Translapsi tai sukupuoltaan pohtiva lapsi on erityisen haavoittuvassa asemassa. Tämä Kasvurauha-artikkeli on tarkoitettu vanhemmille, joiden lapsi pohtii sukupuoltaan tai on kertonut olevansa transihminen.

Teksti: perhepsykoterapeutti ja johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus

Lapsesi on voinut kertoa myös olevansa epävarma sukupuolestaan tai ettei hän tunne olevansa sitä sukupuolta, mihin hänet on syntymässä määritelty. Lapsesi on voinut kertoa olevansa transsukupuolinen, muunsukupuolinen, sukupuoleton tai transvestiitti. Saatat miettiä, mitä tämä tarkoittaa.

Transsukupuolinen tarkoittaa, että tytöksi syntymässä määritellyllä on pojan identiteetti tai pojaksi määritellyllä on tytön identiteetti. Silloin oma keho ja sosiaaliset tilanteet voivat ahdistaa lastasi. Muunsukupuolinen tarkoittaa, että ihminen ei koe omaksi sukupuolekseen täysin mies- eikä naissukupuolta. Hän voi kokea, että hän on kumpaakin tai että hänen sukupuolensa on omanlainen, muu kuin mies tai nainen. Sukupuoleton tarkoittaa, ettei ihminen samastu lainkaan sukupuoleen. Hän ei yleensä halua tulla kohdatuksi missään sukupuolessa, vaan ihmisenä ja persoonana. Transvestisuus tarkoittaa, että ihmisen kokee kummankin sukupuolen jossain määrin omakseen ja haluaa ilmaista itseään vuorotellen miehenä ja naisena.

Näistä ihmisistä käytetään sanaa transihmiset. Transihmisyys ei ole sairaus eikä häiriö, kuten aiemmin uskottiin. Lapsista, nuorista ja aikuisista noin kuusi prosenttia on transihmisiä. Annan tässä artikkelissa neuvoja vanhemman omaan prosessiin sekä siihen, miten vanhempi voi olla lapsensa tukena sekä tietoa asioista, joita moni vanhempi miettii.

Lapsen sukupuoli-identiteetin esiintulo

Kun lapsi tai nuori pohtii sukupuoltaan tai kertoo oivaltaneensa olevansa transihminen, tämä on usein iso asia vanhemmille. Tieto saattaa yllättää sinut. Joskus olet jo osannut epäillä, että lapsellasi tai nuorellasi olisi erityinen sukupuoli.

Olet saattanut kuvitella, että lapsen poikamaisuus tai tyttömäisyys tarkoittaisi, että hän tulee ihastumaan itsensä kanssa samaa sukupuolta oleviin. Sukupuoli-identiteetti on kuitenkin eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Sukupuoli-identiteetti kertoo, minkä sukupuolen ihminen kokee omaksi sukupuolekseen. Seksuaalinen suuntautuminen kertoo, mihin sukupuoleen kuuluviin ihminen tuntee seksuaalista ja emotionaalista vetovoimaa.

Joidenkin vanhempien on helppo kohdata ja ymmärtää lapsensa sukupuoli-identiteetti. Jos sinun kohdallasi on näin, voit olla iloinen omasta puolestasi. Lapsesi ja nuoresi voi todennäköisesti silloin kokea heti saavansa sinulta tukea ja ymmärrystä.

Monille vanhemmille asia on kuitenkin vaikea tai hämmentävä kohdata. Miten heidän lapsensa sukupuoli voisi olla eri, kuin mitä perheessä on ajateltu? Tämä on kuitenkin mahdollista. Yksi ihminen sadasta ei pysty kokemaan syntymässä hänelle määriteltyä sukupuolta omakseen. Neljä ihmistä sadasta tuntee, että he eivät täysin kuulu mies- eikä naissukupuoleen tai tunne omasta sukupuolesta vaihtelee.

Ihmisen sukupuolisamastuminen on useimmiten pysyvä. Joskus lapsen sukupuolisamastuminen voi spontaanisti muuttua lapsen kehityksen aikana.

Moni vanhempi pohtii, onko hänen lapsensa identiteetti ohimenevä vaihe. Mitä vanhempi lapsesi on, sitä epätodennäköisempää tämä on. Jokaisella ihmisellä, myös pienellä lapsella, sukupuolisamastuminen heijastaa tämän ihmisen persoonaa. Sukupuoli-identiteettiin kannattaa suhtautua vakavasti. Silloin kunnioittaa toista ihmistä.

Sukupuoli-identiteetti syntyy yleensä ihmisillä 3 vuoden iässä. Tavallisimmin sama sukupuolisamastuminen jatkuu läpi elämän, mutta ei kuitenkaan aina. Kaikilla ihmisillä ei ole vahvaa sukupuolisamastumista tai he eivät tunne mitään sukupuolta omakseen.

