Asia: Rasistiset rikokset -työryhmämietintö
15.3.2010
Seta ry on ilahtunut siitä, että työryhmä esittää viharikoksen ja kansanryhmän käsitteiden määrittelyä rikoslaissa niin, että niihin sisällytetään eksplisiittisesti seksuaalinen suuntautuminen.
Seta toteaa, että viharikoksen määritelmän piiriin on seksuaalisen suuntautumisen lisäksi otettava sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu. Termit sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu viittaavat sukupuolivähemmistöihin eli transihmisiin (transsukupuoliset, transgenderihmiset ja transvestiitit) ja intersukupuoliset henkilöt sekä muihin henkilöihin, joiden sukupuoli-identiteetti tai sukupuolen ilmaisu ei vastaa yksiselitteisesti nainen–mies-sukupuolijakoa. Työryhmän esityksessä nämä henkilöt/ryhmät jäisivät vaille viharikosmääritelmän suojaa.
Euroopan neuvoston ihmisoikeuskomissaari Thomas Hammarbergin suosituksissa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille 29.7.2009, todetaan, että jäsenvaltioiden tulisi kirjata transfobiset rikokset viharikoslainsäädäntöön.
Työryhmä käyttää esityksensä perusteluissa paikoin oikeaa termiä seksuaalinen suuntautuminen / seksuaalivähemmistöt, mutta paikoin kuitenkin vanhentuneita termejä “sukupuolinen suuntautuminen”, “sukupuolinen erilaisuus” tai “sukupuoliset vähemmistöt” tarkoittaessaan seksuaalista suuntautumista ja seksuaalivähemmistöjä (homo- ja biseksuaaliset henkilöt). Varsinaisessa esityksessä työryhmä käyttää vanhentunutta termiä “sukupuolinen suuntautuminen”. Seta ehdottaa, että myös nyt käsillä olevassa rikoslain uudistuksessa otetaan vastaavasti käyttöön selkeä ja ajantasainen terminologia, eli käytetään termejä seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalivähemmistöt silloin, kun tarkoitetaan homo- ja biseksuaalisia henkilöitä.
Termi sukupuolinen suuntautuneisuus esiintyy tällä hetkellä Suomen lainsäädännössä mm. yhdenvertaisuuslaissa, mutta yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistamistoimikunta on joulukuussa 2009 jättämässään mietinnössä todennut, että lain terminologia on tältä osin vanhentunut, ja ehdottaa ansiokkaasti termin sukupuolinen suuntautuneisuus/suuntautuminen korvaamista ajanmukaisella termillä seksuaalinen suuntautuminen. Olisi monin tavoin epätarkoituksenmukaista tuoda rikoslakiin vanhentunutta terminologiaa, josta ollaan muussa lainsäädännössä todennäköisesti luopumassa.
Seta pitää tärkeänä, että seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun sisällyttäminen viharikoksen käsitteeseen toteutetaan kaikkien viharikostyyppien kohdalla (väkivalta, laiton uhkaus, kiihottamisrikos, julkinen kehottaminen rikokseen, kehottaminen syrjintään ym.; niin internetissä kuin muuten yhteiskunnassa tapahtuva rikollisuus).
Lainsäädännön uudistamisen lisäksi on erityisen tärkeää kouluttaa ja ohjeistaa viharikollisuuden ehkäisystä ja torjunnasta vastaavia viranomaisia, erityisesti poliisia ja oikeuslaitosta, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyvästä viharikollisuudesta ja luoda menettelytapoja tämän viharikollisuuden tuomiseksi osaksi viharikollisuuden tilastointia, raportointia ja ennaltaehkäiseviä toimia.
Seta korostaa, että viharikoksen tunnusmerkistössä on olennaista, että teon määrittelyyn viharikokseksi riittää oletus henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Viharikosmäärittelyn edellytyksenä ei siis tule olla, että rikoksen kohteena oleva henkilö kuuluisi tosiasiallisesti johonkin vähemmistöön, tai että tekijä tosiasiallisesti tietäisi henkilön seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin. Viharikosmääritelmän tulee myös kattaa ne rikokset, jotka kohdistuvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön oletetusti kuuluvan henkilön läheisiin.
Viharikoksen tunnusmerkistössä tulee myös huomioida rikoksen kohteena olevan henkilön kokemus siitä, että teko liittyi hänen oletettuun seksuaaliseen suuntautumiseensa, sukupuoli-identiteettiinsä tai sukupuolen ilmaisuunsa. Esimerkiksi halventava viittaus seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun (varsinkin ns. homottelu) on varsin yleistä eikä automaattisesti riitä näytöksi viharikosmotiivista. Asiaa arvioidessa uhrin kokemus voi auttaa näkemään tekoon liittyvän vihamotiivin.
Suomessa on kerätty tietoja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin kohdistuvista viharikoksista vasta yhdeltä vuodelta (Laura Peutere / Poliisiammattikorkeakoulu 2009). Kyseinen raportti perustuu poliisin tilastoihin, jotka ovat toistaiseksi eri syistä hyvin puutteellinen lähde seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvien viharikosten osalta. Siksi tarvitaan haastattelututkimuksia, joilla selvitetään, kuinka usein ja minkälaisten viharikosten kohteeksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat ja miksi uhrit eivät läheskään aina tee niitä poliisille rikosilmoitusta.
Taustatiedon lisäksi tarvitaan myös käytännön toimenpiteitä ilmoituskynnyksen alentamiseksi. Viharikoksen kohteeksi joutuva ei aina tiedä, että vihamotiivilla voi olla merkitystä rikosta arvioitaessa. Epäilty motiivi saatetaan jättää mainitsematta monesta muustakin syystä, esimerkiksi viranomaisten ennakkoluulojen vuoksi. Tarvitaan julkista keskustelua ja eri tahoille mm. kouluille suunnattujakampanjoita sekä kohdennettuja uhrien tukipalveluja, jotta tietoisuus viharikoksista kasvaa ja kynnys tehdä rikosilmoitus madaltuu.
Seta on mielellään käytettävissä keskustelukumppanina, kun viharikoksia koskevan lainsäädännön lopullista muotoa valmistellaan.
Helsingissä 15.3.2010
Tanja Lehtoranta
vs. pääsihteeri
Seta ry
