Helsingin Pride avattiin maanantaina komeasti Kolmen Sepän patsaalla. Naisia kansallispuvuissa, mieskuoro laulamassa, porukkaakin oli pienen kyläjuhlan verran – viikon teeman mukaisesti matka Homo-Suomeen 2009 on alkanut.
Toivon mukaan tarkoituksellisesti provosoiden Helsinki Priden kotisivuilla kysytään, sopivatko hlbti-identiteetti ja suomalaisuus yhteen. Kun aamu-tv:n toimittaja kysyi minulta samaa, spontaani vastaukseni olisi ollut “öööö?” Onneksi maanantaiaamuni oli virkeä (ja toimittaja kertonut kysymyksen etukäteen), sain sokellettua jotain ihmisten seksuaalisuudesta ja sen iänaikaisesta moninaisuudesta, myös täällä Suomessa. Enkä suostunut edes harkitsemaan vaihtoehtoa, että suomalaishomoset muuttaisivat vähemmistöpakolaisina ulkomaille paremman elämän toivossa. (Aamu-tv-pätkä, jossa lisäkseni Pride-koordinaattori Essi Vauras löytyy noin 42 minuutin kohdalta Ylen sivuilta.)
Moni asia voisi Suomessa olla paremmin – teemoja löytyy Pridenkin asiaohjelmasta työsyrjinnästä ja kirkon homofobiasta yleiseen asenneilmapiiriin – mutta kieltäydyn näkemästä suomalaisuutta jotenkin homouden poissulkevana. Mitä sitä paitsi on suomalaisuus, monenkirjavassa nyky-Suomessa osana Eurooppaa ja maailmaa? Rakkautta Suomeen?
Olenkohan jotenkin yksinkertainen, mutta minusta täällä Helsingissä on hyvä asua, ja uskon että onnellisuus on mahdollista myös muualla homo-Suomessa. Ainakin näin Pride-viikolla elämä tuntuu olevan yhtä juhlaa – kun aurinkokin viimein paistaa!
PS. Niistä Suomeen liittyvistä ongelmista lisää joskus myöhemmin, kesälomien jälkeen vaikka…
Outi Hannula