TIKA-hankkeessa toteutettiin 10.–31.3.2020 sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisille suunnattu verkkokysely. Kysely käsitteli tuki- ja neuvontapalveluita sekä ihmisille, joilla on sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyviä synnynnäisiä variaatioita, että heidän vanhemmilleen ja muille läheisilleen.
Kyselyn tarkoituksena oli kartoittaa ammattilaisten
- tietoja tuki- ja neuvontapalveluista sekä ihmisille, joilla on sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyviä synnynnäisiä variaatioita, että heidän vanhemmilleen ja muille läheisilleen
- näkemyksiä tuki- ja neuvontapalveluiden kehittämisestä, sekä
- koulutustarpeita teemaan liittyen.
Monipuolisen kuvan saamiseksi kysely osoitettiin hyvin laajasti eri sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja koulutusalan ammattiryhmille. Ammattilaisia pyydettiin vastaamaan kyselyyn, vaikka heillä ei vielä olisikaan kokemusta tuki- ja neuvontatyöstä asiakkaiden kanssa, joilla on sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyviä synnynnäisiä variaatioita. Vastaajan aikaisempi kokemus kohderyhmän kanssa työskentelystä otettiin huomioon saatuja vastauksia analysoitaessa.
Kysely lähetettiin sähköpostitse yhteensä 940 ammattilaiselle. Nämä ammattilaiset olivat joko aikaisemmin osallistuneet TIKA-hankkeessa järjestettyihin ammattilaisten koulutuksiin tai työskentelivät järjestöissä, yksityisellä sektorilla tai kunnissa tehtävissä, joissa he mahdollisesti antavat tukea ja neuvontaa intersukupuolisille ihmisille ja heidän läheisilleen. Lisäksi tietoa kyselystä välitettiin Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen ammattilaisille suunnatussa uutiskirjeessä.
Yhteenveto kyselyn tuloksista
Kyselyyn vastasi yhteensä 65 ammattilaista. Vastausprosentti oli täten alle 10 % ja jäi toivottua matalammiksi. Vastausprosenttiin lienee vaikuttanut myös kyselyn ajoittuminen juuri koronaepidemian alkuvaiheeseen. Vastausaikaa ei kuitenkaan päädytty jatkamaan, jotta selvityksen tuloksia voitaisiin hyödyntää TIKA-hankkeen loppuvaiheen ja jatkohankkeen suunnittelussa.
Vastaajat olivat lähinnä TIKA-hankkeen koulutuksiin osallistuneita ammattilaisia, tai muuten aiheesta kiinnostuneita ja siihen jo ennalta perehtyneitä ammattilaisia. Kyselyn tuloksia ei siis voi yleistää koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan tai kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisia. Toisaalta pienen, mutta aiheeseen jo ainakin jonkin verran perehtyneen vastaajajoukon näkemykset antavat ehkä paremmin kuvaa siitä, millaisena tuki- ja neuvontapalveluiden kehittäminen ammattilaisille näyttäytyy.
Ammattiryhmittäin tarkasteltuna vastaajat olivat voittopuolisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia (reilu 80 %), erityisesti sairaanhoitajia, kätilöitä ja terveydenhoitajia, joista usealla oli myös seksuaalineuvojan/seksuaaliterapeutin koulutus. Vastaajista vajaa puolet oli jo antanut työssään tukea ja neuvontaa ihmisille, joilla on kehon sukupuolipiirteisiin liittyviä variaatioita. Näiden ammattilaisten tämänhetkinen kohderyhmälle suunnattu tuki- ja neuvontatyö oli pääosin erilaisia keskustelutuen muotoja. Tukea annettiin esimerkiksi sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyvien variaatioiden käsittelyyn, hyvinvoinnin edistämiseen, vanhempien ja lasten välisen suhteen vahvistamiseen. Lisäksi asiakkaat saivat tukea ja neuvontaa esimerkiksi kehon sukupuolipiirteisiin liittyvien variaatioiden lääketieteelliseen hoitoon, perinnöllisyyteen sekä tutkimukseen ja diagnosointiin.
Hieman yllättävästi näiden ammattilaisten vastaukset eivät pääsääntöisesti poikenneet paljoakaan niiden ammattilaisten vastauksista, joilla ei vielä ollut kokemusta intersukupuolisten ihmisten tuki- ja neuvontatyöstä. Oletettavasti myös tämä kuvaa vastaajajoukon homogeenisyyttä ja vahvistaa sitä, että riippumatta aikaisemmasta kokemuksesta vastaajat olivat kuitenkin jo jossain määrin perehtyneitä teemaan.
Vastaajien tuntemat olemassa olevat tuki- ja neuvontapalvelut
Lähes kaikki vastaajat (85 %) tunsivat vähintään yhden tahon, joilla on erityisosaamista kehon sukupuolipiirteisiin liittyviä variaatioita omaaville ihmisille annettavasta tuesta ja neuvonnasta. Hajonta eri tahojen tunnettuvuudessa oli kuitenkin suurta (12 – 66 %). Odotetusti tunnetuin taho oli Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus / TIKA-hanke, olihan valtaosa vastaajistakin TIKA-hankkeen koulutuksiin osallistuneita ammattilaisia.
