Vähemmistöstressi tarkoittaa stressiä ja painetta siitä, että voi kohdata ennakkoluuloja, syrjintää tai vihamielisyyttä vähemmistöön kuulumisen vuoksi. Vähemmistöstressiä voivat kokea sekä sateenkaarilapset ja -nuoret että heidän vanhempansa.

Teksti: perhepsykoterapeutti ja johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus

Vähemmistöstressiä aiheuttava toiminta voi kohdistua sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen sekä ihonväriin, vammaan, toimintakykyyn tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kohdalla vähemmistöstressin alkusyy on yhteiskunnan sukupuoli- ja heteronormatiivisissa rakenteissa.

Vähemmistöstressi on ihmisen luonnollinen reaktio ennakkoluuloihin, aliarvostukseen, vihamielisyyteen ja rakenteellisiin ongelmiin. Vihamielisyyttä ja ymmärtämättömyyttä voidaan kohdata perheessä, ystävyys- ja rakkaussuhteissa, sosiaalisissa verkostoissa, koulussa, työssä, palveluissa ja verkossa. Se voi olla myös häirintää, fyysistä uhkaa tai vihapuhetta.

Vähemmistöstressi syntyy syrjintäkokemuksista, niiden muistamisesta sekä tulevaisuuteen liittyvästä jännityksestä ja syrjinnän pelosta. Sitä voi kokea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen, hänen läheisensä tai liittolaisensa. Sitä voi kokea lapsi, nuori, aikuinen ja ikäihminen.

Vähemmistöstressi vaikuttaa laajasti yksilöön ja voi aiheuttaa sosiaalisia ja terveysongelmia. Vähemmistöstressi vaikuttaa niin kehoon, mieleen kuin sosiaalisiin suhteisiinkin. Sitä voidaan kuitenkin lieventää ja ja sen haitallisilta vaikutuksilta suojautua.

Vähemmistöstressi sateenkaarilasten ja -nuorten elämässä

Jotta lapset saisivat tarvitsemansa tuen, meidän on oltava tietoisia siitä, miten sukupuolinormatiivisuus ja transihmisiin kohdistuvat ennakkoluulot ilmenevät lasten todellisuudessa ja miten lapset käsittelevät näitä kokemuksia.

Kaikki lapset omaksuvat ympäristöstään normatiivisia käsityksiä, ajattelu- ja toimintatapoja – myös sellaisia, jotka voivat olla heidän omaa todellisuuttaan vastaan. Sukupuoli- ja heteronormit vaikuttavat niin lapseen kuin lasten keskinäisiin suhteisiin.

Vähemmistöstressiä aiheuttavat ensinnäkin tilanteet, joissa lapsi tai nuori ilmaisee sukupuoli-identiteettiään, mutta häntä ei kuulla eikä oteta vakavasti sekä se, että hän ennakoi väärinsukupuolittamista. Toisaalta vähemmistöstressiä aiheuttaa myös huoli siitä, että väärät ihmiset saavat tietää kehon piirteistä tai identiteetistä, kun ne ovat yksityisiä asioita.

Vähemmistöstressiä aiheuttavat tilanteet, joissa lapsen tai nuoren erityisiä tarpeita ei huomioida instituutioissa. Esimerkiksi koulusta voi puuttua wc- ja pukutilat, joita voisi turvallisesti ja mukavasti käyttää, tai opettaja käyttää väärää nimeä muiden kuullen. Vähemmistöstressiä voi aiheutua lapselle myös kehonormeista ja -ideaaleista, joita hän ei vastaa ja voi siksi alkaa kokea erilaisuutta.

Lapsi tai nuori, joka koetaan androgyyniksi, voi joutua tuijotusten, uteluiden tai häirinnän kohteeksi olemuksensa ja tyylinsä takia. Hän voi kokea nimittelyä, kiusaamista, väkivallan uhkaa ja rajua vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Lasta voi hämmentää, miksi sellaista voi tapahtua. Lasta voi jännittää, joutuuko hän kohtaamaan näitä tilanteita. Jos hän kohtaa kiusaamista arjessaan, hän voi alkaa rakentaa suojakuorta, tulla taistelevaksi tai muuttua araksi ja eristäytyväksi. Hän voi kokea kehollisesti ali- ja ylivireystiloja tai kehittää somaattisia ja psyykkisiä oireita.

