Lakivaliokunnalle koskien hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta
Kuuleminen 12.2.2009
Perheen sisäisen adoption avaaminen samaa sukupuolta oleville pareille on erittäin tarpeellinen muutos, erityisesti koska se koskee jo olemassa olevien lasten tilanteen turvaamista. Perheen sisäisen adoption positiiviset seuraukset näille lapsille on selkeästi kuvattu oikeusministeriön asettaman työryhmän taustamuistiossa (OMLS 2008:12).
Seta katsoo, että nyt esitetty muutos lakiin rekisteröidystä parisuhteesta on välttämätön, vaikkakaan toimenpiteenä se ei ole yksinään riittävä. Seta haluaa myös huomauttaa että yksikertainen tapa ratkaista tässä muistiossa esitetyt lainsäädännölliset puutteet olisi luopua kaksoisjärjestelmästä rekisteröity parisuhde – avioliitto ja siirtyä yhteen instituutioon.
Kun laki rekisteröidystä parisuhteesta säädettiin vuonna 2001, 9 §: ään muotoiltiin nimilakiin ja lakiin lapseksiottamisesta liittyneet sulut. Seta vastusti jo tuolloin rajauksia ja pitää niitä edelleen aiheettomina. Lakiin lapseksi ottamisesta liittyvä rajaus on erityisen ongelmallinen, koska se koskee perheitä ja siten siinä on kyse lasten oikeuksista. Kun lakiin rekisteröidystä parisuhteesta nyt halutaan tehdä muutoksia, tämä kohta tulisi kokonaisuudessaan ottaa tarkasteluun.
Siirtymäaika
Seta pitää hyvänä sitä seikkaa, että hallituksen esityksessä on siirtymäaika purkautuneisiin rekisteröityihin parisuhteisiin liittyen. Seta haluaa kuitenkin ilmaista huolensa siitä, että siirtymäaika on vain kaksi vuotta ja tuona aikana lapseksiottaminen on täytynyt laittaa vireille tuomioistuimessa. Perheen sisäisessä adoptiossa vireillepano edellyttää adoptioneuvonnan läpikäymistä. On kuitenkin todennäköistä, että adoptioneuvontaan muodostuu lainmuutoksen myötä ruuhkaa.
On todennäköistä että eri kunnat ratkaisevat eri tavoin sen, ostavatko palvelun ulkopuoliselta adoptioneuvonnan suorittajalta vai tehdäänkö adoptioneuvonta kunnan omassa sosiaalitoimessa. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka pitkiksi jonot neuvontaan eri paikkakunnilla muodostuvat. Kahden vuoden määräaika yhdistettynä vaihtelevaan jonotilanteeseen tulee todennäköisesti tarkoittamaan sitä, että eri paikkakunnilla on eri mahdollisuudet ehtiä siirtymäajan puitteissa adoptioneuvontaan ajoissa. Setalle kertyneiden tietojen mukaan näyttäisi myös siltä, että tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien parien perheillä on jonkin verran alueellista keskittymistä, mikä osaltaan vaikuttaa jonotilanteisiin eri paikkakunnilla.
Jonotilanne on huomioitu esityksessä siltä osin, että adoptioneuvonnan halutaan voitavan aloittaa lain tultua hyväksyttyä, kuitenkin jo ennen lain voimaantuloa, mikä on sinänsä järkevä ja kiitettävä toimintatapa, mutta ei ratkaise jonotilannetta kokonaisuudessaan.
Seta ehdottaa että siirtymäaikaa joko pidennetään huomattavasti tai muuten ratkaistaan (esimerkiksi vahvasti ohjeistamalla adoptioneuvonnan tarjoajia) alueellisen epäyhdenvertaisuuden merkittävä riski tälle yhdelle ryhmälle, jota siirtymäaika koskee.
Rajaukset soveltamisesta hallituksen esityksessä
Seta kummeksuu, miksi HE:ssä rajaus koskien uskonnonvapauslain 3§:ää sekä kotikuntalain 6 a §:ää on ulotettu koskemaan myös niitä henkilöitä, jotka ovat ottaneet puolisonsa lapsen ottolapsekseen puolison kuoleman johdosta. Seta ei näe että tähän nimenomaiseen rajaukseen olisi mitään käytännön syytä, vaan ennemminkin rajaus turhaan monimutkaistaisi näiden leskien tilannetta.
Vieraan lapsen adoptoiminen
Hallituksen esityksessä lakia rekisteröidystä parisuhteesta muutettaisiin vain koskien nk. perheen sisäistä adoptiota, jossa samaa sukupuolta oleva puoliso adoptoi puolisonsa lapsen ja tulee lapsen toiseksi viralliseksi vanhemmaksi. Vieraan lapsen adoptiota ei hallituksen esityksessä olla avaamassa.
On ristiriitaista, että samaa sukupuolta olevilta rekisteröidyiltä pareilta halutaan Suomessa edelleen evätä mahdollisuus lapsen adoptoimiseen yhdessä, kun Suomessa yksin elävälle adoptoiminen ja yksinhuoltajaksi ryhtyminen on täysin mahdollista. Seta haluaa myös muistuttaa, että lakia rekisteröidystä parisuhteesta valmisteltaessa on kirjattu ylös, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä henkilö voi parisuhteen rekisteröimisestä huolimatta ryhtyä yksinadoptioon.
Tilanne on tällä hetkellä syvästi ristiriitainen, eikä ole löydettävissä rationaalisia perusteita nykytilanteelle.
Seta haluaa myös muistuttaa lainsäätäjää tuoreesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä E. B. v. Ranska (2008), jossa Ranskan valtion todettiin syyllistyneen syrjintään, kun naisen kanssa eläneeltä naiselta evättiin mahdollisuus yksinadoptioon.
Voidaan perustellusti kysyä, kuinka tällä hetkellä mahdollinen vieraan lapsen yksinadoptio rekisteröidyssä parisuhteessa voisi olla leimallisesti parempi ratkaisu kuin yhteinen adoptio. Kun yksin adoptoimiseen hakeutuminen on Suomessa näille samoille henkilöille mahdollista, herää kysymys siitä, mitä ylimääräisiä kielteisiä seurauksia katsotaan olevan sillä, että nämä samat henkilöt hakeutuisivat adoptioon yhdessä parisuhdekumppaninsa kanssa, jolloin adoptoitavan lapsen asemaa olisi johdonmukaisesti alusta lähtien turvaamassa toinen aikuinen, vanhemmuuteen sitoutunut henkilö. Joka tapauksessa adoptioneuvonnassa arvioidaan tarkasti hakijoiden soveltuvuus vanhemmiksi.
Seta: muutos lakiin rekisteröidystä parisuhteesta 9 §
Laissa rekisteröidystä parisuhteesta saman kohdan, 9 § toisen momentin muuttamisella tulisi avata samalla perheen ulkoinen adoptio samaa sukupuolta oleville pareille. Setan näkemyksen mukaan lakia rekisteröidystä parisuhteesta tulisi muuttaa siten, että 9§:stä yksinkertaisesti poistettaisiin lause “Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta lapseksiottamisesta annetun lain (153/ 1985) säännöksiä”.
