”Mä haluaisin varmaankin heille (hoitohenkilökunnalle) kertoa mun oman elämäntarinan. Uskon että nykyinen hoitohenkilökunta on sen verran valistunutta että he niinku ymmärtävät tätä. Mä vaan haluaisin olla avoin heille ja hekin toivottavasti.” Umma
Suomalaisessa yhteiskunnassa eletään murrosvaihetta, jossa väestön ikärakenteen muutos asettaa paineita julkisen talouden ja palvelurakenteiden kestävyydelle. Ikärakenteen muutokset edellyttävät erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä. Näiden muutosten tavoitteena on luoda palvelujärjestelmä, jonka lähtökohtina ovat yksilöiden oma aktiivisuus, itsemäärääminen ja osallisuus. Itsemääräämisoikeuden perustana usein pidetään perustuslaissa turvattua oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, joka sisältää oikeuden fyysiseen ja henkiseen vapauteen ja turvallisuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa itsemääräämisoikeutta ilmentää asiakkaan ja potilaan vapaus päättää psyykkisestä ja fyysisestä koskemattomuudestaan sillä kelpoisuudella, joka kullakin yksilöllä on. Osallisuus vanhuspalveluissa merkitsee sitä, että iäkäs henkilö voi tosiasiallisesti vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon, palveluidensa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Ikääntyneiden itsemäärääminen ja osallisuus tulisi nähdä kaiken toiminnan perustavanlaatuisena lähtökohtana, jota toteutetaan vanhustenhuollon palveluiden järjestämisessä ja toteuttamisessa.
Erityisesti 1.7.2013 voimaantullut laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012, vanhuspalvelulaki) merkitsi olennaista parannusta iäkkään henkilön oikeudelliseen asemaan ja osallisuuteen itseään koskevissa asioissa. Laki turvaa iäkkäälle henkilölle mahdollisuuden saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja tarpeidensa mukaisesti sekä mahdollisuuden vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamiseen. Vanhuspalvelulaki mahdollistaa myös ikääntyneiden osallistumisen ja vaikuttamisen omiin elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kuntatasolla.
Ikääntyneistä puhuttaessa on kuitenkin muistettava, että iäkkäät ihmiset eivät ole yhtenäinen joukko, vaan he edustavat vain tiettyä ikäryhmää, joka koostuu hyvin erilaisista yksilöistä erilaisine taustoineen ja tarpeineen. Osaa ikääntyneistä voi pelottaa palveluiden ja varsinkin asumispalveluiden piiriin joutuminen, joka merkitsee omasta kodista pois muuttamista. Ennen muuttamista arkea usein varjostavat oman muistin pettäminen ja toimintakyvyn heikkeneminen; omat tavarat eivät meinaa löytyä tai läheisten nimet karkaavat muistista, kauppareissulla eksyminen on enemmän sääntö kuin poikkeus eikä omaan kotiin enää löydä – jalatkaan ei kanna samalla tavalla kuin ennen. Arjen askareet eivät myöskään onnistu kuten ennen tai niiden tekemiseen ei löydy voimia. Se hämmentää ja pelottaa. Sitten pitäisi vielä jättää oma koti, jossa on saattanut asua jo vuosikymmeniä. Uusi koti odottaa hoitokodissa, joka on täynnä tuntemattomia ihmisiä. Heidän varassaan on lopulta myös oma sängystä ylösnouseminen, pukeutuminen, syöminen, peseytyminen ja liikkuminen. Muutokset merkitsevät riippuvuutta muista ihmisistä.
Mitä jos sinulla on vielä tämän lisäksi pelko siitä, että sinua ei hyväksytä sellaisena kuin olet tai puolisoasi ei tunnisteta puolisoksesi, koska hän on samaa sukupuolta kuin sinä? Hoitohenkilökunnan mahdolliset asenteet ja tietämättömyys voivat aiheuttaa pelkoa syrjinnästä ja heikommasta huolenpidosta, jopa kaltoin kohtelusta. Monia seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia ikääntyneitä pelottaa myös muiden asukkaiden suhtautuminen heihin. Näistä tulevaisuuden odotuksista ja peloista vanhuuteen ja vanhuspalveluihin liittyen kertoivat yhdeksän sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvaa henkilöä omien tarinoidensa kautta Haluaisin pystyä kertomaan -videolla. Nämä koskettavat tarinat kertovat heidän kokemuksistaan, mutta niiden kautta voidaan ymmärtää laajempi tarve ikääntyneiden seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden huomioimiselle sekä yhteiskunnallisen asenneilmapiirin muutokselle ja tietoisuuden lisäämiselle. Setan, Mummolaakson ja Suomen Karhujen yhdessä vuonna 2012 käynnistämä Yhdenvertainen vanhuus -projekti on jo osaltaan kahden vuoden ajan tehnyt tätä arvokasta työtä.