Jotkut ihmiset varmistuvat sukupuoli-identiteetistään vasta varhaisnuoruudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa, koska moni lapsi ja nuori uskoo sukupuolensa olevan sitä, mitä kaikki muut ihmiset hänelle sanovat. Kasvaessaan ja omia kokemuksiaan pohtiessaan hän huomaa esimerkiksi, ettei hän koskaan ole tuntenut olevansa tyttö tai että kehon sukupuolitut piirteet tuntuvat vääriltä hänelle.

Osa lapsista pohtii sukupuoltaan pidempään. Jos lapsesi on epävarma sukupuolestaan, lapselle kannattaa antaa aikaa ja tilaa pohtia itseään, kokeilla erilaista itseilmaisua ja vähitellen varmistua sukupuoli-identiteetistään. Lapsi saattaa myös kokea omakseen identiteetin, jossa sukupuoli ei ole hänelle merkittävä asia.

Joskus vanhempi ihmettelee sitä, että sukupuoli-identiteetti ei ole ollut näkyvää. Esimerkiksi pojaksi syntymässä määritetty lapsi leikki autoilla eikä vaikuttanut feminiiniseltä. Miksi hän myöhemmin kuitenkin kertoi aina kokeneensa itsensä tytöksi? Tämä saa vanhemman epäilemään voiko sukupuoli-identiteetti olla totta.

Tämä voi liittyä siihen, että jotkut ihmiset kokevat itsensä feminiinisiksi persoonina, toiset maskuliinisiksi ja monet sekä maskuliinisiksi että feminiinisiksi. Kaikki naiset eivät ole feminiinisiä. Kaikki transsukupuoliset naiset eivät myöskään ole feminiinisiä.

Jotkut lapset ovat reagoineet sukupuoliodotuksiin siten, että he ovat yrittäneet piilottaa sukupuolisamastumisensa. He ovat voineet yrittää muuttaa itse itseään. Esimerkiksi tytöksi syntymässä määritetty lapsi, jolla on epävarmuus sukupuolesta, on voinut yrittää vahvistaa naissukupuolta itsessään esimerkiksi pukeutumalla naisellisesti ja meikkaamalla, mutta sitten huomannut, että se tuntuu vieraalta, kuin näyttelemiseltä. Perhe on kuvitellut lapsen olevan hyvin naisellinen. Vanhemmat yllättyvät silloin lapsen kertoessa, että hän ei ole koskaan tuntenut itseään naiseksi. Silloinkin vanhemmat voivat ihmetellä, onko asia totta.

Mistä sukupuoli-identiteetti johtuu?

Moni vanhempi pohtii, mistä lapsen sukupuolisamastuminen johtuu. Tätä ei tunneta tarkasti. Nykyään uskotaan, että biologiset tekijät vaikuttavat lapsen tulevaan sukupuoli-identiteettiin. Siihen voivat vaikuttaa geenit ja se, miten paljon erilaisia sukupuolihormoneja on lapsen ympärillä kohdussa. Tämä vaikuttaa lapsen aivorakenteisiin. Äiti ja lapsi ovat yleensä terveitä – kyse on yhdestä sukupuolen kehityspolusta, ei sairaudesta.

Sukupuoli-identiteettiin vaikuttavat myös yksilölliset kasvukokemukset. Sukupuoli-identiteetti ei johdu varhaislapsuuteen kuuluneista vaikeista tapahtumista eikä mistään yksittäisestä tapahtumasta. Sukupuoli-identiteettiin vaikuttaa eniten lapsen oma ominaislaatu.

Kun lapsen sukupuolisamastuminen tulee ilmi, saattavat vanhemmat tuntea syyllisyyttä ja pelätä tehneensä kasvatusvirheitä ja aiheuttaneensa tilanteen. Näin ei kuitenkaan ole. Lapsen sukupuoli-identiteettiä ei voi tietoisesti saada aikaan tai ohjata tietynlaiseksi. Siksi ei tarvitse myöskään pelätä, että lapsi olisi saanut vääränlaisia vaikutteita.

Yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttavat sukupuoli-identiteettiin. Eri kulttuureissa on hieman erilainen käsitys siitä, millaisia tyttöjen ja poikien kuuluu olla ja kuinka monta sukupuolta on olemassa. Jos kulttuuri tuntee esimerkiksi kolmannen sukupuolen, elää osa ihmisistä tässä roolissa. Joissakin kulttuureissa arvostetaan paljon sukupuolen moninaisuutta ja uskotaan, että tällaiset ihmiset ovat erityisen lahjakkaita.
Lapsesi sukupuoli-identiteetti on lapsellesi luonnollista. Älä moiti lastasi siitä, millainen sukupuoli tällä on. Ihminen ei itse pysty muuttamaan tunnettaan siitä, mihin sukupuoleen hän kuuluu.

Vanhempien prosessi ja huolet

Vanhempi voi kokea iloa ja helpotusta siitä, että hänen lapsensa on oivaltanut itsensä tai siitä, että vanhemman vaistoamat asiat lapsessa saavat selityksen. Olemassa olevista asioista voidaan yhdessä keskustella. Hän voi olla huojentunut, että hän saa mahdollisuuden olla tukena lapselleen. Hän saattaa olla myös ylpeä lapsestaan.

