Kaupassa käynti, terveydenhoitajan tapaaminen tai uudessa työssä aloittaminen omana itsenään. Edelleen nämä arkiset teot vaativat poikkeuksellista rohkeutta liian monelta sateenkaari-ihmiseltä. Se väsyttää.
Viimeiset vuosikymmenet olemme eläneet kylpien sateenkaariliikkeen onnistumisissa. Samalla olemme kokeneet myös murtavaa surua sisarustemme puolesta. Orlandon homoklubille 2016 tehdyssä verilöylyssä menehtyi 50 yhteisömme jäsentä. Satoja homomiehiä kaapattiin ja murhattiin Tsetseniassa 2017, ja heitä vainotaan edelleen. Ukrainan rajalla sotaa pakenevat lukuisat transnaiset ovat kokeneet väkivaltaa. Pride-tapahtumat eivät Suomessakaan ole säästyneet väkivallalta ja ilkivallalta.
Emme lakkaa tahtomasta
Monia väsyttää olla rohkeita itsensä ja toisten puolesta. Väsyttävää on jatkuva laskelmointi, missä voi olla avoimesti oma itsensä. Meitä väsyttää sanoa vastaan uudestaan ja uudestaan. Sanoa ei, Suomessa ei toteudu yhdenvertaisuus, koska niin moni pelkää edelleen kävellä kadulla käsi kädessä kumppaninsa kanssa. Ei, transnaiset eivät ole naisia esittäviä miehiä. Kyllä, translapsen kokemus sukupuolestaan on aito ja hän on arvokas. Kyllä, muunsukupuolisuutta on ihan oikeasti olemassa.
Erityisesti väsyttää asenne, että meidän pitäisi olla hiljaa. Jokainen pride-marssi ja sateenkaariliputus on jollekin liian äänekäs ja liian näkyvä, vaikka todellisuudessa iso osa meistä ei näy lainkaan!
Monia väsyttää olla rohkeita itsensä ja toisten puolesta. Väsyttävää on jatkuva laskelmointi, missä voi olla avoimesti oma itsensä. Meitä väsyttää sanoa vastaan uudestaan ja uudestaan.
Kun väsyttää olla rohkea, voi sille hakea vahvistusta historiastamme. Mietin miltä 1969 Stonewallin mielenosoituksen kärjessä Marsha P. Johnssonista tuntui? Hän oli rohkea. Entä miltä tuntui seurakunnan nuorisotyöntekijä Seppo Kivistöstä 1974, kun hän tuli Setan aktiivina julkisesti kaapista ja sai potkut työstään seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi? Hänkin oli rohkea.
Miltä tuntuu niistä ukrainalaisista aktivisteista, jotka jaksavat edelleen tarjota suojaa sateenkaareville sisaruksilleen? Miltä siitä sateenkaarinuoresta tuntuu, joka ottaa ensimmäisen askeleen pride-marssilla, vaikka isä kielsi ankarasti menemästä?
Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan toimimista pelosta huolimatta. Sateenkaari-ihmisten rohkeus on muuttanut maailmaa ja sitä tarvitaan muuttamaan maailmaa edelleen.
Rohkeutta tarvitaan muiden puolesta
On meidän tehtävämme yrittää muuttaa niitä mieliä, jotka pitävät sateenkaari-ihmisiä edelleen poikkeavina, sairaina tai jopa vaarallisina. Meidän tulee olla rohkeita niiden puolesta, jotka eivät enää jaksa sitä olla.
Setan tehtävä on osoittaa solidaarisuutta ja kerätä tukea muiden maiden sateenkaari-ihmisille, jotka kamppailevat perusoikeuksien puolesta. Seta vaatii ihmisarvon kunnioitusta ja painostaa Suomen valtiota aktiiviseen ihmisoikeuspolitiikkaan.
Emme aio sietää sateenkaari-ihmisiin kohdistuvia vihatekoja emmekä anna periksi, koska kyse on meidän oikeudestamme elää arvokasta ja oman näköistämme elämää.
Ole rohkea, ja tue työtämme sateenkaari-ihmisten oikeuksien puolesta. Lahjoita klikkaamalla tästä.
Henrietta Pihlaja
Setan koulutusasiantuntija
Tutustu myös:
- Homo on monelle liian edelleen kirosana – varapuheenjohtaja Pekka Rantalan blogi
- Oletko kohdannut syrjintää työelämässä? Voit aina ilmoittaa siitä! – asiantuntija Lotte Telakiven blogi
- Näistä syistä sateenkaariliike marssii – pääsihteeri Kerttu Tarjamon pride-blogi
