Allekirjoittaneet järjestöt vaativat, että Suomi tekee toisen kansallisen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelman. Tätä suosittavat myös eduskunnan perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ihmisoikeusselontekoa koskevissa lausunnoissaan.
”Perus- ja ihmisoikeuksien edistämisen yksi konkreettinen keino on tavoitteellinen kansallinen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelma. Ohjelma on kirjattava tulevan hallituksen strategisiin linjauksiin”, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila.
Suomen hallitus teki ensimmäisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman vuosille 2012–2013. Ohjelman laatiminen oli tärkeä signaali siitä, että perus- ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä ja sitovat Suomea myös kotimaassa.
Ensimmäisen ohjelman myötä esimerkiksi oikeusturvaan on saatu rakenteellisia parannuksia. Varsinaisen ohjelman lisäksi valtioneuvosto perusti vuonna 2012 ministeriöiden perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkoston seuraamaan ohjelman toteutumista. Verkosto on ryhdittänyt viranomaisten työtä ja ministeriöiden keskinäistä keskustelua ihmisoikeusasioissa. Oikeusministeriö asetti ensimmäistä ohjelmaa valmistelemaan ja toimeenpanoa seuraamaan myös kansalaistoimijoiden paneelin. Mukana oli kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksiin keskittyviä viranomaistahoja kuten tasa-arvo- ja vähemmistövaltuutetut. Ministeriöiden verkoston ja paneelin yhteiskokoukset lisäsivät dialogia viranomaisten ja järjestöjen välillä.
Ensimmäisessä ohjelmassa oli myös keskeisiä puutteita, kuten monien keskeisten oikeuskysymysten – esimerkiksi taloudellisten oikeuksien, työelämänoikeuksien ja ulkomaalaisten oikeusturvan – vähäinen huomioiminen. Ensimmäinen ohjelma keskittyi jo olemassa olevien hankkeiden toteuttamiseen uusien avauksien sijaan. Huomattava ongelma oli myös resurssien puute ja hankkeiden hajanaisuus.
Kansalaistoimijoiden paneelin arvio ja suositukset ensimmäisestä ohjelmasta sekä Tampereen yliopiston hallintotieteiden laitoksen ohjelmasta tekemä evaluaatio suosituksineen tarjoavat erinomaisen pohjan paremman toisen ohjelman tekemiseen. Ihmisoikeuksien edistäminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Ensimmäisen ohjelman aikana tehty työ valuisi hukkaan, mikäli uutta ohjelmaa ei valmistettaisi.
Toisen ohjelman on syytä perustua kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja sopimusvalvontaelinten Suomelle antamien suositusten nopeaan täytäntöön panoon. Niiden lisäksi Suomella on hyvät edellytykset rakentaa kunnianhimoinen ohjelma, joka tuo ihmisoikeusnäkökulman tulevan hallituksen tavoitteisiin. Ihmisoikeudet kuuluvat niin työllisyyden, talouskasvun, yhdenvertaisuuden kuin terveyden ja koulutuspolitiikan keskeisiin elementteihin.
Helsingissä 3.2.2015
Inka Hetemäki, ohjelmajohtaja, Suomen Unicef ry
Olli Joensuu, pääsihteeri, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry
Frank Johansson, toiminnanjohtaja, Amnesty International Suomen osasto
Milla Kalliomaa, vt. pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Antti Karanki, puheenjohtaja, Trasek
Kalle Könkkölä, toiminnanjohtaja, Kynnys ry
Marjaana Laine, toiminnanjohtaja, Pakolaisneuvonta ry
Pirkko Mahlamäki, pääsihteeri, Vammaisfoorumi
Päivi Mattila, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto
Johanna Pakkanen, pääsihteeri, Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja, Suomen Mielenterveysseura
Seppo Sauro, toiminnanjohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto
Aija Salo, pääsihteeri, Seta
Olavi Sydänmaanlakka, toiminnanjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto
Lisätiedot:
Päivi Mattila, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto puh. 050 536 8195
Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-13 arviointi. Oikeusministeriö 19/2014
