Setan puheenjohtaja Viima Lampisen puhe Turku Priden pääjuhlassa lauantaina 26.8.2017.
Kiitän tapahtuman järjestäjiä lämpimästi kutsusta, sillä olen ylpeä voidessani osallistua Turku Prideen tänäkin vuonna!
En osannut edes haaveilla tällaisesta tapahtumasta ollessani lapsi tai edes teini-ikäinen. Tiedossani ei ollut silloin mitään samanlaista. En tiennyt, mitä kaipasin, minkälaista tukea ja yhteisöä olisin tarvinnut ympärilleni, jos sellainen olisi ollut mahdollista taikoa esiin syrjäseudullemme. Turku Pride on sellainen tapahtuma, jonka olisin halunnut silloin kokea. Uskon, että se olisi vaikuttanut positiivisesti kasvuiässäni. Olisin tiennyt, etten ole ainoa yksinäinen yksisarvinen.
Turku Pride on vastuullisuudessaan ja inklusiivisuudessaan mielestäni erinomainen esimerkki mille tahansa taholle siitä, miten tapahtumassa otetaan erityisryhmät huomioon, miten näkyvyyttä ja tilaa annetaan heille, jotka sitä eniten kaipaavat. Turku Pride on ainutlaatuinen tapahtuma, joka vaikuttaa ja liikuttaa. Turku Pride tarjoaa joka vuosi mielenkiintoisen kattauksen opittavaa ja koettavaa lämpimässä ilmapiirissä ja ollen silti samalla profiililtaan avoimen poliittinen. Ja niin on hyvä. Emme saa unohtaa historiaamme. Emme voi heittäytyä historiattomiksi, juurettomiksi.
Me olemme aina olleet olemassa. Meitä, eli sijoita tähän kohtaan juuri sinut itsesi ja oma määritelmäsi itsestäsi. Koska jokainen tapa olla olemassa, jokainen määritelmä tai määrittelemättömyys on yhtä totta, jokainen seksuaalinen suuntautuminen on yhtä arvokas, jokainen suhdemuoto on aivan yhtä hyvä, jokainen tapa elää todeksi itseään sellaisena kuin on tärkeä. Jokainen keho on yhtä hieno. Ja vaikka tuntisit ehkä itsesi erilaiseksi, olevasi eksyksissä tai etsit vielä itseäsi, sinä olet kuitenkin täällä tänään ja ystävien joukossa, meidän joukossamme.
Me olemme aina olleet olemassa. Meitä ei ole aina osattu nähdä tai nimetä, ja kulttuurista toiseen käsitteet, tavat ja normit, jotka liittyvät seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen, ovat vaihdelleet, mutta meitä on aina ollut siellä, missä ihmisiäkin on ollut. Me emme kuitenkaan ole aina olleet järjestäytyneitä. Yhteiskunnat ovat järjestäytyneet eri tavoin, yhteisöissä on ollut erilaisia hierarkioita, mutta queeria aktivismia ja järjestäytymistä on ollut vasta melko vähän aikaa.
Priden historia Suomessa liittyy hlbtiq-liikkeen ja järjestäytymisen historiaan. Suomen ensimmäisiä Pride-tapahtumia, Vapautuspäiviä, alettiin järjestää vuodesta 1975 alkaen. Mutta tämä vuonna vietin kuitenkin kesäkuun 28. päivänä erityisen pitkän hiljaisen hetken pohtien sinä samaisena iltana vuonna 1969 New Yorkin Christopher Streetillä sijainneesta Stonewall Innistä alkaneita tapahtumia. Mellakoiden keskeisimmät henkilöt ovat syystä tai toisesta jääneet historian saatossa näkymättömiksi, mutta Turussa toivottavasti on yleistietoa, että he, jotka olivat aloittamassa mellakoita, olivat transihmisiä – ja nimenomaan rodullistettuja transihmisiä. He olivat aloittamassa mellakoita, joista alkanut kiivas taistelu oikeuksista on kaikunut ympäri maailman. Tämä tieto – ja erityisesti Turussa – on tärkeä muistaa tänäkin päivänä ottaen huomioon viime aikojen tapahtumat ja siitä seuranneen vihan aallon.