Joskus vanhemman on vaikea hyväksyä asiaa. Voit tarvita siihen aikaa. Hyväksyminen on prosessi, jossa on erilaisia vaiheita. Sinua voi esimerkiksi uudelleen alkaa harmittaa asiat, jotka jo luulit hyväksyneesi. Välillä tuntuu kevyeltä, välillä raskaalta. Vaikka nyt tuntuisi vaikealta, asia yleensä helpottuu ajan myötä. Lisääntyvä ymmärrys auttaa sinua tukemaan lastasi paremmin. Muistuta itseäsi aina välillä siitä, miten olet jo edennyt omassa prosessissasi ja anna sille arvoa. Vaikka lapsesi odottaisi sinulta enemmän, arvosta sinä silti sitä, mihin olet jo kyennyt sopeutumaan.

Myös ristiriitaiset ja kielteiset tunteet ovat tavallisia. Asiaa voi olla vaikea uskoa todeksi. Vanhempi voi olla järkyttynyt tai häntä voi huolettaa, onko hänen lapsensa erehtynyt itsensä suhteen, onko lapsella mielenterveysongelmia tai traumoja tai ovatko jotkut muut ihmiset johdattaneet lasta harhaan. Tämä voi herättää epävarmuutta, pelkoa ja vihaa.

Joskus vanhemman on vaikea sovittaa transihmisten olemassaoloa yhteen oman maailmankuvansa kanssa tai sukupuolen ilmaisussa tuntuu olevan hänestä jotain väärää. Sisäinen ristiriita – halu tukea omaa lasta, mutta kielteinen kuva sukupuolen moninaisuudesta – voi olla vanhemmalle kuluttavaa. Silloin joudut pohtimaan omia käsityksiäsi syvällisesti ja asian työstämiseen voi mennä erityisen pitkä aika. Yleensä on kuitenkin mahdollista löytää tapa tukea lasta luopumatta itselle tärkeistä arvoista. Kunnioita lapsesi maailmankuvaa silloinkin, jos se eroaa sinun omista näkemyksistäsi.

Vanhempi voi tuntea surua siitä, että hän menettää tyttären tai pojan. Usein tunne tyttären menetyksestä huolettaa äitiä ja pojan menetyksestä isää, vaikka tämä on yksilöllistä. Kaikki vanhemmat eivät koe menetyksen tuntoja, mutta ne ovat yleisiä.

Vaikka vanhempi ei menetä lasta, hän menettää oman mielikuvansa lapsestaan ja lapsen tulevaisuudesta. Jotkut vanhemmat kokevat rankkoja tunteita, kuin oma lapsi olisi kuollut. Hyväksy tunteesi. Surun tunnetta ei kannata jakaa lapsen kanssa, koska hän ei ymmärrä sitä. Lapsi kokee olevansa sama ihminen kuin ennenkin, hän on elossa ja menossa hyvään suuntaan elämässään. Sureminen voisi olla lapsesta loukkaavaa. Lapsella menee myös liikaa voimavaroja, jos hän kokee joutuvansa olemaan vanhempansa tukihenkilö. Käsittele mahdollista surua mieluummin itseksesi, läheisten ihmisten tai ymmärtävän vertaistuen kanssa.

Vanhempi voi tuntea tarvetta muistella menneitä ja lapsen elämänvaiheita. Pidä huolta, ettei muistelu vahingoita suhdettasi nykyhetken lapseesi. Lapsi ei ehkä halua ottaa vastaan hellyyden tunteitasi, jos ilmaiset näkeväsi hänet väärässä sukupuolessa tai lapsi ei halua nähdä kuvia lapsuudesta tai valmistujaisistaan. Muisto, joka on sinulle herkkä ja kaunis, voi olla lapsellesi traumaattinen. Pidä kauniit muistosi, mutta ota vakavasti asian merkitys lapsellesi.

Jos vanhemmalla on muita isoja huolia elämässään, lapsen sukupuoli-identiteetin esiintulo voi tuntua mahdottomalta kohdata. Voimavarat eivät kerta kaikkiaan enää riitä. Silloin voit tuntea halua syyttää lastasi siitä, että koet hänen takiaan tuskaa tai olet äärirajoillasi. Jos olet tässä tilanteessa, etsi omaan prosessiisi ammattiauttajan tukea. Lapsen syytteleminen rikkoisi välejänne.

Lähes jokainen vanhempi haluaa olla ylpeä lapsestaan. Siksi voi olla hyvin epämukavaa, jos vanhempi hetkellisesti tuntee häpeää lapsen sukupuolen takia. Tämä voi ilmetä suuttumuksena lasta kohtaan tai vaikeutena hyväksyä asian olemassaolo. Sukupuolen moninaisuuteen on liitetty kielteisiä ennakkoluuloja, siksi häpeän tunteet ovat yleisiä. Häpeän tunne menee yleensä ohi, kun vanhempi saa lisää tietoa ja alkaa ymmärtää asiaa syvemmin.

