Pääministeri Katainen pohti Ylen aamu-uutisissa 13.1., miksi Sotšin olympialaiset urheilijoiden juhlana pitäisi jättää väliin. Pääministeri haluaa kannustaa suomalaisia urheilijoita ja kertoo, että on nostanut Venäjän johdon kanssa tapaamisissaan esille ihmisoikeudet. Hyvä niin. Ministeri Arhinmäki totesi puolestaan A-studiossa 15.1., että osallistuu korkeintaan olympialaisten muuhun ohjelmaan ja tapaa siellä sorrettuja vähemmistöjä.
Kuten pääministeri totesi, kyseessä on urheijoiden juhla. Valtiojohdon läsnäolo varsinkaan alku- ja loppuseremonioissa ei paranna, kuten ei myöskään huononna suorituksia. Tuleekin miettiä, mitä signaaleja osallistuminen antaisi. Yleisesti Sotšin kisoja on pidetty presidentti Putinin lempilapsena. Tapahtumaan osallistuminen on siten samalla tukea Putinin suurelle projektille ja epäsuorasti koko hänen harjoittamalleen politiikalle.
Asialla on merkitystä, sillä viime vuosina ihmisoikeuksien toteutuminen on kehittynyt Venäjällä erittäin huolestuttavaan suuntaan erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta viime kesäkuussa säädetyn niin sanotun antihomolain myötä. Laki kieltää aihepiiristä asiallisenkin tiedon kertomisen alaikäisille samoin kuin rajoittaa huomattavasti toiminta- ja kokoontumisvapauksia.
Kun edes viranomaisiin ei voi luottaa, on tilanne lohduton vaikkapa viharikosten osalta. Viime vuoden elokuussa Moskovan kisoissa asiassa mentiin vainoharhaisuuteen saakka kieltämällä sateenkaaren väriset kynnet, samalla kun paradoksaalisesti olympiarenkaat hohtavat sateenkaarin väreissä.
Muutama päivä sitten kymmenet nobelistit vetosivat antihomolain kumoamiseksi.
“Toivomme, että vastustamalla tätä uutta lainsäädäntöä voimme kannustaa Venäjän valtiota noudattamaan 2000-luvun humanitaarisia, poliittisia ja demokraattisia periaatteita, joiden saavuttamiseksi Mihail Gorbatšov teki paljon töitä”, lukuisat Nobel-palkitut vetosivat.
Venäjän lähinaapurina Suomi ei voi ummistaa asialle silmiään. Asiaan puuttuminen ei ole maan sisäisiin asioihin puuttumista, sillä Venäjä on itse sitoutunut muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja harjoitettu politiikka ja lainsäädäntö rikkovat sitoumuksia. Osallistumalla Putinin suuren projektin juhlintaan – varsinkin pompöösien juhlaseremonioiden osalta – valtiojohto tukisi välillisesti harjoitettua politiikkaa tilanteessa, jossa edes urheilijoiden turvallisuutta ei voida taata.
Tämän vuoksi valtiojohtomme ei tule osallistua ainakaan olympialaisten juhlaseremonioihin, kuten usean Suomelle merkittävän maan johto eli presidentti Obama, kansleri Merkel ja pääministeri Reinfeldt ovat suoraselkäisesti päättäneet. Mikäli kisoihin osallistuttaisiin muussa yhteydessä, on yleismaailmalliset ihmisoikeudet uskallettava nostaa esille siksikin, että niiden kunnioittaminen sopii mitä parhaiten olympiahenkeen.
Juha-Pekka Hippi
puheenjohtaja
puheenjohtaja@seta.fi
