Miska Karhun puhe naistenpäivän marssilla 8.3. Tampereen keskustorilla.
Kaunista iltapäivää ystävät ja feministikollegani. Mun nimi on Miska Karhu, ja olen täällä puhumassa osittain henkilökohtaisesti omana itsenäni ja osittain Setan nuorisotoimikunnan jäsenenä. Setan nuorisotoimikunta haluaa toivottaa hyvää naistenpäivää ja muistuttaa niistä naisista, jotka eivät ole valtion silmissä yhdenvertaisia ja tasa-arvoisesti naisia: transnaisista ja transfeminiineistä. On vielä pitkä matka siihen, kun nämä unohdetut naiset nostetaan esille julkisessa keskustelussa ja annetaan heidän näyttää naiseutensa yhtä avoimesti kuin keskivertonaiset näyttävät.
Mua ärsyttää, että edelleen on naisia, jotka joutuvat peittämään naiseutensa, koska pelkäävät. Mua ärsyttää myös se, että edelleen sateenkaarinuorten mahdollisuudet menestyä ja päästä elämässään eteenpäin ovat heikommat kuin keskivertonuorten. Suomen Akatemia on teettänyt WeAll-nimisen tutkimuksen, jossa kysyttiin lähes 2 000 homo- ja transnuorelta syrjinnästä työpaikoilla.
Helsingin yliopiston vanhempi tutkija Jukka Lehtonen tutkimuksesta:
“Aika iso osa vastanneista transnuorista kertoi, että sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asenteet ovat vaikuttaneet heidän koulutus- ja uravalintoihinsa.” Jukka Lehtosen mukaan etenkin transnuoret kertoivat kokeneensa useammin epäasiallista kohtelua ja pelkäävänsä enemmän syrjintää.
Musta on järkyttävää, että ihmisten asenteet ja syrjinnän pelko vaikuttavat näin laajasti sateenkaarinuoriin. He eivät uskalla mennä kouluun tai töihin sinne minne haluavat. Sateenkaarinuoruus voi olla samanlainen terveyteen ja työelämässä menestymiseen liittyvä tekijä kuin köyhyys: viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle on lisääntynyt ja kuinka köyhällä on vähemmän mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan kuin muilla. Sateenkaarinuoruus voi olla samanlainen riskitekijä, ja se on väärin!
Setan nuorisotoimikunta haluaa täsmentää, että pelkästään asenteet eivät syrji seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä – myös lainsäädäntö tekee niin.
Nuorisotoimikunta muistuttaa, että tasa-arvoinen avioliittolaki oli vasta alkua. Vasta alkua! Musta tuntuu siltä, että jotkut ihmiset ajattelevat, että nyt, kun homot voivat mennä naimisiin, voi unohtaa kaiken tasa-arvohömpän ja homopropagandan. Mutta homopropaganda elää ja voi hyvin! Seuraavana uudistuksena on translaki, jonka kaikkein ummehtunein ja ällöttävin vaatimus koskee transihmisten pakkosterilointia. Transihminen pakkosteriloidaan, jos hän haluaa korjata juridisen sukupuolensa.
Vuonna 1935 Suomessa säädettiin pakkosterilointilaki, jonka nojalla pakkosterilointiin mm. epileptikoita ja mielenterveyspotilaita. Markku Mattila kuvaa hyvin lain valmistelua ja sen ajan asenneilmastoa kirjassaan Kansamme parhaaksi – rotyhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti. Laki poistettiin vuonna 1970. Vuosien 1935 ja 1970 välillä Suomessa pakkosterilointiin yli 54 000 ihmistä.
Tämä sama homma jatkuu edelleen transihmisiä koskevassa lainsäädännössä. Transihmisten pakkosterilointi on ihmisoikeusrikkomus, ei mitään sen vähempää. Se on syrjintää ja väkivaltaa. Sukupuolen moninaisuutta ja transihmisten vanhemmuutta pelätään ja torjutaan, koska ei ymmärretä asiaa eikä haluta muuttaa omaa ajattelua.
Jottemme vaipuisi kokonaan negatiivisuuden synkkään peittoon, voin todeta, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen mahdollisuudet vaikuttaa ovat paremmat kuin ennen. Sen takia on olemassa myös Setan nuorisotoimikunta. Vaikka meistä – hyvät feministikollegat – tuntuisikin siltä, että me häviämme, että rakkaus häviää, näin ei tosiasiassa ole. Oikeudenmukaisuus ja rakkaus voittavat aina lopulta. Ihan aina.