Heti tai vähitellen vanhempi saattaa oivaltaa, että hän voikin olla lapsestaan ylpeä. Lapsi on käynyt läpi erityisiä haasteita elämässä ja onnistunut käsittelemään niitä. Lapsi on vahvistunut tämän seurauksena. Hänen lapsellaan ei todennäköisesti ole kaikkein helpoin elämä, mutta haasteet voivat vahvistaa lasta, joka joutuu ehkä kamppailemaan rakentaakseen ainutkertaisen, oman näköisen elämän.

Onko hän kuin minä?

Joskus vanhemmalla on ollut itsellään lapsena tai nuorena sukupuoleen liittyviä ahdistuksen ja ristiriidan tunteita, vierautta omassa kehossa tai vaikeus samastua syntymäsukupuoleen. Tämä kokemus on voinut mennä ohi, lieventyä tai se on yhä osa vanhemman elämää. Silloin vanhemmasta voi olla ahdistavaa tai pelottavaa, että hänen lapsellaan on samankaltaisia pulmia. Hän voi kuvitella tietävänsä, mikä lasta auttaa tai että sukupuoliristiriita menee varmasti ohi. Jos olet tässä tilanteessa, sinun on tärkeä ymmärtää, että jokaisella on oma kehityksensä. Jokainen sukupuoliristiriitaa kokenut on yksilö. Yhden ratkaisu ei sovi toiselle. Lapsesi polku on erilainen kuin sinun ja hän on eri sukupolvea. Jaa silti kokemuksesi hyvässä hengessä, jos tahdot. Jakaminen voisi lieventää lapsen mahdollista yksinäisyyden tai erilaisuuden tunnetta.

Saatat olla huolissasi lapsesi tulevaisuudesta ja siitä, saako hän elämässä samoja mahdollisuuksia kuin muut ihmiset tai joutuuko hän kokemaan syrjintää tai väkivaltaa. Vanhempi voi kokea rakkauden tunteen vahvistuvan ja suojelunhalua, mutta myös pelkoa ja avuttomuutta ajatellessaan lapsensa haavoittuvuutta. Kenelläkään vanhemmalla ei kuitenkaan voi olla varmuutta siitä, joutuuko hänen lapsensa kokemaan elämässä jotain vaikeita asioita. Siksi näitä pelkoja ei kannata lietsoa mielessään. Voit vahvistaa lapsesi kestävyyttä antamalla ymmärtää, että hän on arvokas omana itsenään ja että luotat hänen selviytymiskykyynsä. Muista kertoa hänelle vahvuuksista, joita näet hänessä. Voit viestittää, että vaikeuksia ei kannata sietää yksin vaan tarvitessaan etsiä niihin tukea.

Transihmiset voivat huolehtia omasta turvallisuudestaan ja vahvistaa sitä eri keinoin, esimerkiksi fyysisellä ja henkisellä itsepuolustustaidolla ja valitsemalla ihmissuhdeverkostoonsa hyväksyviä ja turvallisia ihmisiä. Lapselle voi viestittää, ettei hänen kannata tyytyä epäreiluun kohteluun, vaan puolustaa itseään. Hänelle voi viestittää, että tasa-arvolaki on hänen puolellaan. Lapsesi voi löytää ystäviä, rakastua ja tulla rakastetuksi ja perustaa perheen halutessaan. Mitkä asiat sitten ovatkaan tärkeitä lapsellesi, rohkaise lastasi toteuttamaan unelmiaan ja uskomaan itseensä.

Lähipiirin ja maailman kohtaaminen

Miten asiasta kerrotaan sisaruksille, isovanhemmille, suvulle ja tuttaville? Miten kohdata lähipiiriin kuuluvia, jotka eivät ehkä hyväksy? Vanhemmalla voi olla tunne, että hän on vastuussa lähipiirille kertomisesta. Hän saattaa pelätä kohtaavansa itse arvostelua esimerkiksi suvun taholta.

Sinun ei tarvitse ottaa vastaan epäreilua arvostelua ja saat puolustaa itseäsi ja lastasi. Sinulla ei ole myöskään velvollisuutta kertoa lähipiirille, ellet ole siihen valmis.

Kannattaa kertoa asiasta sitten, kun olet itse ymmärtänyt sen ja osaat keskustella siitä rauhallisesti. Toiset ihmiset eivät kuuntele vain sanojamme, vaan myös tunteitamme. Ei ole lapsesi etu, jos hänen identiteettiinsä liittyvä asia värittyy hyvin kielteiseksi siksi, että sitä jaetaan liian varhain. Erityisesti sisaruksille ja suvun lapsille kannattaa puhua sitten, kun osaa vastata näiden kysymyksiin.