Mediakeskustelut voivat ihmetyttää ja pelottaa: miksi drag-työpajat pitäisi kieltää tai miksi transihmisiä on murhattu sukupuolen takia? Lapsi ja nuori oppii, että hänen olemassaolonsa on joillekin aikuisille ja lapsille ongelma tai asia, johon tulee kiinnittää erityistä huomiota yhteiskunnassa ja josta ollaan montaa mieltä. Hän voi alkaa sisäistää tunnetta, että hän voi joutua kiusallisen huomion tai erityistarkkailun kohteeksi tai että hän olisi toisia huonompi tai hänen on suojauduttava pitämällä matalaa profiililla. Tyyli voi olla huomiota herättävä, jotta huomiota kiinnitettäisiin sukupuolen ilmaisun sijaan tyyliin.

Toisaalta nuori voi yrittää kasvattaa itseään mukautumaan normeihin ja joksikin aikaa muuttaa olemustaan sukupuolinormien mukaiseksi ollakseen joukkoon kuuluva tai koettaa seurustella henkilön kanssa, johon ei tunne vetovoimaa. Itse-epäilyä ja sisäistä yritystä sopeutua kulttuurisiin ideaaleihin voi olla, vaikka lapsi vaikuttaisi pärjäävältä tai kasvuympäristö olisi melko avara.

Aina lapsen sisäiset prosessit eivät näy ulospäin. Kuten vanhemmat haluavat suojella lapsiaan, haluavat myös lapset suojella vanhempiaan. Sateenkaarilapsi tai -nuori voi kokea, että hän ei halua huolestuttaa vanhempiaan tai tuottaa heille pettymyksiä. Siksi hän ei ehkä mielellään puhu asioistaan. Lapsesta voi tulla torjuva, jos hän on loukkaantunut vanhemmilleen tai pelkää torjuntaa. Lapsi tai nuori ei välttämättä myöskään koe olevansa vanhemman rakkauden, tuen ja kannattelun arvoinen – vaan kokee olevansa jopa muille taakka ja huolen aiheuttaja.

Vähemmistöstressin vaikutuksiin voi siis kuulua, ettei lapsi tai nuori usko, että vanhempi voisi aidosti olla ylpeä siitä, kuka hänen lapsensa on. Hän voi etsiä nähdyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemusta erityisesti vertaisilta trans-, queer-, sateenkaarevilta ihmisiltä tai vältellä näihin ryhmiin kuuluvia, ettei häntä tunnisteta.

Vähemmistöstressi ilmenee eri tavoin

Vähemmistöstressi on stressin muoto. Lasten stressi voi yleisesti ottaen ilmetä levottomuutena, ylivilkkautena, ärtyisyytenä, itkuisuutena, lamaantumisena, kipuna ja särkynä, eroahdistuksena, univaikeuksina, keskittymis- ja oppimisvaikeuksina, katastrofimielikuvina sekä kieltäytymisenä koulunkäynnistä.

Lapsi voi myös kehittää taistelevan asenteen ja hyökätä ensin itse. Hän saattaa tarkoituksella välttää muiden sateenkaarilasten ja -nuorten seuraa, koska se voisi altistaa häntä kiusaamiselle.

Lapsi saattaa tulla varovaisemmaksi ja aremmaksi tai sisäistää tunteen, että hänessä on jotain vikaa.

Nuori taas voi vertailla itseään epäedullisesti ikätovereihin, jotka tuntuvat pääsevän lähemmäs sukupuolinormeja ja ideaaleja. Jos paine tai kiusaaminen jatkuu kauan, vähemmistöstressi voi saada aikaan itse-epäilyä ja identiteettitunteen heikentymistä.

On tärkeä muistaa, että kaikki eivät koe kiusaamista tai häirintää. Jos sitä ei ole juurikaan koettu, voi lapsi tai nuori myös pyrkiä kieltämään syrjinnän mahdollisuuden.

Vähemmistöstressiä voi liittyä siihenkin, ymmärretäänkö lasta ja hänen tarpeitaan perheessä tai palveluissa. Lapsi tai nuori voi pelätä vanhempien suuttuvan, järkyttyvän ja hylkäävän hänet. Avun etsimiseen tai hoitotarpeiden ilmaisuun voi myös liittyä vähemmistöstressiä.

