapsen edun ensisijaisuus huoltajuuskiistoissa varmistettava.
Para 75. Poliisin naisiin kohdistuvan väkivallan, perheväkivallan sekä väkivalta- ja seksuaalirikosten seurantamekanismit riittämättömiä. Poliisilla suuria haasteita tunnistaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien lähisuhdeväkivaltaa sekä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät.
Para 84. Väkivaltatyö Turvakotipaikkojen määrällinen riittämättömyys sekä henkilöstön puutteelliset tietotaidot kohdata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.
Istanbulin sopimus velvoittaa yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanon, erityisesti toimet uhrien oikeuksien suojelemiseksi, syrjimättä ketään esimerkiksi biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, iän, terveydentilan, vamman, siviilisäädyn, maahanmuuttajataustan, pakolaisaseman tai muun aseman perusteella.
Turvakoteja koskeva artikla velvoittaa valtioita järjestämään turvallisen asumisen kaikille niille erilaisen väkivallan uhriksi joutuneille ihmisille, jotka tarvitsevat turvattua asumista. Sopimuksen selitysmuistiossa täsmennetään, että sopijavaltioiden on pystyttävä vastaamaan eri väkivallan uhriksi joutuneiden erityistarpeisiin.
Näkymättömyys luo pelkoa syrjinnästä palveluissa. Tällä hetkellä on tarve myös kohdistetuille palveluille.
Amnestyn kuntatutkimuksesta (2016) ilmenee että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne väkivaltapalveluissa on heikoin kaikista kyselyssä mainituista erityisen riskin ryhmistä. Yhden käden sormilla laskettavia poikkeuksia lukuun ottamatta heitä ei huomioida omana ryhmänään. Suomen 30 vastanneesta kunnasta ei kertonut huomioivansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä omana joukkonaan väkivaltatyössä.
Haastattelujen perusteella kuntapäättäjillä kuten käytännön väkivaltatyötä tekevilläkään ei juuri ole näkemystä siitä, mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen huomioiminen väkivaltatyön palveluntarjonnassa voisi käytännössä tarkoittaa. Käsitys, jonka mukaan yhdenvertaisuus toteutuu parhaiten juuri silloin kun heitä ei kohdata erityisenä ryhmänä, on vahva.
Seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat merkittävästi yleisempiä erityisryhmiin kuuluvilla kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavilla.
Suomen tulisi varmistaa, että käytettävissä on riittävä määrä turvakoteja, joilla on pätevä henkilöstö ja riittävät taloudelliset resurssit, naisiin kohdistuvan väkivallan naisuhreille, mukaan lukien heikommassa asemassa olevat ryhmät, jotka tarvitsevat erityistä tukea.
Koulutus
Para 148. Tasa-arvobarometri ristiriidassa muiden tutkimusten kanssa. Omaan arvioon tasa-arvon toteutumisesta vaikuttaa tietotaidot tasa-arvosta. Syrjintä mm sukupuolen ilmaisun perusteella yleistä.
Para 149. Onko toteutunut? ”Kehittämällä”… ei tarkoita käytännössä mitään. Tasa-arvo ohjelma ei ole juridisesti sitova vaan poliittinen asiakirja, jolloin olisi tarkoituksenmukaisempaa kertoa onko ohjelman toimenpiteet toteutuneet. Seurannasta ei löydy dataa.
Para 150. Yleiseen ihmisoikeuskasvatukseen ei ole sisällytetty tietoa kattavasti eri vähemmistöryhmistä.
Para 151. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien seuranta ja arviointi on vielä puutteellista.
Para153. Tästä huolimatta tämä ei konkretisoidu työelämään siirtyessä. Miesten palkat samalla koulutuksella suuremmat, etenemismahdollisuudet paremmat ja nopeammat sekä esim yliopiston sisällä virkoihin pääsy naisille vaikeampaa.
Para 154. Sukupuolten segregaation, sukupuolistereotypioiden ja rakenteellisten esteiden poisto on lähinnä keskittynyt naisten ohjaamiseen teknisten aineiden pariin. Muuta purkua ei juurikaan.
Työelämän tasa-arvo
Para 162: Vuonna 2013 voimaan tulleen isyysvapaan ”lapsikohtaisuus” ei toteudu naisparin kohdalla, joten tietyissä tilanteissa lapsi voi menettää hänelle kuuluvaa ”isyysvapaata”, jos hänen molemmat vanhempansa ovat naisia.