Lapset ovat usein hyvin luontevia sukupuolen moninaisuuden kohtaamisessa, koska he jatkuvasti oppivat uusia asioita. Lapsille on hyvä puhua selkeästi ja helpolla kielellä. Voit suunnitella sisaruksille ja sukulaislapsille kertomista yhdessä lapsesi kanssa. Hän todennäköisesti tietää, mitä sanoa, koska hän tuntee itsensä ja kokemuksensa. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen verkkosivuilla on myös lasten tarinoita ja animaatio, jotka voivat auttaa puhumaan lapsille.

Sukupuoli-identiteetti on tärkeä asia. On oikein kunnioittaa lapsesi toivetta siitä, koska ja kenelle asiasta saa puhua. Kehon sukupuolitetut piirteet ja se, mitä tunteita niihin liittyy, voivat olla lapsellesi yksityinen asia. Voi olla myös tilanteita, joissa asian pitäminen yksityisenä on tärkeää. Se voi antaa lapsellesi tilaa ja kasvurauhaa. Se voi suojella teitä ymmärtämättömiltä kommenteilta herkässä prosessin vaiheessa, kun niitä ei olisi vielä voimaa kohdata.

Vanhemman kuuluu pitää huolta myös omasta jaksamisestaan. Jos vanhemman on oman hyvinvoinnin takia välttämättä kerrottava asiasta esimerkiksi luotettavalle sukulaiselle, tästä voi olla rehellinen lapselle.

Transihmiset ja perheenjäsenet voivat joutua kohtaamaan ennakkoluuloja. Pelko ennakkoluulojen tai syrjinnän kohteeksi joutumisesta aiheuttaa painetta, jota kutsutaan vähemmistöstressiksi, josta voit lukea lisää toisesta Kasvurauha-artikkelista täältä.

Moni pelkää saavansa osakseen enemmän torjuntaa kuin todellisuudessa sitten tapahtuu. Lähes jokainen joutuu kuitenkin joskus kohtaamaan myös ikäviä tilanteita ennakkoluulojen takia. Silloin on tärkeää muistaa, että ennakkoluulot kertovat toisesta ihmisestä ja yhteiskunnan tiedon tasosta. Ne eivät kerro lapsestasi tai sinusta. Älä suostu siihen, että sinua tai lastasi leimataan asian takia. Löydä oma tapasi puolustaa itseäsi ja lasta tarvittaessa.

Ennakkoluulot voivat vääristää todellisuutta niin, että omaksut lapsestasi kielteisiä näkemyksiä. Älä esimerkiksi suostu uskomaan, että lapsesi ei voisi toteuttaa omia unelmiaan elämässä sukupuoli-identiteettinsä takia, vaan rohkaise ja kannusta häntä etsimään omien tavoitteidensa mukaista elämää.

Muista, ettet ole selitysvelvollinen kenellekään. Harjoittele mielessäsi etukäteen hankalia tilanteita ja mitä voisit niissä sanoa. Jos mieleesi nousee itse-epäilyä tai lapsesi epäilyä, älä ota vakavasti näitä ajatuksia. Anna niiden nousta mieleen ja mennä menojaan. Nekin voivat olla vähemmistöstressin aikaansaannoksia. Pidä itsestäsi ja lapsestasi hyvää huolta.

Älä suostu säälittelyn kohteeksi. Aito myötätunto on todellisten huoltesi ja tunteidesi myötäelämistä. Jotkut ihmiset voivat kuitenkin dramatisoida asiaa epäsopivalla tavalla tai tehdä epäkohteliaita kysymyksiä. Opettele puolustamaan merkityksiä, joita lapsesi ja sinä itse annatte asialle tällä hetkellä.

Asian jakamisesta seuraa usein hyviä asioita. Ystävyyssuhteet voivat lähentyä ja läheisyys ja avoimuus perheessä voivat kasvaa. Joskus tähän kuljetaan kriisivaiheiden kautta, mutta lopulta sukupuoleltaan erityinen perheenjäsen voi olla vapaasti enemmän oma itsensä ja puhua rehellisemmin. Sinun ja lapsesi hyvinvointi sekä keskinäinen suhteenne voi vahvistua esiintulon jälkeen.

Voimavaroista huolehtiminen

Saatat kokea suurta läheisyyttä lapseesi, tai toisaalta lapsi voi ärsyttää ja häneen liittyvä uusien asioiden oppiminen voi tuntua työläältä. Vanhempien välille voi tulla ristiriitoja, koska vanhemmilla on erilainen rytmi omaksua asiaa. Aika on usein vanhemmille stressaavaa. Siksi on tärkeää, että huolehdit itsestäsi ja omista voimavaroistasi.

Ota aikaa itsellesi. Tee asioita, joista pidät. Jos kuormitut paljon ja olet huolissasi itsestäsi, puhu huolistasi ystäville tai suvulle. Tarvittaessa etsi itsellesi ymmärtävä tukiryhmä tai terapeutti. Pyri järjestämään itsellesi hetkiä, jolloin unohdat lapsesi kokonaan ja voit keskittyä asioihin, jotka antavat sinulle voimaa ja mielihyvää.