”Hyvänen aika kun mä joudun sinne vanhainkotiin ja mä oon tota jo luultavasti dementoitunut siinä vaiheessa jo aika tiukasti ja oon aika puolustuskyvytön, niin mitenkä mut siellä otetaan vastaan. Ja sitä mä toivon, että siinä yhteisessä minne me mennään, niin hoitajat on sillä tavalla tietoisia että he osaavat suhtautua kun me tullaan sitten ja osaavat olla aidosti meidän puolella, koska sitä tukea me nimittäin tarvitaan. Ja sitten se, että me päästään samaan vanhainkotiin.” Leena
”Nehän pitäisi jo näissä vastaanottokaavakkeissa ottaa huomioon sekin, että meitä on monenlaisia – ei ole pelkästään joko mies tai nainen. Mut yks keino siihen on se, että tehdään selväksi heti alussa että meillä saa olla minkälainen on, kunhan ei tee toisille pahaa” Eveliina
”HIV-lääkkeet on hirveen vahvasti elämässä mukana. Siinä vaiheessa kun sitä ei enää itte tajuu sitä hommaa niin apua… toivottavasti joku muu tajuu sit. Sit kun miten käy kun tulee vanhaksi ja joutuu vanhainkotiin, kun ei ole tietoa. Se, että se vanhuus tulee, ei voi mitään. Se ois ihanaa kun ois semmonen turvallinen hoitolaitos, jossa osattais hoitaa meitä myöskin silloin, kun me ei ymmärretä enää yhtään mittään ” Ja ois jossain joku sellanen homoseksuaaleille tarkoitettu vanhainkoti, jossa siis myöskin ymmärrettäis se et se ei muutu mikskään, siitä ei parane, se ei ole mikään sairaus – se on vaan.” Risto
Vanhustenhuollon ja hoitoalan ammattilaisten vastuulla on luoda hyväksyvä, suvaitsevainen ja turvallinen ympäristö kaikille ikääntyneille. Tämä merkitsee, että seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvat ikääntyneet ja heidän tarpeensa tunnustetaan ja tunnistetaan samanarvoisina kuin muidenkin. Lainsäädäntö turvaa kaikille yhdenvertaisen kohtelun, jossa ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi ikääntyneiden tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etuja ja oikeuksia ei voisi korostaa tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi.
Iäkkäälle henkilölle tulee turvata oikeus arvokkaaseen ja mahdollisimman toimintakykyiseen vanhuuteen sekä hyvään kohteluun asuin- ja hoitopaikasta, hoidon ja palvelun tarpeesta sekä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuulumisesta riippumatta. Me kaikki voimme vaikuttaa suvaitsevampaan ja avoimempaan ilmapiiriin omalla asenteellamme ja levittää tietoa ja hyviä käytäntöjä eteenpäin. Me kaikki voimme tehdä osamme turvallisen, sateenkaarevan vanhuuden turvaamiseksi!
Henna Vidén
Kirjoittaja on Setan hallituksen varajäsen
Tutustu aiheeseen!
Sisäministeriön koordinoima syrjinnän seurantaryhmä teetti vuonna 2013 eri vähemmistöryhmiin kuuluvien ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluissa kokemasta syrjinnästä selvityksen. Siinä käsitellään myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemaa syrjintää. Löydät selvityksen täältä!
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista
Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi
www.katketytaanet.fi
Outi Tjurinin toukokuussa 2014 valmistuneessa opinnäytetyössä käsitellään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien eläkeläisten elämänkulkuja sekä millaisia toiveita tai odotuksia heillä on vanhuspalveluja kohtaan. Opinnäytetyöhön pääset tästä!
Yhdenvertainen vanhuus -projektin on Setan, Mummolaakson ja Suomen Karhujen yhdessä vuonna 2012 käynnistämä kolmivuotinen projekti. Projektia rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Se on myös osa RAY:n Eloisa ikä -avustusohjelmaa, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto.
Tykkää projektista Facebookissa (Yhdenvertainen vanhuus)!
Haluaisin pystyä kertomaan -videoon pääset täältä!
Setan blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia.