Toukokuun ensimmäisellä viikolla Liettuan pääkaupungissa Vilnassa valmistauduttiin Baltic Pride tapahtumaan sekavissa tunnelmissa.
Viranomaiset olivat antaneet luvan maan ensimmäiselle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Pride-kulkueelle pitkien neuvottelujen jälkeen. Viime metreillä lupa kuitenkin peruttiin turvallisuussyihin vedoten. Lopulta, vain päivä ennen tapahtumaa, tuomioistuin kumosi tämän päätöksen ja mahdollisti Priden järjestämiseen. Myös poliisiviranomaiset ilmoittivat turvajärjestelyjen olevan riittävät.
Liettualaisten järjestöjen mukaan turvallisuus oli vain veruke: varsinaiset syyt luvan epäämiseen olivat poliittisia. Liettuassa homofobia on yleistä ja vihapuhetta kuulee paitsi kansan syvistä riveistä myös poliitikkojen ja kirkollisten johtajien suusta. Yksilötasolla erilaisuutta ei useinkaan osata kohdata, vaan se nostattaa epävarmuutta ja pelkoa. Mielipidejohtajat eivät ole tuominneet vihapuhetta ja asettuneet puolustamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, pikemminkin päin vastoin. Esimerkiksi lapsille ja nuorille annettavaa seksuaalikasvatusta ja asiallisen tiedon jakamista on rajoitettu lainsäädännöllä.
“Tutustu evakuointisuunnitelmaan ja noudata sitä jos ongelmia ilmenee”
Itse tapahtumapaikalla turvatoimet olivat tiukat ja syystä. Baltic Pride -tapahtumaa vastustaneeseen Facebook-ryhmään ehti liittyä 20 000 jäsentä, ennen kuin poliisi sulki sen väkivaltaan yllyttävän sisällön vuoksi. Tapahtumapäivän aamuna järjestäjät saivat myös suoran tappouhkauksen, ja yhden järjestön toimiston ikkunat rikottiin. Niinpä kaikki Pride-kulkueen osallistujat kuljetettiin linja-autoilla turvaporttien läpi, aidatun tapahtumaalueen sisäpuolelle. Mukaan mahtui vain viisisataa, sillä kahdeksansadan poliisin miesvahvuus ei riittänyt suurempaan tapahtumaan.
Pride-kulkue oli kaiken hälyn keskellä häkellyttävän pieni tapahtuma: muutaman sadan metrin kävely ja liuta varsin ennalta arvattavia puheita. Paikalla oli joitakin ulkomaisia poliitikkoja ja suurlähetystöjen edustajia osoittamassa tukeaan tapahtumalle. Vain etäinen kumu ja yksittäinen savupatsas muistutti toisaalla käynnissä olleesta vastamielenosoituksesta, jossa parituhatta liettualaista huusi ulos vihaansa nyrkit ojossa.
Myös palatessa kaikki osallistujat kuljetettiin tilausbussilla aitojen takaa suoraan hotellille. Kaikkia kehoitettiin varovaisuuteen myös tapahtuman jälkeen, sillä kaupungilla liikkui vastamielenosoittajien ryhmiä. Kaikki lyhyetkin matkat suositeltiin tehtäväksi taksilla, erityisesti ilta-aikaan.
“Älä kiinnitä vastamielenosoittajin mitään huomiota tekivät he mitä tahansa!”
Kannattaako Pride-tapahtumia järjestää Vilnan kaltaisissa, väkivallalle alttiissa paikoissa? Eikö matalan profiilin toiminta toisi parempaa tulosta?
Pride-tapahtuma oli tärkeä yhteiskunnallinen viesti liettualaisille. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset tarvitsevat yhteiskunnan arvostusta ja suojelua yhtä paljon kuin muutkin. Heillä on oikeus näkyä ja kuulua, ylipäätään olla olemassa, vailla halveksintaa tai väkivallan pelkoa. Tämä viesti välittyi myös turva-aidan toiselle puolelle, niille tavallisille vilnalaisille, jotka seurasivat tapahtumaa uteliaan kiinnostuneina, erillään vastamielenosoituksesta.
Yksi marssin keskeisistä sanomista oli ihmisoikeuksien puolustaminen. “Rakkaus on ihmisoikeus” kuuluu Pride-marssien vakiosloganeihin. Mutta Pride-tapahtuma ja sen kieltämisyritys liittyivät myös ilmaisunvapauteen ja oikeuteen järjestää julksisia mielenilmauksia. Vilnassa Pride toi paljon yleisesti ihmisoikeuksista huolestuneita kansalaisia HLBT-aktivistien rinnalle puolustamaan näitä perusoikeuksia.
Monelle liettualaishomolle, -lesbolle, -biseksuaalille ja -transihmiselle Pride-kulkue oli ensimmäinen kerta, kun he saattoivat kulkea julkisella paikalla avoimesti omana itsenään ja silti tuntea olonsa turvalliseksi. Kokemus oli vaikuttava ja voimaannuttava, jopa kyyneliin asti. Kokemuksella voi olla merkittäviä vaikutuksia paitsi yksilötasolla myös koko HLBT-liikkeen tulevaisuuden kannalta.
“Vältä sateenkaarisymbolien ja vastaavien käyttöä tapahtumalle osoitetun alueen ulkopuolella.”
PS. Suomessa järjestetään tänä kesänä ennätysmäärä Pride-tapahtumia. Helsinki Pridesuurimpana ja näkyvimpänä starttaa kesäkuun lopulla (28.6.-4.7.), ja esimerkiksi OulunNorth Pride on vuorossa heinäkuussa (22.-25.7.).
*Lainaukset ovat Baltic Pride -tapahtuman osallistujille jaetusta turvallisuusohjeesta.
Outi Hannula