Istanbul Pride on ollut jo vuosia suurimpia Pride-tapahtumia muslimimaissa. Sitä on luonnehdittu myös Itä-Euroopan suurimmaksi Prideksi. Vuodesta 2003 lähtien järjestettyyn marssiin on parina viime vuonna osallistunut noin 100 000 ihmistä.
Istanbul Priden perinteikkyyden takia oli suuri järkytys, että poliisi päätti hajottaa eilen järjestetyn marssin. Poliisi hyökkäsi kulkueen kimppuun vesitykeillä, kyynelkaasulla ja kumiluodeilla. Poliisiväkivallan syyksi virallinen Pride-sivusto arvioi Ramadan-kuukauden samanaikaisuuden kulkueen kanssa. Tämä olisi poliisilta outo linjaus, sillä viime Ramadanin aikana Pride pidettiin ilman ongelmia. Istanbulin kaupunginjohdon tiedotteen mukaan poliisit yrittivät ehkäistä marssiin osallistuneiden ja ulkopuolisten ryhmien yhteenottoja. Tällaiseen uhkaan ja selitykseen kukaan ei tietenkään usko.
Twitterin ja paikalla olleiden mukaan ihmiset eivät antautuneet poliisiväkivallan edessä vaan yrittivät kaikin voimin olla hajaantumatta. Poliisin toimien jälkeen he yrittivät myös kokoontua muualla kuin Taksimilla, missä kulkue on vuosittain järjestetty. Sosiaalisessa mediassa ihmiset olivat raivoissaan Turkin poliisin käytöksestä. Tapahtunut on jälleen osoitus poliisin väkivaltaistumisesta Turkissa. Vuoden 2013 Gezi-mielenosoitusten jälkeen poliisin otteiden rajuus on kasvanut käsittämättömällä tavalla. Tähän on syynä AKP:n uskonnolliskonservatiivinen hallitus, joka on viimeisinä vuosina katsonut räikeimpiäkin poliisin väkivaltaisuuksia sormien läpi.
Turkin poliisiväkivalta järkyttää ja kauhistuttaa joka kerta. Lohdullista on kuitenkin se, ettei väkivalta ole aiemminkaan pysäyttänyt seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, kansalaisjärjestöjä ja toisinajattelijoita ilmaisemasta mielipiteitään Turkissa eikä kukaan usko, että se tulevaisuudessakaan pystyisi. Marssilla mukana olleiden ystävieni mukaan mukana oli kaikenlaisia ihmisiä, esimerkiksi äitejä ja isiä, huivipäisiä ja maallistuneita naisia, julkkiksia sekä poliittisten puolueiden edustajia. On nostettava hattua Turkin hlbtiq-liikkeelle. He ovat saaneet asiansa loistavasti esille vuosia ja vakiinnuttaneet asemansa yhteiskunnallisessa keskustelussa. He näkyvät ja kuuluvat jatkuvasti, he ovat olleet tuttu näky esimerkiksi oppositiomielenosoituksissa.
Olen saanut muutamia vastenmielisiä kommentteja Istanbulin tapahtumiin liittyen eilisillasta lähtien. Viesteissä suorastaan iloitaan siitä, kuinka eiliset tapahtumat ovat todiste turkkilaisten ja muslimien seksuaalivähemmistöfobiasta. On totta, että Turkista löytyy konservatiivisia voimia, jotka puhuvat “perinteisistä perhearvoista” eivätkä tunnusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Niitä löytyy myös koto-Suomesta. He vastustavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien tunnustamista samankaltaisilla argumenteilla.
Ihmisoikeuksia on puolustettava sekä Suomessa että kansainvälisesti. Mielenosoituksiin osallistumisen on oltava mahdollista ilman väkivallan pelkoa. Turkin poliisin toiminta pitää tuomita kansainvälisesti. Kansainvälisen yhteisön tulee antaa avoimesti tukensa Istanbulin Priden osallistujille ja vaatia Pride-tapahtumille suojaa jokaisessa maassa ja kaupungissa, jossa Pride halutaan järjestää. Kuten tällä viikolla monesti kuulimme, rakkautta ei pysäytä mikään. #LoveWins #OnurYürüyüşü #DirenPride
Ozan Yanar
Kirjoittaja on kansanedustaja.
Kuvat Istanbul Pridesta: Milja Rämö