Lapsen suojautumiskeinot voivat alkaa vaikuttaa lapsen persoonallisuuden piirteiltä. Lapsi tai nuori saattaa tarvita turvallisemman ympäristön, jotta hänestä voi alkaa tulla esiin ja kehittyä uusia puolia. Toisaalta lapsi tai nuori alkaa usein kehittää stressille myös resilienssiä.

Resilienssi tarkoittaa kykyjä kohdata vaikeita olosuhteita selviytyen, oppien ja kasvaen. Tämä voi tulla esiin jo nuorena tai vasta myöhemmin elämässä. Haasteisiin liittyy kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia, vaikka vanhempana ei luonnollisesti toivoisi lapsen elämään vaikeuksia.

Stressillä voi tutkimusten mukaan olla myönteisiä vaikutuksia: fysiologinen ja henkinen paineensietokyky kasvaa, stressi antaa fokusta, keskittää energiaa ja vahvistaa päättäväisyyttä, ongelmanratkaisukyky kehittyy, tunteiden sietokyky kasvaa ja minuus lujittuu konflikteissa.

Pitkäkestoinen stressi voi saada aikaan persoonallisuuden kypsymistä siten, että myötätunto, altruismi ja viisaus kehittyvät varhain.
Resilienssi voi näkyä lapsessa esimerkiksi siten, että hän voi olla sosiaalisesti taitava ja kypsä sekä osata pohtia perustavanlaatuisia kysymyksiä jo varhain. Hän voi osata selvittää ongelmia ja hankkia tietoa omatoimisesti. Hän voi olla realisti jopa karuuteen asti.

Voimaantumista, autenttisuutta ja konfliktien sietoa on myös pidetty transerityisinä resilienssitekijöinä, jotka voivat kehittyä osana identiteettiprosessia.

Oma kasvu sateenkaarilapsen vanhempana

Kun oma lapsi tulee kaapista ja vanhempi kokee alkujärkytyksen tai hän reagoi kielteisesti tai epäuskoisesti, lapsi saattaa päätellä, että tämä on vanhemman lopullinen ja aito reaktio eikä häntä tulla koskaan hyväksymään. Lasten ja nuorten on usein vaikea hahmottaa, että vanhemmillakin voi olla kasvuprosesseja ja hekin voivat muuttua.

Vanhemman omaan kasvuprosessiin kuuluu tavallisia vaiheita. Ensin voi syntyä yllätys tai järkytys, mutta myös voimakas rakkauden tunne lasta kohtaan. Tämän jälkeen tulee epäilyn ja ihmettelyn vaihe, seuraavaksi kasvava sopeutuminen ja lopulta voimaantuminen, jossa lapsen identiteetin myönteiset puolet kirkastuvat. Vanhemmalle on prosessissa kehittynyt voimavaroja ja strategioita selvitä myös omasta vähemmistöstressistään. Vanhempi joutuu prosessin aikana usein etsimään uutta tietoa, jotta voi tukea lastaan.

Vanhemman on hyvä vahvistaa omaa itseluottamustaan ja itsearvostustaan trans- tai seksuaalivähemmistölapsen vanhempana. On tärkeää muistaa ajatella usein sitä, mistä on ylpeä omassa toiminnassaan vanhempana, mitä vahvuuksia lapsella on sekä harjoittaa itsemyötätuntoa.

Jos sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudessa on jotain itselle vierasta tai vaikeaa, voi itseään muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus kaikkiin omiin tunteisiinsa ja omaan kasvuprosessiinsa vanhempana.

Vähemmistöstressi vanhemman kokemana

Vanhemman oma vähemmistöstressi voi olla myös voimakas. Älä epäröi hakea tukea, jos tarvitset sitä. Vanhemman voimaantuminen on lapsen tai nuoren etu.

Vanhemman kokema vähemmistöstressi voi ilmetä riittämättömyyden tunteina, huolena lapsesta ja tulevaisuuden pelkoina; vanhempi voi luoda epärealistisen kielteisiä visioita lapsen elämästä ja tulevaisuudesta. Lapsi tai nuori voi tuntua aivan erityisen rakkaalta ja vanhempi voi panostaa valtavasti energiaa lapsensa hyvinvoinnin eteen uupumukseen saakka. Toisaalta vanhemmalle voi syntyä suojelunhalun takia tarve kontrolloida lasta liikaa. Vanhempi voi myös olla hädissään lapsen tai nuoren puolesta, jolloin hänen on vaikea antaa aikaa nuoren identiteetin vahvistumiselle ja elämän suunnittelemiselle.