Para 166:
Perhevapaajärjestelmää on osittain korjattu perheiden monimuotoisuuden huomioimiseksi esimerkiksi avioliittolain uudistamisen yhteydessä. Hallitus on ilmoittanut korjaavansa yhden vanhemman perheiden äitien sekä monikko- ja adoptioperheiden tilanteen perhevapaissa. Ongelmana säilyy suomalaisen järjestelmän jäykkyys, joka ei mahdollista perhevapaiden jakamista joustavasti kaikkien tosiasiallisten vanhempien kesken, esim kahden kodin tilanteessa. Etuuksien ja lainsäädännön sukupuolittunut kieli hankaloittaa sukupuolivähemmistöjen perhevapaiden käyttöä, ja joissain tilanteissa jopa estää sen. Naisparin osapuolelle myönnetään nykyään ”isyysvapaa”.
Terveyden edistäminen
Para 175. Hallitus on yksiselitteisesti kieltäytynyt uudistamasta translakia toistuvista kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien suosituksista, kansallisten ihmisoikeustoimijoiden sekä kansalaisyhteiskunnan pyynnöistä huolimatta. YK:n UPR-prosessissa 2017 Suomi sai useita translain uudistamista koskevia suosituksia, joita se ei hyväksynyt. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi vuonna 2017 Ranskaa koskevassa tapauksessa, että translain lisääntymiskyvyttömyysvaatimus rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta. Edellisen hallituksen aikana sosiaali- ja terveysministeriö asetti asiantuntijatyöryhmän arvioimaan translain uudistamistarpeita. Translakityöryhmän loppuraportissa Sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytykset työryhmä ehdottaa, että tulevaisuudessa selvitetään mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä siten, että henkilö voisi ilmoittaa tai tehdä hakemuksen sukupuolensa vahvistamisesta väestötietoihin ja rekisterimerkinnän muutos voitaisiin tehdä ilman vaatimusta lääketieteellisen selvityksen antamisesta transsukupuolisuudesta. Vaatimusta täysi-ikäisyydestä sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytyksenä olisi perusteltua tarkastella ja tulisi arvioida, miten sukupuolensa vahvistaneiden henkilöiden vanhemmuudesta säädetään.
WHO julkaisi kesäkuussa 2018 tuoreen ICD11-luokituksen, jossa transsukupuolisuus on poistettu mielenterveysdiagnooseista. Suomen translakiin perustuva hoitoasetus tulisi pikimmiten uudistaa ICD-11-luokitus sekä kansainväliset transihmisten hyvän hoidon standardit huomioiden. Syksyllä 2018 translain ja siihen liittyvän hoitoasetuksen uudistamattomuus on johtanut myös tilanteeseen, jossa sukupuolenkorjaushoidoista vastaavat hoitoyksiköt ovat lopettaneet muunsukupuolisten sukupuolidysforian tehokkaan hoidon. Vanhentuneet laki ja hoitoasetus jättävät tilaa tulkinnoille, jotka käytännössä estävät sukupuolivähemmistöihin kuuluvien pääsyn tarvittavaan hoitoon.
Suomeen tarvitaan välittömästi ihmisoikeusperustainen translaki, joka perustuu sukupuolen itsemäärittelyyn, ei edellytä lisääntymiskyvyttömyyttä eikä mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä sukupuolen vahvistamisen ehtona. Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen tulee sallia myös alaikäisille. Mikäli juridinen sukupuoli säilytetään, tulee sen kategorisointi muuttaa niin että se tunnustaa myös ei-binäärit sukupuoli-identiteetit.
Avioliitto ja perhe
Para 178:
On syytä mainita, että myös avioliittolain muutos tapahtui kansalaisaloitteen pohjalta. Avioliittolain uudistuksen liitelakeja valmistellessaan hallitus jätti vanhemmuuteen ja lapsiperheellisyyteen liittyvät kysymykset monilta osin ratkaisematta. Äitiyslaki ratkaisi niistä yhden, mutta monet muut vanhemmuuteen liittyvistä kysymyksistä ovat yhä ratkaisematta, ennen kaikkea sukupuolen moninaisuuden ja useamman vanhemman perheiden osalta. Myös naisparien pääsy julkisiin hedelmöityshoitoihin on edelleen suljettu.
Lisätiedot
Pääsihteeri
Kerttu Tarjamo
Seta
paasihteeri@seta.fi
050 3098108
Toiminnajohtaja Juha Jämsä
Sateenkaariperheet
juha.jamsa@sateenkaariperheet.fi
044 997 1956