Setan luodessa uutta järjestöstrategiaa tuleville vuosille on hyvä samalla myös tarkistaa haasteet, jotka järjestöä tänä päivänä kohtaavat. Toisin kuin yleensä, en nyt yritä peittää ongelmia ”haaste”- sanan alle, vaan tarkastella niitä mahdollisuuksia, joita muuttuneet tilanteet yhteiskunnassa yleisesti tarjoavat meille järjestötoimijoille. Kokosin neljä kohtaa siitä, miten meidän tulee olla valmiita notkistamaan toimintaamme, jotta mielestäni pärjäämme uusiutuvissa tilanteissa.
1.) Oman ajan arvokkuus ja kallisarvoisuus
Nykypäivänä olemme tulleet oikeutetusti tietoisiksi omasta ajastamme ja siksipä olemmekin enemmän halukkaita antamaan sitä aikaa asioille, jotka tuottavat meille mielihyvää.
Tämä tarjoaa myös järjestöille mahdollisuuden tarkastella omaa vapaaehtoistoimintaansa siitä näkökulmasta, miten tehokasta se on. Onko toiminta järjestetty niin, että se tarjoaa mahdollisimman matalan kynnyksen toimintaa, jossa se toiminta on myös mahdollistettu eri tasoiseksi? Onko mahdollisuus sitoutua pidemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi?
Nykypäivänä toiminnan suunnittelu enemmän kampanjanomaiseksi on hyvä idea, jossa ihminen voi paneutua yhteen asiaan ennalta määrätyksi ajaksi. Mikäli projektissa kipinää saadaan kasvatetuksi suuremmaksi, on todennäköistä, että vapaaehtoinen haluaa sitoutua seuraaviin projekteihin ja sitä kautta järjestöön myös pidemmäksi ajanjaksoksi.
Onko meillä mahdollisuutta tarjota mielekkäitä projekteja pitkäaikaisen toiminnan rinnalla?
2.) Tunne siitä, että on tervetullut
Järjestön menestymisen kannalta on tärkeää se, että se on notkea, rohkea ja itsetunnossaan vahva. Järjestön identiteetin tulee perustua tietenkin vahvoihin arvoihin, mutta sen menestyminen riippuu myös siitä, että se uskaltaa alistaa niitä tarkastelulle ja tarkistelulle.
Onko järjestön toiminta ja päätöksenteko järjestetty niin, että kansalaisjärjestö on todellakin kansalaisten? Onko huolehdittu siitä, että sen jäsenten ääni kuuluu koko järjestön läpi, silloinkin kun se ääni osoittaa kritiikkiä? Ja miten siihen kritiikkiin vastataan? Tämä vaatii järjestöltä ja sen hallinnossa toimivilta vahvaa järjestöllistä itsetuntoa, joka on valmis tarkistamaan kurssiaan sen mukaan, miten sen ”omistajat” haluavat järjestöään kehittää.
Mitä vanhempia järjestön traditiot ovat, sen tärkeämpää on säilyttää tuntuma rohkeisiin avauksiin.
Järjestön tulee tarkastella itseään jatkuvasti, ettei se valahda vanhojen tuttujen diskurssien toistamiseen, vaan sen tulee sallia myös kokeilut ja erilaiset äänet omassa itsessään.
Keskustelukulttuurin ja –asenteen lisäksi meidän tulee miettiä, miten toimintamme on avointa kaikille, jotka perusarvomme ja –tavoitteemme allekirjoittavat. Meidän tulee kiinnittää huomiota äänensävyyn, jolla puhumme, jotta kaikki voivat tuntea itsensä tervetulleiksi järjestön toimintaan.
3.) Järjestön taloudellisen itsenäisyyden varmistaminen
Kansalaisjärjestötoiminnan suurimpia haasteita on aina rahoitus. Sen tulisi olla mahdollisimman monesta lähteestä, jotta järjestö ei tule riippuvaiseksi vain yhdestä lähteestä. Tällä hetkellä monet järjestöt Suomessa luottavat avustuksiin ja se tulee varmasti olemaan meille kaikille haaste tulevina vuosina. Onkin proaktiivisesti mietittävä, mistä voimme hakea kumppaneita, joiden avulla voimme varmistaa jatkuvuuden, julkisen rahan puutteesta huolimatta.
Tällöin meidän tulee kääntää katseemme rohkeasti yritysyhteistyöhön. Blogasin vähän aikaa sitten Setaankin liittyen yritysyhteistyön mahdollisuuksista ja siitä, miten kansainvälisesti yrityksen ovat kiinnostuneet lhbti-kysymysten huomioimisessa omassa liiketoiminnassaan. Tässä on meidänkin järjestöllemme mainio mahdollisuus tarjota osaamistamme suomalaisille yrityksille.
Tämä tietenkin tarkoittaa myös asenteiden ja ajatusmaailman muuttamista siten, että alamme nähdä toiminnassa myös hyödyllisen palvelun mahdollisuuksia, jota voimme tarjota vastiketta vastaan.
Silloin meidän täytyä pystyä keskustelemaan siitä, miten toiminnassamme voimme saavuttaa taloudellista itsenäisyyttä liiketoiminnallisesti, joka on etiikkamme mukaista ja lopputuloksena myös edistää periaatteitamme?
4.) Kaapista ulos!
Erään televisiokanavan mainoksessa todetaan: jos kukaan ei ole kuulemassa puun kaatumissa metsässä, lähteekö siitä ääntä ollenkaan? Samaa tulee meidän miettiä omasta toiminnasta viestiessä. Tapahtuuko toimintaa, ellemme muista siitä myös kertoa muille? Ja kuinka tärkeää on myös se, että muistamme kertoa toiminnasta itsellemme, vahvistamme myös omaa identiteettiämme järjestönä.
Vahva tiedotus on yhteydessä myös varainhankintaan. Meidän tulee tehdä tiettäväksi, mitä yksityisetkin ihmiset voivat lahjoituksillaan järjestöltä odottaa.
Viestintä on siirrettävä tukitoiminnosta järjestötoiminnan keskiöön, jotta pysymme relevanttina toimijana ja houkuttelemme lisää vapaaehtoisia toimintaamme.
Vapaaehtoisia me tarvitsemme, niin kauan kuin työtä haluamme tehdä tehokkaasti
Kaikkia näitä kohtia yhdistää se, että miten tuomme merkityksellisyyden tunteen kaikille niille, jotka kokevat yhteiset tavoitteemme tärkeiksi. Meidän tulee vahvasti panostaa kuulemiseen järjestössä, jos haluamme luoda vahvaa yhteistä identiteettiä ja siten myös järjestölle vahvaa merkityksellisyyttä.
Meidän tulee vielä enemmän vahvistaa näkymisen kulttuuria toimijoissamme ja osoittaa niille, jotka toimintaan tulevat tekijöiksi, että heidän merkityksensä on korvaamaton. Me rakennamme yhdessä merkityksellisen järjestön.
Panu Mäenpää
Puheenjohtaja