Venäjän tiukentunut ‘propagandalaki’ laittaa sateenkaariväkeä entistä ahtaammalle ja pyyhkii jo valmiiksi marginaaliin ajetut sateenkaari-identiteetit pois julkisuudesta. Kymmenen vuotta ensimmäisen homopropagandalain hyväksymisestä sateenkaariaktivismi on Venäjällä käytännössä kielletty kokonaan.

Teksti Pauliina Lukinmaa ja John Kaye
Artikkeli englanniksi täällä

Valtion rooli ja sen valvova katse perheissä on kasvanut Venäjällä merkittävästi 2000-luvulta lähtien. Vuonna 2013 maailmanlaajuista huomiota herättäneet lakimuutokset (artikla 6.21.), jotka tunnetaan homopropagandalakina, valtavirtaistivat ”homopropagandan” poliittisena käsitteenä Venäjällä. Lain myötä Venäjän valtiojohto määritteli homoseksuaalisuuden ei-perinteisinä seksuaalisuhteina, joka entisestään stigmatisoi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä Venäjällä.

Valtiojohdon mukaan lailla pyritään suojelemaan alaikäisiä haitallisilta vaikutuksilta, joiksi marginalisoidut seksuaalisuuden ilmenemisen muodot ja sukupuoli-identiteetit määritetään. Laki on osa Venäjän uuskonservatiivista perhe- ja seksuaalipolitiikkaa, jossa perhe koostuu äidistä ja maanpuolustaja-isästä sekä lapsista, joita Venäjän valtio kannustaa rahallisesti ja retorisesti hankkimaan enemmän kuin kaksi.

Niin kutsutussa homopropagandalaissa ei siis ole kyse ainoastaan marginalisoiduista seksuaalisuuksista ja sukupuoli-identiteeteistä. Sen avulla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kuitenkin usein rinnastetaan pedofiliaan. Tutkimukset osoittavatkin, että vuoden 2013 lain hyväksymisen jälkeen homo- ja transfobisten väkivaltarikosten määrä Venäjällä kasvoi merkittävästi.

Viime marraskuussa astui voimaan lakiuudistus, joka kieltää täysin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevista teemoista keskustelemisen tuntuvien sakkojen uhalla. Nämä tiukennukset pyrkivät käytännössä kategorisesti hävittämään sateenkaariaiheet yhteiskunnasta. Kyseessä on toistaiseksi hallinnollinen rikkomus, eli laki ei yksinään johda vankilatuomioihin.

Osana uudistusta lakiin on lisätty erityismaininta ‘sukupuolen vaihtamiseen kehottamisesta’ rangaistavana ‘propagandan’ muotona. Venäjällä transidentiteetit ovat viime vuosina nousseet näkyvämmin yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa Putinin loukkaavista puheista 2014 liikenneturvallisuuslain uudistuksen yhteydessä, jossa uhattiin viedä transihmisiltä oikeus ajokorttiin ja autolla ajamiseen, sillä nojalla, että sen katsottiin olevan sairaus.

Esitys ei tullut osaksi lakia mutta tapaus ilmensi konkreettisesti Venäjän valtiojohdon vihamielisyyttä transihmisiä kohtaan. Tämä on merkittävä muutos, sillä tähän mennessä transasioita on käsitelty lähinnä patologisoivalla tavalla ja ’propaganda’ keskustelusta irrallaan. Konservatiiviset väitteet muun muassa koulujen lasten ja nuorten “ehdollistamisesta sukupuolidysforiaan” ovat tulleet äänekkäimmiksi myös muualla, kuten Suomessa.

Pelon ilmapiiristä itsesensuuriin

Sanalla propaganda viitataan Venäjällä melkein mihin tahansa tietoon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä, jonka voidaan tulkita normalisoivan tai muuten esittävän myönteisiä näkemyksiä LHBTIQ+-yhteisöstä. Jatkossa propagandan määritelmästä vastaa Venäjän joukkotiedotusvälineiden valvontaviranomainen Roskomnadzor, joka julkaisi tammikuussa alustavan kriteeristön laintulkitsijoille.

Ohjeetkin jättävät monilta osin toivomisen varaa, sillä ne eivät nykymuodossaan suojaa esim. lääkärien, psykiatrien ja psykologien oikeutta käsitellä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä koskevia teemoja potilastyössä. Sateenkaariyhteisö Coming Outin mukaan osa psykologeista onkin nyt aktiivisesti pyrkinyt rajaamaan pois LHBTIQ+-teemoja praktiikassaan. Kriteeristö ei myöskään ota huomioon akateemista sananvapautta.