Seta on ihmisoikeusjärjestö. Myös Pride ihmisoikeustoimintaa.
Ihmisoikeudet ovat jakamattomat eli oikeuksia ei voida laittaa toisiaan vastaan siten, että jokin olisi tärkeämpi kuin toinen. Ihmisoikeudet ovat palapeli, joka ei ole valmis, jos jokin pala puuttuu. Myöskään me ihmiset emme ole toinen toistamme arvokkaampia. Ihonväristä riippumatta, uskonnostamme, seksuaalisesta suuntautumisestamme, sukupuolestamme, sukupuolen ilmaisusta, vammoista tai haasteistamme huolimatta olemme jokainen yhtä tärkeitä. Ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus, tasa-arvo kuuluu jokaiselle eikä se riipu siitä, onko henkilö hyvä vai paha, onko hän kiltti vai kiroilee ja on turhautunut kaikkeen vai syleileekö maailmaa ja on pidettävä henkilö. Mikään henkilöön liittyvä seikka ei oikeuta rasismia tai vihaa häntä kohtaan pelkästään siksi, että hän sattuu olemaan jotakin vähemmistöä Suomessa.
Näinä päivinä olemme nähneet rasismin heittävän iljettävää varjoaan yhteiskuntaamme ja mielestäni meidän jokaisen tehtävä on osallistua antirasistiseen työhön jokainen omien voimavarojemme ja mahdollisuuksiemme puitteissa. Niin kauan, kun jotakin ihmisryhmää vihataan ja syrjitään ja kohdellaan eriarvoisesti, kukaan meistä ei ole oikeasti voittanut vielä mitään, kenenkään asema ei ole turvassa. Meidän oikeutemme voidaan viedä pois yhtä nopeasti tai itse asiassa vielä nopeampaa kuin ne on saatukin, jos niin voidaan tehdä joillekin toisille.
Sanoin aikaisemmin, että meitä on ollut aina kaikkialla. Haluan nyt tarkentaa, että meitä on ollut aina myös kaikissa vähemmistöryhmissä. Erityisesti siksi pride-liikkeessä on tärkeää tehdä työtä inklusiivisuuden ja saavutettavuuden eteen ja ponnistella siihen, että jokaiselle on tilaa, jokaisen on mahdollista kokea olevansa tervetullut ja tapahtumat ovat saavutettavia eri tavoin.
Antirasistinen työ kuuluu osaksi pridea, koska edes niin sanottu sateenkaariyhteisö ei ole vapaa rasismista yhä tänäkään päivänä. Kukaan meistä ei synny syrjien tai vihaten toisia, mutta siitä huolimatta meille jokaiselle kehittyy ennakkoluuloja toisia kohtaan. Meidän on jokaisen kohdattava omat pelkomme ja haasteemme, jotta voimme vapautua niistä, ja samoin meidän on tehtävä niin yhteisönä ja kansakuntana.
Rasismi tai syrjintä eivät ole hyväksyttäviä. Haitallisten normien tai syrjivien asenteiden ei voi vain antaa olla ja rehottaa. Mikään ongelma ei ole koskaan kadonnut pois vaikenemalla siitä. Me tulemme kaikki eri tilanteista, eri todellisuuksista ja taustoista, mutta ennakkoluulot, syrjintä, rasismi eikä oikeudettomuus auta ketään. Ne eivät edistä mitään positiivista. Tavoitteemme on itsemäärittelyoikeus, itsemääräämisoikeus, yhdenvertaisuus, yhtäläiset oikeudet, mahdollisuudet tavoitella unelmiamme ja hyvää elämää.
Tavoitteemme on onnellisuus, kunnioitus itseämme ja toisiamme kohtaan ja tilaa jokaiselle olla ja elää vapaina.
Kiitos!
Kuva: Tunne rintasi ry