Pidä lomaa, ota aikaa rentoutumiseen, hauskanpitoon ja kevyisiin asioihin. Oma prosessisi hyötyy siitä, että välillä olet ajattelematta koko asiaa, jos voit. Lapsesi hyötyy siitä, että keskityt välillä itseesi ja omiin tarpeisiisi.

Nähdyksi tuleminen ja itseilmaisussa tukeminen

Jokainen ihminen haluaa tulla nähdyksi omana itsenään perheessään. Tutkimusten mukaan vanhemman hyväksyvä ja ymmärtävä asennoitumistapa suojaa lapsen mielenterveyttä, kun lapsen sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Tämä suoja pysyy vielä aikuisenakin. Vaikka tuntisit välillä olosi riittämättömäksi lapsen tukijana, usko itseesi vanhempana ja lapsesi kykyyn voittaa vaikeuksia.

Lapsen sukupuoli-identiteetti heijastaa sitä, kuka hän on. Lapsi voi loukkaantua vanhemmilleen tai tulla surulliseksi, jos he eivät usko hänen sukupuoli-identiteettiään. Voit kuunnella lastasi ja luottaa siihen, mitä hän kertoo sukupuolestaan. On luottamuksen osoitus sinua kohtaan, jos hän päättää jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan kanssasi.

Lapsellesi saattaa olla tärkeää, millä nimellä häntä kutsut. Nimet ovat usein sukupuolitettuja. Lapsesi voi harkita nimen vaihtoa tai on jo vaihtanut nimensä. Sinusta voi olla outoa tai surullista luopua nimestä, jonka olet itse lapsellesi valinnut. Lapsesi hyvinvointia tukee, että hän voi vaikuttaa siihen, mitä nimeä hänestä käytetään. Toivotun nimen käyttäminen vähentää myös tutkitusti itsetuhoisuutta. Nimi, jolla lasta puhutellaan hänen etsiessään itseään, voi olla hänen lempinimensä. Virallisen nimen voi vaihtaa omalla hakemuksella 15-vuotiaana.

Voit oppia tuntemaan lastasi syvemmin ja voit kysellä, miten hän on kokenut itseään pienenä lapsena tai miten hän löysi sukupuolensa. Voit vähitellen mielessäsi rakentaa perheenne tarinaa uudelleen huomioiden lapsesi kertoman.

Lapsesi voi tarvita myönteistä huomiota liittyen sukupuolen ilmaisuun olipa se feminiinistä, maskuliinista, androgyynistä tai sukupuoletonta. Moni transihminen on jäänyt vaille tällaista vahvistamista tai saanut sitä väärässä sukupuolessa. Lapsellasi voi olla kaipuu tulla nähdyksi minäkuvan mukaisessa sukupuolessa. Koska jotkut todennäköisesti kyseenalaistavat lapsesi sukupuolen, hän voi tarvita paljon vahvistavaa palautetta.

Tavallisesti vanhemmat pienestä pitäen antavat tyttärilleen ja pojilleen sukupuolta vahvistavaa myönteistä palautetta. Vaikka moni vanhempi ei halua nykyään vahvistaa sukupuolistereotypioita, silti vanhemmat reagoivat sukupuolityypillisiin ominaisuuksiin usein myönteisesti.

Sukupuoli-identiteetti on tärkeä identiteetti. Lapsesi hyötyy, jos opettelet antamaan hänelle luontevalla tavalla myönteistä huomiota liittyen hänen maskuliinisuuteensa, feminiinisyyteensä, muunsukupuolisuuteensa ja niin edelleen. Muunsukupuolisen lapsen kohdalla voit arvostaa hänen hyviä luonteenpiirteitään tai esimerkiksi yksilöllistä tyyliä.

Voit kysyä lapseltasi hänen huolistaan ja keskittyä tukemaan niissä. Voit aina välillä tarkistaa, tarvitseeko lapsesi jotain sinulta ja pyytää jakamaan huoliaan. Kannattaa keskittyä tukemisessa lapsen todellisiin huoliin. Lapselle ei kannata jakaa kaikkia omia huolia, koska ne eivät lapselle ole välttämättä tärkeitä. Ne voivat ärsyttää tai aiheuttaa turhia pelkoja. Toki voit tarkistaa lapsen oman näkemyksen sinua vaivaavista asioista.

Jos lapsesi on koululainen tai opiskelija, hänellä voi olla erityisiä tarpeita liittyen oppilaitokseen ja miten olla oma itsensä siellä. Lapsi voi tarvita tukea siihen, mitä nimeä hänestä koulussa käytetään tai miten toimia sukupuolitetuissa tilanteissa. Niinkin arkinen asia kuin vessassa käynti voi olla hankalaa joillekin.

Monia lapsia, jotka eivät ole sukupuolityypillisiä, on kiusattu. Silloin lapsesi voi tarvita erityistä tukea, että se loppuisi tai käydäkseen läpi aiempia kokemuksiaan, etteivät ne enää vaikuttaisi elämään. Kiusaaminen voi heikentää luottamusta toisiin ihmisiin ja aiheuttaa pelkoja ja unettomuutta. Kouluilla on velvollisuus järjestää turvallinen kouluympäristö lapsellesi.