Miten lapsen tai nuoren vähemmistöstressiä lievennetään?

Tärkein suojatekijä lapselle ja nuorelle on vanhemman lämmin, rakastava ja hyväksyvä asenne. Tavallinen hyvä arki, perheen yhdessäolo, koulu ja harrastukset, sisarus- ja kaverisuhteet ovat suojaavia tekijöitä.

Pienen lapsen stressiä voi lieventää leikki, jossa hän saa käsitellä kokemuksiaan. Uskottu aikuinen, kuten vanhempi tai lähisukulainen, jonka kanssa lapsi tai nuori voi puhua kaikesta, on merkittävä suojatekijä. Lisäksi kaverit ja ystävät voivat tarjota tukea, kuten myös vertaistuki lapsilta sekä samaa kokeneilta aikuisilta. Lapselle on ratkaisevaa huomata, ettei hän ole ainoa, joka kokee sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä paineita.

Nykyään lapsilla ja nuorilla on yhä useammin ympärillään monenlaisia kulttuurisia ja sosiaalisia suojatekijöitä: kavereita, jotka ovat trans- tai muunsukupuolisia tai ei-heteroita, sekä myönteisiä sateenkaarevia esikuvia, elokuvia, musiikkia ja taidetta, omalla paikkakunnalla näkyvä pride-tapahtuma, vertaistukea tai kodin turvallinen ilmapiiri.

Myös omien, perheenjäsenten tai sukuun liittyvien sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien tarinoiden ja kokemusten jakaminen on eduksi. Pienikin lapsi voi saada turvaa sateenkaarisymboleista, kuten sateenkaarilipusta tai translipusta. Pride-tapahtumiin osallistuminen perheenä voi tehdä lapselle näkyväksi, että valtavan monet ihmiset tukevat ja juhlistavat häntä ja sateenkaarevia identiteettejä.

Vähemmistöstressiä lieventää vanhemman osoittama empatia ja kyky kestää ja validoida lapsen tunteita. Vanhempi voi lisätä lapsen toivoa tulevaisuudesta, jossa asiat ovat paremmin. Omassa puheessa voi käyttää paljon trans- ja sateenkaarimyönteisiä ja rohkaisevia sanoja vastapainoksi vähemmistöstressille: ”Totta kai sinulla voi aikuisena olla oma perhe, jos haluat. On monia tapoja perustaa perhe. Uskon, että sinusta tulee hyvä vanhempi/äiti/isä, koska…”

Sateenkaarilapsille ja -nuorille tärkeitä taitoja ovat itsemyötätunto sekä omien pahaa oloa ja negatiivisuutta aiheuttavien ajatusten, kielteisen vertailun, itsensä syyttämisen ja epärealististen odotusten kyseenlaistaminen. Näiden taitojen vahvistamisessa vanhempi voi hyödyntää ammattilaisten laatimia harjoituksia yhdessä lapsen kanssa.

Lasta ja nuorta voi hyvin kannustaa luottamaan omiin sisäisiin kokemuksiinsa ja tunteisiinsa, tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja voimansa lähteitä. Vanhempi voi opettaa kykyä tunnistaa negatiivisia viestejä ympärillä siten, että niitä ei tarvitse sisäistää. Lasta voi tukea ottamaan vastuuta omien tavoitteidensa toteuttamisesta ja vaalia riittävää avoimuutta, jotta lapselle voi syntyä merkityksellisiä ihmissuhteita.

