Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen (HLBT) työoikeuksien voi ajatella olevan hyvällä mallilla Pohjoismaissa. Pohjoismaiset ammattiliittojen keskusjärjestöt ovat jo vuosia tehneet töitä myös HLBT-vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Keskusjärjestöjen jäsenliitot eli ammattiliitot ovat myös omatoimisesti pyrkineet poistamaan työehtosopimuksissa (TES) olleita epäoikeudenmukaisia käytänteitä ja nostamaan vähemmistökysymykset julkiseen keskusteluun. Paljon tehtävää on kuitenkin vielä jäljellä ja jokainen meistä voi osaltaan olla edistämässä työelämän tasa-arvon toteutumista.
Kesäkuussa 2011 osallistuin Genevessä, Sveitsissä, Maailman työjärjestö ILO:n 100. työkokoukseen yhteispohjoismaalaisen Geneve-koulu-koulutusohjelman kautta. Koulutus oli suunnattu aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä toimiville henkilöille. Koulutuksessa seurattiin YK:n alaisen työjärjestö ILO:n (International Labour Organisation) työkokousta. ILO on YK:n järjestöistä ainoa, joka toimii kolmikantaisesti eli siinä ovat edustettuina niin työntekijä- kuin työntekijäpuoli kuin maiden hallituksetkin. Vuonna 1919 perustetun järjestön avulla maailmaan on saatu vuosikymmenten kuluessa luotua pohja kansainväliselle työlainsäädännölle.
ILO:n kokousten pääasiallisen rungon muodostavat työelämäaiheisten sopimusten eli conventioneiden läpikäyminen. Tällaisia sopimuksia on tähän mennessä hyväksytty liki 190. Sopimuksista tärkeimmät eli kahdeksan ns. ydinsopimusta on ratifioitu suuressa osassa maailmaa ja niiden sisältö on tuonut maailmanlaajuisia pelisääntöjä työelämään. Näistä syrjinnänvastainen sopimus nr.111, kattaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet.
Suuressa osassa maailman maita homoseksuaalisuutta pidetään edelleenkin sairautena tai rikoksena. Nämä maat eivät luonnollisestikaan edistä tasa-arvon toteutumista työelämässä. Usein kuitenkin unohdetaan, mikä voima kansainvälisillä järjestöille voi olla. Vaikka päätösprosessit ovat usein tuskallisen hitaita tavallisen ihmisen kannalta, edistystä kuitenkin tapahtuu.
Hyvänä esimerkkinä ILO:n tekemästä työstä HLBT-vähemmistöjen hyväksi on neljän vuoden välein julkaistava työelämän tasa-arvoa käsittelevä raportti (Equality at work: The continuing challenge). Raporttiin on koottu eri puolilta maailmaa hyviä käytänteitä, joita tasa-arvon rintamalla työelämäkysymyksissä on saatu aikaan tai millaisia epäkohtia aiheen tiimoilta edelleenkin löytyy.
Tänä vuonna julkaistussa raportissa HLBT-vähemmistöjen oikeuksien toteutumiseen tai ihmisoikeusloukkauksiin oli otettu kantaa useassa kohdassa. Vaikka raportti ei keskittynytkään pelkästään HLBT-kysymyksiin, oli ero vuonna 2007 julkaistuun raporttiin selkeästi nähtävissä. HLBT-kysymykset nostettiin entistä selvemmin näkyville.
Toisaalta raportistista oli ikävä huomata, miten yleistä väkivalta, ahdistelu, syrjintä sekä kaikenlainen työyhteisöstä ulossulkeminen ja ennakkoluulot ovat edelleenkin HLBT-vähemmistöihin kuuluvien parissa. Raportissa mainittujen tutkimusten mukaan HLBT-vähemmistöön kuuluvat ihmiset kohtaavat jopa 30 % enemmän epäasiallista kohtelua kuin ei-HLBT-henkilöt. Lisäksi Britanniassa julkaistussa tutkimuksessa homomiesten huomattiin ansaitsevan jopa viisi prosenttia vähemmän palkkaa kuin heteromies. Mitkä olisivat vastaavan tutkimuksen tulokset Suomessa?
Suomessa vastuu työntekijöiden hyvinvoinnista kuuluu ensisijaisesti työnantajille. Työyhteisön tulisi olla sellainen, jossa jokaisen, riippumatta “vähemmistöstatuksestaan”, olisi hyvä tehdä töitä. Samalla tulisi huomioida, että rekrytointiprosesseissa vähemmistöön kuuluvia ihmisiä ei saa syrjiä.
Ammattiliitot edustavat Suomessa noin 80 % työntekijöitä. Monissa ammattiliitoissa myös HLBT-ihmisten oikeudet sekä niiden edistäminen on jo jollain tavalla huomioitu. Usein unohdetaan miten tärkeässä roolissa asenteiden muokkaajana ammattiliitot sekä niiden koulutuskanavat, kuten luottamusmieskoulutukset, ovat. Tuomalla HLBT-moninaisuus osaksi ammattiliittojen yhteisvertaisuuskoulutusten sisältöjä saadaan entistä suurempi joukko aktiivisia ihmisiä tietoiseksi ongelmista ja haasteista, joita kyseisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset työelämässä tai sinne pyrkiessään kohtaavat.
Liittoon kuuluvien työntekijöiden on hyvä omalta osaltaan olla aktiivisia ja vaatia ammattiliitoiltaan puheiden lisäksi myös tekoja tasa-arvon edistämiseksi. Näihin tehtäviin kuuluu myös HLBT-vähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvon toteutuminen. Tasa-arvon työmarkkinoilla tulee tarkoittaa sitä, että jokaisella on samat oikeudet ja mahdollisuudet saada töitä, olla työyhteisönsä tasa-arvoinen jäsen ja tulla arvostetuksi omana itsenään.
Jani Ryhänen
Setan hallituksen jäsen ja PAMin järjestöasiantuntija
jani.ryhanen@pam.fi