Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska luennoi 24.9. Itä-Suomen lääketiedepäivillä Kuopiossa sukupuolen monimuotoisuudesta
Suomessa syntyy vuosittain 10–30 lasta, joilla on erilaisia intersukupuolisia tiloja eli sekä tytön että pojan fyysisyyttä. Intersukupuolisuutta on 1950-luvulta asti länsimaissa hoidettu normalisoimalla lapsen sukupuoli tytöksi tai pojaksi varhaisella kirurgialla, hormonihoidolla ja kasvatuksella. Hoitomuoto on 2000-luvulla herättänyt kasvavaa kritiikkiä ja huolta. Ensimmäiset maat ovat jo uudistaneet hoitotavan. Uudessa tavassa lapselle valitaan kasvatussukupuoli sen perusteella, kumman sukupuolen lapsi todennäköisimmin kokisi omakseen. Varhaista kirurgiaa ei tehdä lainkaan, ettei aiheuteta lapselle haittaa. Lapsi ja perhe saavat psykologista tukea. Intersukupuolisten järjestöt suosittelevat vanhemmille avoimuutta suhteessa lapsen kasvuympäristöön, koska salaisuudet voivat vahvistaa lapsen kokemaa häpeää.
Lapsista 1–10 %:lla on eri tutkimuksissa toive olla toista sukupuolta tai poika on kuin tyttö tai tyttö on kuin poika. Nykyinen kansainvälinen asiantuntijoiden hoitosuositus on, että lapsen sukupuolikokemus otetaan vakavasti, lapsen sukupuoli-identiteettiin ei pyritä suoraan vaikuttamaan ja lapsen annetaan ilmaista itseään ja hänen kehitystään tuetaan kokonaisvaltaisesti. Noin viidesosa sukupuolirajan yli samastuvista lapsista on aikuisiässä transsukupuolisia, eli heillä sukupuoli-identiteetti on pysyvästi ristiriidassa kehollisen sukupuolen kanssa. He voivat tarvita lääketieteellistä sukupuolen korjaushoitoa. Suomessa on tehty ensimmäinen seurantatutkimus sukupuolenkorjaushoitoa saaneista.
Hoito on edistänyt hoidettujen hyvinvointia merkittävästi. Nuoret tunnistavat transsukupuolisuutensa nykyään varhaisemmin kuin ennen. Suomessa on alaikäisiä nuoria, jotka toivovat sukupuolenkorjaushoitoa. Vähitellen Suomeen ollaan rakentamassa sukupuolen korjaushoitomahdollisuuksia transnuorille hyödyntäen nuorisopsykiatrian kansainvälisiä hoitomalleja. Kaikki nuoret eivät hyödy varhaisesta hoidosta tai ole siihen valmiita. Nuoria voidaan auttaa tukemalla heitä kertomaan asiasta vanhemmilleen ja tukemalla perhettä käsittelemään asiaa sekä tukemalla nuorta työstämään erilaisuuden tunnettaan ja saamaan yhteys toisiin samanlaisiin nuoriin. Nuorta voi tukea mahdollisuus elää sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti kotona, koulussa ja kaveripiirissä. Nuoren tukeminen voi estää jopa itsemurhan, koska transnuorten itsetuhoriski on keskimääräistä korkeampi.
Osittaista sukupuolenkorjaushoitoa toivovien määrä on kasvussa. Nämä ihmiset pyrkivät ratkaisemaan kehon ja identiteetin ristiriidan ja siihen liittyvän psyykkisen kivun mahdollisimman vähäisellä hoidolla. Osa heistä ei tunne omakseen mies- eikä naissukupuolta. Heillä on toive elää omana itsenään yhteiskunnassa, tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisina ihmisinä kuin he ovat: ei miehinä eikä naisina.
Lisätiedot: Johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska, Transtukipiste, p. 050 913 3278