Suomessa on alettu vihdoin kerätä tietoa viharikoksista myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Tutkimusraportti poliisin tietoon tulleesta viharikollisuudesta Suomessa vuonna 2008 julkaistiin hijattain. Ensimmäistä kertaa tutkimuksessa tarkastellaan rasististen rikosten lisäksi myös sellaisia epäiltyjä rikoksia, joiden motiivina on uhrin uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai vammaisuus.
Seta on nostanut viharikosasiaa esiin eri foorumeilla jo pitkään. Nyt tehty tutkimus tuo asiaan kaivattua lisätietoa ja tekee näkyväksi HLBT-väestöön kohdistuvaa viharikollisuutta. Tulokset kertovat kuitenkin myös siitä, että poliisin tietoon tulee vain jäävuoren huippu: vuonna 2008 rikosilmoitus tehtiin vain 23 viharikoksesta, joissa epäiltiin olevan mukana HLBT-aiheinen vihamotiivi. Lukujen perusteella on selvää, että viharikoksen kohteeksi joutuneet HLBT-kansalaiset tekevät vain harvoin rikosilmoituksen. On myös viitteitä siitä, ettei poliisi aina osaa kirjata viharikosepäilyä asianmukaisesti, jolloin tieto vihamotiivista ei päädy syyttäjälle asti, eikä tartu tutkijan haaviin selvityksiä tehtäessä.
Nyt tarvitaankin kipeästi haastattelututkimuksia, jolla selviää, kuinka usein ja minkälaisten viharikosten kohteeksi ihmiset joutuvat ja miksi uhrit eivät tee niitä poliiisille rikosilmoitusta.Taustatiedon lisäksi tarvitaan kuitenkin myös käytännön toimenpideitä. Ihmiset eivät useinkaan tiedä, että vihamotiivilla voi olla merkitystä rikosta arvioitaessa, ja se saatetaan jättää mainitsematta monestakin muustakin syystä. Tarvitaan julkista keskustelua ja kampanjoita, jotta tietoisuus viharikoksista kasvaa ja kynnys tehdä rikosilmoitus madaltuu. Toisaalta tarvitaan myös poliisin entistä tarkempaa ohjeistamista, jotta mahdollinen vihamotiivi tai uhrin käsitys siitä tulee kirjattua rikosilmoitukseen.
Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei tunne käsitettä viharikos, mutta vihamotiivia voidaan käyttää koventamisperusteena muiden lainkohtien kautta. Käytännössä tällaisia tapauksia päätyy oikeuteen asti vain aniharvoin, ja silloinkin lähinnä rasististen rikosten osalta. Suomessa tulisikin nyt vakavasti pohtia viharikosten tarkempaa määritelmää lainsäädännössä.
Keskstelu jatkukoon. Toivottavasti se kannustaa viharikosten kohteeksi joutuvia HLBT-kansalaisia tekemään rikosilmoituksen ja kertomaan poliisille myös rikoksen vihamotiivista.
Setan pj. Outi Hannula
Setan puheenvuoro päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Sisällöllinen vastuu on heillä itsellään, eikä puheenvuoro välttämättä vastaa aina täysin Setan kantaa.