Vähemmistöstressi väistyy! Voimauttavia ajatuksia nuorelle

• Sateenkaari-ihmiset ansaitsevat arvostusta, rakkautta ja ymmärrystä sekä kunnioittavaa kohtelua perheiltään, ystäviltään, rakkaussuhteiltaan ja yhteisöiltään.
• On monia sukupuolia ja seksuaalisia suuntautumisia – ei vain naisia ja miehiä tai heteroita.
• Sateenkaari-ihmiset voivat perustaa perheen.
• Olet arvokas sellaisena kuin olet. On hienoa olla homo / aseksuaali / trans / ei-binääri / queer jne.
• Sateenkaari-ihmiset saavat selville keitä he ovat, eikä tähän ole yhtä tapaa tai tiettyä ikää.
• Sateenkaari-ihmisten saavutukset ovat juhlimisen ja muistamisen arvoisia ja niistä olisi kerrottava kouluissa.
• Sateenkaari-ihmiset voivat olla uskossa ja se on yhteensovitettavissa sateenkaarevan identiteetin kanssa.
• Sateenkaarevuuteen liittyvät haasteet ovat voineet antaa ihmisille voimia ja resilienssiä myös muille elämän alueille.
• Sateenkaari-ihmisillä on lupa tehdä löytöretkiä sukupuoleensa ja seksuaaliseen suuntautumiseensa läpi elämänsä – määritelmää saa muuttaa milloin tahansa.

Törmäykset ulkomaailman kanssa

Lapsen ja nuoren hyvinvointia tukee vähemmistöstressiä aiheuttaviin tekijöihin puuttuminen, kuten kiusaamiseen tai syrjintään tarttuminen sen ohittamisen sijaan. ”Olet rakas ja minua suututtaa sinun puolestasi” on parempi viesti kuin neuvoa lasta tai nuorta olemaan välittämättä tapahtuneesta. Vanhempi voi osoittaa, että on lapsensa puolella. Hänen kanssaan voi pohtia yhdessä, miten pärjätä vastaavassa tilanteessa, mitä lapsi voi tehdä itsensä hyväksi ja mitä perheenä voidaan tehdä yhdessä.

Vanhemman on hyvä kertoa, ettei muiden ihmisten puheet muuta lasta. Lapsen omakseen tunnistama sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen on se mikä on, vaikka joku ei sitä uskoisikaan. Lapsella tai nuorella ei ole velvollisuutta selittää asiaa kenellekään eikä vastata ikäviin kysymyksiin. Jokaisen ihmisen keho ja sukupuoli-identiteetti on oma asia. Jos joku pyrkii kiusaamaan tai utelemaan liikaa, voi pallon heittää takaisin: ”Miksi sinua tämä asia kiinnostaa?”

Lapselle voi opettaa omien rajojen puolustamista erilaisissa tilanteissa: omia asioita ei tarvitse jakaa, olipa utelija vihamielinen tai hyvää tarkoittava. Vähemmistöön kuuluvan ei myöskään aina tarvitse käyttäytyä kohteliaasti, jos joku loukkaa häntä. Identiteettiin kohdistuvaan hyökkäykseen saa suhtautua aggressiivisesti itseä puolustaen tai rakentavalla puheella, asettumalla toisen yläpuolelle ja samalla tuntien ylpeyttä omasta toiminnastaan.

Nuori ja myös vanhemmat voivat herkistyä kulttuurisesti aiheutetulle häpeälle, mikä voi ilmetä asioiden välttelynä, itseen suuntautuvana aggressiona (itsensä sabotointi tai vahingoittaminen, ylikriittinen ja halventava sisäinen puhe), hyökkäävyytenä ja liiallisenakin itseluottamuksena tai yhteyden kadottamisena omiin tunteisiin. Häpeän vastavoimia ovat avoimuus, toisilta saatu empatia, itsemyötätunto sekä autenttinen ylpeys.

Kulttuurisesti aiheutettua häpeää voi kohdata toimimalla päinvastoin kuin mitä häpeä ehdottaa. Jos häpeä ehdottaa sukupuoliristiriitaa kokevalle lapselle, ettei lapsi menisi kouluun, voi vanhempi laittaa kellon soimaan ajoissa, jotta lapsi voi valmistautua ja pukea päälleen lempivaatteitaan tai binderin. Binder on päälle puettava apuväline, joka litistää rintoja. Turvallinen käyttö kasvuiässä edellyttää ohjeiden tarkkaa noudattamista mm. käytön enimmäisajat ja oikean koon valitseminen. Vanhempi ja lapsi voivat yhdessä tutustua ohjeisiin.