Sukupuoleen liittyvä ahdistus ja dysforia ja niiden hoito

Sukupuoliristiriitaan voi liittyä ahdistavia tunteita sekä kokemuksia, joille lapsella ei ole ollut sanoja. Lapsesi ei siksi aina kykene keskustelemaan asiasta. Voit antaa hänelle tilaa siten, että ahdistavia asioita ei käsitellä aina kohdattaessa. Voit kysyä, haluaako hän puhua sukupuolesta juuri sillä hetkellä. Voit pitää huolta, että asiasta silloin tällöin keskustellaan, jotta voit tarkistaa, miten lapsesi voi ja mitä hän tarvitsee sinulta.

Kaikilla transihmisillä ei ole sukupuolidysforiaa tai se on niin lievää, että ihminen pärjää sen kanssa hyvin. Sukupuolidysforiaksi kutsutaan sitä voimakasta ahdistusta, jota jo lapsi tai nuori voi kokea liittyen oman vartalon sukupuolipiirteisiin tai siihen, että hän tulee kohdatuksi minäkuvansa vastaisesti sukupuolessa. Erityisesti nuoruudessa sukupuolidysforia usein vahvistuu. Kehon sukupuolitetut piirteet voivat tulla usein mieleen ja aiheuttaa lapsellesi ahdistusta. Häntä voi häiritä se, missä sukupuolessa muut ihmiset hänet näkevät. Esimerkiksi identiteetiltään pojan voi olla vaikea sietää sitä, että muut ihmiset pitävät häntä tyttönä. Tämä voi haitata jopa kouluun menoa. Joidenkin on esimerkiksi vaikeaa käydä suihkussa tai olla vaateostoksilla tästä syystä. Dysforia voi saada aikaan tilanteiden välttelyä.

Jos lapsellasi on sukupuolidysforiaa, hyväksy, että se voi rajoittaa hänen elämäänsä tai toimintakykyään jonkin aikaa. Älä vaadi lapseltasi liikaa.

Jos lapsellasi on sukupuolidysforiaa, voit keskustella lapsesi kanssa siitä, millaiset keinot voivat auttaa häntä ahdistuksen aikana. Jos olet läsnä lapsen ahdistuskohtauksen aikana, voit pysyä rauhallisena, ottaa vastaan tunteita ja antaa toivoa, ettei tällainen henkinen kipu kestä loputtomiin.

Lapsi tai nuori tarvitsee lepohetkiä, jolloin sukupuoleen liittyviä huolia ei tarvitsisi miettiä. Sellaista tekemistä voi olla esimerkiksi urheilu, pelaaminen, musiikki tai piirtäminen eli tekeminen, johon voi uppoutua täysin.

Liikunta edistää hyvinvointia ja voi auttaa purkamaan kehollisia jännitystiloja. Se voi vahvistaa myönteistä tunnetta omasta identiteetistä. Liikuntatilat ovat usein sukupuolitetut, joten lapsi voi tarvita tukea löytääkseen itselleen sopivat lajit tai neuvotellakseen tilojen käytöstä. Joskus dysforia vaikuttaa niin, että omaa kehoa ei voi näyttää toisille tai lapsellasi on tarve harrastaa lapsen sukupuoli-identiteetin mukaisissa ryhmissä ja tiloissa.

Sukupuoli-identiteetin mukainen sosiaalinen elämä, kuten omalta tuntuvan nimen ja vaatteiden käyttö, voi helpottaa sukupuolidysforiaa. Vertaistuki voi myös auttaa.

Translapsi ja sukupuolta vahvistava hoito

Joskus lapsesi voi tarvita lääketieteellisen diagnoosin ja hoitoa, jossa vahvistetaan minäkuvan mukaisia sukupuolipiirteitä. Diagnoosi on Maailman terveysjärjestön tuoreimman ICD-11-luokituksen mukaan gender incongruence eli vapaasti käännettynä sukupuoliristiriita tai sukupuolen yhteensopimattomuus. Hoitoa kutsutaan sukupuolta vahvistavaksi hoidoksi tai kuten aiemmin sukupuolen korjaushoidoksi. Siihen voi kuulua esimerkiksi hormonihoitoa ja kirurgiaa. Juridisen sukupuolen voi korjata nykylain mukaan vasta täysi-ikäisenä.
Hoito mahdollistaa elämän sukupuoli-identiteetin mukaisessa sukupuolessa ja vahvistaa hyvinvointia. Hoito on julkista erikoissairaanhoitoa, johon on hakeuduttava lääkärin lähetteellä. Nuorille on hoitomuotoja, jotka eivät aiheuta vielä pysyviä muutoksia, esimerkiksi kuukautisten estolääkitys tai murrosikää hidastava jarrutushoito.