Vaikeatulkintainen laki sopii nyky-Venäjän autoritäärisestikin toimivalle valtiojohdolle. Lain epämääräisesti muotoillut pykälät, joita viranomaiset voivat tulkita jopa mielivaltaisesti, ohjaavat kansalaisten käyttäytymistä tehokkaasti.

LHBTIQ+-kokoelmastaan tunnettu kustannusyhtiö Popcorn Books sai ensimmäisenä yrityksenä syytteet ‘propagandan’ levittämisestä uuden lain nojalla. Tapaus on toiminut pelottavana esimerkkinä. Epävarmuus siitä, mikä on laitonta ja miten aktiivisesti lain noudattamista valvotaan, on luonut tilanteen, jossa yritykset, kansalaisjärjestöt ja yksityishenkilöt turvautuvat itsesensuuriin syytteiden ja sakkojen pelossa. Esimerkiksi useat suuret kirjakauppaketjut ja suoratoistopalvelut ovat ennakoivasti poistaneet LHBTIQ+-sisältöjä valikoimistaan –  jopa yksittäisiä kohtauksia tunnetuista sarjoista.

Roskomnadzor on ottanut syyniin myös LHBTIQ+-bloggareita ja tehostanut Venäjän hyökkäyssodan myötä sosiaalisen median valvontaa muun muassa tekoälyn avulla. Esimerkiksi internetissä palveluitaan mainostavia, seksityötä harjoittavia transihmisiä on sen avulla jäljitetty ja heitä vastaan on nostettu syytteitä.

Coming Outin mukaan laki on aiheuttanut vakavia seurauksia erityisen haavoittuville seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Esimerkiksi keski-aasialaistaustaisia transsukupuolisia seksityöntekijöitä on karkotettu Venäjältä maihin, joissa homoseksuaalisuus on laitonta.

Aktivistit ahtaalla Venäjällä

Poliittinen ilmapiiri on kiristynyt Venäjällä yleisemminkin erityisesti 2010-luvulta lähtien. Ukrainan sodan syttymisen alla keväällä 2022 lainsäädäntöön lisättiin vielä uusia rajoituksia kokoontumis- ja sananvapauksiin. Samalla valtionhallinto vahvisti sotilaallista valmiuttaan. Sota kärjisti julkista uuskonservatiivista retoriikkaa Venäjällä, joka ilmenee muun muassa lisääntyneenä patriarkaalisena julkisena diskurssina, sensuurina ja poliisin valvontana. Jo ennestään haavoittuvat vähemmistöt ja kansalaisyhteiskunta Venäjällä ovat aiempaa merkittävästi tukalammassa asemassa.

Moni kansalaisaktivisti, joilla on verkostoja ulkomaille ja muita tarvittavia resursseja, on muuttanut Venäjältä. Keväällä 2022 Pietarin kaksi vakiintuneinta sateenkaarijärjestöä siirsi paperinsa, toimistonsa ja henkilökuntansa Viroon ja Liettuaan, toiminnan kohteen pysyessä ainakin osin Venäjällä.

Tänä päivänä aktivistit Pietarissa pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan maan alla vähäisellä rahoituksella ja resursseilla. Tällä hetkellä Pietarissa toimii vapaaehtoisvoimin yksi LHBTIQ+-yhteisön keskus, Deistvija (Toiminta). Vaikeassa tilanteessa se pyrkii tarjoamaan matalan kynnyksen palveluita, vertaistukea ja turvallisemman tilan paikallisille LHBTIQ+-henkilöille ja ryhmille toimistossaan, jonka osoitteen tietävät vain luotetut henkilöt.

Vuonna 2022 he tarjosivat tilojaan ryhmille sekä organisoivat itse useita satoja tilaisuuksia, joissa heidän edustajansa mukaan vieraili yli 3000 henkilöä. Muualle muuttaneet järjestöt pyrkivät pitämään yhteyttä LHBTIQ+-aktiiveihinsa Venäjällä erilaisten online-tilaisuuksien avulla, kuten workshopien, elokuvanäytösten ja tukiryhmien avulla.

Venäjällä valtiojohto on hyökkäyssodan myötä alkanut entistä aktiivisemmin rajoittaa sananvapautta sekä kansalaisjärjestöjen ja aktivistien toimintaa. Deistvijan aktiivin sanoin, vaikeassa tilanteessa turvaudutaan oman yhteisön tukeen.