Vanhemmissa herättää usein hätää se, että hoitojen ja palvelujen saanti on hidasta ja varovaista, vaikka nuorella voi olla kovaakin dysforiaa. Vähemmistöstressiä aiheuttaa ajatus, että yhteiskunta ei arvosta omaa lasta riittävästi järjestääkseen avun, tuen ja hoidon saannin helpoksi.

Disinformaatio ja ammattilaisten erilaiset näkemykset voivat saada vanhemman hämilleen ja pohtimaan, mikä on totta ja mihin tietoon voi luottaa. Vanhempi joutuu mahdollisesti samalla kannattelemaan nuortaan ja luomaan tulevaisuuden toivoa.

Suojia rakennetaan myös vaikuttamalla rakenteisiin. Vanhemmat voivat vaatia lisää moninaisuuskasvatusta tai sateenkaarivertaistukiryhmiä esimerkiksi kouluun tai muutoksia harrastusryhmien käytäntöihin. Lapsen ihmissuhdeverkostoon saattaa myös olla mahdollista vaikuttaa niin, että se olisi vielä sukupuolisensitiivisempi. Myös vanhemmat kehittävät merkittävää resilienssiä tukiessaan lapsiaan ja nuoriaan.
Aktivismi on yksi suojatekijä vähemmistöstressille, jota voi tehdä muun muassa Setan ja jäsenjärjestöjen kautta. Monia auttaa ajatus, että kulttuuri tai lainsäädäntö muuttuu parempaan, ja oma pieneltä tuntuva rooli tässä voimauttaa.

Vähemmistöstressin vaikutuksia

Keho:

• fysiologinen ylivireystila
• taistele tai pakene -hälytystilat
• varuillaanolo
• jännitystilat kehossa
• verenpaineen nousu
• riski somaattisiin sairauksiin ja mielenterveyden ongelmiin kasvaa

Mieli ja tunteet:

• ahdistus
• pelko ja turvattomuus
• arvottomuus, häpeä, täydellisyyden tavoittelu
• viha, turhautuminen
• näkymätön olo tai huoli, että kaikkien huomio kohdistuu itseen
• muistikuvat syrjintätilanteista
• huolestuminen ja murehtiminen lisääntyvät
• sisäinen itsekriitikko vahvistuu (voi toistaa mielessään kulttuurin kielteisiä käsityksiä ja alkaa uskoa niihin)
• identiteettitunteen tukahduttaminen tai heikentyminen tai itsetuhoisuus
• katastrofipelot liittyen tulevaisuuteen

Suhteet:

• ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemus
• ymmärtämättömyyden ja kiusallisten tilanteiden pelko
• varovaisuus, vetäytyminen, itsesensuuri
• vaikeampi luottaa toisiin
• ei odota ihmisiltä hyvää tai epäilee, onko se aitoa
• tilanteiden välttely
• kritiikin sieto alenee
• liiallinen kiltteys ja mukautuminen toisiin, keskittyminen huolehtimaan toisten tarpeista ja tunteista
• tunne, että pitää olla aina edustava (että sateenkaarevista muodostuu hyvä kuva)

Resilienssiominaisuudet, jotka voivat alkaa kasvaa:

• kasvava sinnikkyys ja ongelmanratkaisukyky, kompetenssin tunne
• identifioituminen selviytyjäksi, ei uhriksi
• kärsivällisyys, itsehillintä, mielenrauha
• kasvava halu olla hyödyksi myös toisille oman tarinan avulla
• kasvanut stressin sieto ja luottamus omaan selviytymiseen
• tahdonvoima, päättäväisyys
• konfliktien sietokyky
• autenttisuus
• itsetuntemus
• omien rajojen, tarinan ja arvojen tuntemus
• sitoutuminen itsemyötätuntoon ja parhaan mahdollisen elämän luomiseen

Lähteet

Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen omahoitosivu Vähemmistöstressistä

Collins-Donnelly, Kate (2014). Banish Your Self-Esteem Thief – A Cognitive Behavioural Therapy Workbook on Building Positive Self-Esteem for Young People. Jessica Kingsley Publishers

Rastas, Anna (2007). Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Tampere University Press

Sandberg, Seija (2000): Lasten ja nuorten stressi. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim

Singh, Anneliese (2018). The Queer and Transgender Resilience Workbook. New Harbinger Publications

Kasvurauha-oppaan muut artikkelit löydät Nuorten sivuilta.