Jos vanhemmat arvelevat, että tarvittaisiin varhaista hoitoa, asiaa kannattaa selvittää alustavasti jo ennen puberteettia ja etsiä tietoa. Nuorten hoidon saanti on hidas prosessi. Kun nuori on henkisesti aikuistunut riittävästi, voidaan aloittaa sukupuolipiirteitä vahvistava hoito (eli sukupuolen korjaushoito). Tämä yleensä sisältää hormonihoitoa ja täysi-ikäisillä mahdollisesti kirurgiaa.

Tätä on edeltänyt usean vuoden seuranta ja arviointi. Jokaisen tarpeet arvioidaan erikseen ja hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä hoitoa tarjotaan. Nuoren omat toiveet vaikuttavat ratkaisevasti siihen, mitä hoitoja hänelle tarjotaan.

Joskus vanhempi pelkää, että lapsi pyrkii saamaan lääketieteellisiä hoitoja vahvistaakseen minäkuvansa mukaisia sukupuolipiirteitä harkitsematta asiaa perusteellisesti. Lääketieteellinen arviointi on Suomessa huolellista, melko hidasta ja pitkä prosessi. Kukaan ei voi nopeasti ja harkitsematta saada hoitoja. Hoitoja pyritään antamaan vain ihmisille, jotka todella hyötyvät niistä.

Vanhemmalla voi olla päinvastoin huoli siitä, että hänen lapsensa ei saa riittävän nopeasti hoitoa. Silloin voit kannatella lastasi ja etsiä perheelle hoitoneuvontaa.

Lapsesi voi hyötyä myös ammatillisesta tuesta työstääkseen tunteitaan ja ajatuksiaan ja kehittääkseen omia selviytymiskeinoja. Tueksi tarvitaan asiaan perehtynyt ammattilainen, joka löytyy meiltä osaamiskeskuksesta tai kouluterveydenhuollon tai perheneuvolan avulla. Tuki ei poista sukupuolidysforiaa, mutta tuki voi auttaa sietämään sitä, kunnes ihminen saa sukupuolipiirteitä vahvistavaa hoitoa myöhemmin. Dysforiaan liittyvä ahdistus helpottaa, kun ihmisellä on mahdollisuus elää minäkuvan mukaisessa sukupuolessa ja kehossa, joka tuntuu omalta.

Joillakin on dysforiaan liittyen epätoivoisia oloja tai halua kuolla. Silloin lapsellesi on tarpeen etsiä perheen ulkopuolista ammattiapua. Sinä itsekin voit tarvita tukea. Koska voit kuitenkin olla paikalla kotona lapsen kanssa, kun lapsella on vaikea hetki, rohkaise ja kannattele lastasi silloin. Anna tulevaisuuden toivoa. Kerro, että ihminen voi kestää kovaakin tuskaa ja kipu menee ohi. Etsi tietoa siitä, miten auttaa lasta kestämään voimakasta ahdistusta.

Voit itse helpottaa lapsesi dysforiaa niin, että hyväksyt hänen sukupuoli-identiteettinsä ja kohtaat hänet hänen määrittelemässään sukupuolessa.

Translasten vanhempien vinkit

Kuuntele lastasi ja luota häneen. Kunnioita lapsen sukupuoli-identiteettiä ja ota se vakavasti.

Luota siihen, että olet antanut lapsellesi riittävät valmiudet. Ota aikaa oppia ymmärtämään sukupuolen moninaisuutta ja luota siihen, että lapsen vahvuudet ja saama rakkaus kantavat häntä ja auttavat häntä rakentamaan elämäänsä. Sinulla on oikeus omiin muistoihisi, mutta prosessin edetessä alat iloita siitä todellisesta lapsesta, joka sinulla on.

Tutustu transihmisten tarinoihin elokuvien ja kirjojen avulla ja totuta itsesi sukupuolen ilmaisun eri tapoihin.

Ota puheeksi omat huolesi avoimesti ja kunnioittavalla tavalla. Usko sitä, mitä lapsesi kertoo sinulle sukupuolestaan.

Etsi tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Vahvista itseäsi ja lastasi suojautumaan ennakkoluuloilta.

Kunnioita lapsesi rajoja ja hänen päätöksiään. Älä yritä muuttaa lapsesi tapaa kokea tai ilmaista sukupuolta.

Anna lapsesi elää omaa elämää, tehdä omia ratkaisuja ja ottaa riskejä. Pidä huolta omista voimavaroistasi.

Hyväksy itsesi ja lapsesi sellaisena kuin olette. Muista, että lapsesi sukupuoli-identiteetti ei liity siihen, millainen sinä olet ollut vanhempana.

Jos lapsesi kokee sukupuolidysforiaa, selvitä tarvitseeko hän lääketieteellistä apua. Kannattele samalla lastasi.

Suojaa itseäsi ja lastasi vähemmistöstressin vaikutuksilta. Ilmaise rakkautta ja hyväksyntää suoraan ja lämpimästi lastasi kohtaan.

Kasvurauha-oppaan muut artikkelit löydät Nuorten sivuilta.