Lähes kaikki intersukupuolisia ihmisiä työssään jo kohdanneet ammattilaiset olivat myös ohjanneet heitä teemaan erikoistuneiden tuki- ja neuvontapalveluita tarjoavien tahojen pariin. Tämän osalta vastauksissa oli nähtävissä pientä hajontaa. Osa oli ohjannut ihmisiä erityisesti Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen, intersukupuolisten ihmisten vertaisryhmän ja intersukupuolisuus.fi -sivustolle. Näitä kaikkia yhdistää osaaminen sukupuolen moninaisuudesta ja ihmisoikeudellinen lähestymistapa, jonka lisäksi intersukupuolisuus.fi-sivustolta löytyy myös lääketieteellisiin diagnooseihin liittyvää tietoa. Osa vastaajista puolestaan oli ohjannut ihmisiä erityisesti Harvinaiskeskus Norioon, Invalidiliiton Harvinaiset – yksikköön ja yliopistosairaalaan. Näitä toimijoita puolestaan yhdistää ainakin osittain teeman lähestyminen erityisesti lääketieteellisestä ja diagnoosiperusteisesta näkökulmasta.
Vastausmäärät ovat toki pieniä. Hieman yleistäen ilmaistuna, vastausten jakautuminen “näkökulmittain” tukee silti osaltaan sitä TIKA-hankkeessa tehtyä havaintoa, että moninäkökulmaisuuden lisäämiselle ammattilaisten keskuudessa on tarvetta. Näin kohderyhmään kuuluvia ihmisiä voidaan oikea-aikaisemmin ja tehokkaammin ohjata tuki- ja neuvontapalveluiden piiriin heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaan.
Hyvin harva (1 – 8 %) vastaaja piti olemassa olevia tuki- ja neuvontapalveluita riittävinä, mutta toisaalta valtaosa vastaajista (52 – 65 %) ilmoitti, ettei osaa ottaa kantaa siihen, ovatko tuki- ja neuvontapalvelut riittäviä. Tämä voinee osaltaan kuvata sitä, että ammattilaisten tietoutta kohderyhmän erilaisista tukitarpeista tulee vielä lisätä, samoin kuin tietoutta olemassa olevista tuki- ja neuvontapalveluista sekä siitä kuinka hyvin tarpeet ja palvelut kohtaavat.
Tuki- ja neuvontapalveluiden kehittäminen
Kiireellisimpinä toimenpiteinä tuki- ja neuvontapalveluiden kehittämiseksi vastaajat pitivät ammattilaisten osaamisen kehittämistä (76 %) ja tuki- ja neuvontapalveluita tarjoavien tahojen yhteistyön lisäämistä (45 %). Vastauksissa toistui myös moninäkökulmaisen osaamisen ja tiedon tarve.
Valtaosa vastaajista (65 %) näki verkostomaisen eri toimijoiden välisen yhteistyön parhaana tapana järjestää intersukupuolisille ihmisille ja heidän läheisilleen suunnatut tuki- ja neuvontapalvelut. Tämän verkoston keskeisimpinä toimijoina vastaajat näkivät lääketieteellisen hoidon ammattilaiset ja psykologisen, psykososiaalisen tuen ammattilaiset (molemmat 90 %) sekä sukupuolen moninaisuuden asiantuntijat (86 %) ja vertaisneuvojat (78 %). Noin puolet vastaajista näki tärkeäksi myös kasvatus- ja koulutusalan ja nuorisotyön ammattilaisten; eettisten ja ihmisoikeudellisten kysymysten asiantuntijoiden; perinnöllisyyden asiantuntijoiden, tahattoman lapsettomuuden asiantuntijoiden sekä vanhustyön ammattilaisten osallistumista tuki- ja neuvontapalveluihin. Kysyttäessä tuki- ja neuvontapalveluiden tarjoamiseen osallistuvista ammattiryhmistä vastaukset olivat pääosin samansuuntaisia.
Huomionarvoista on, että ammattilaiset, joilla jo oli kokemusta intersukupuolisten ihmisten tuki- ja neuvontatyöstä, valitsivat pääsääntöisesti enemmän ja vähintään 4-10 toimijaa tuki- ja neuvontapalveluita tarjoavaan verkostoon. Tämä voinee kertoa siitä, että kokemuksen myötä teemaan liittyvät eri näkökulmat ja ihmisten moninaiset tilanteet ja tuen tarpeet olivat tutumpia.
Moninäkökulmaisuuden tarve toistui myös vastauksissa tuki- ja neuvontapalveluiden teemoista ja toteutusmuodoista.
Vastaajat pitivät ensiarvioisen tärkeänä, että tarjolla on ihmisten erilaiset tilanteet ja tarpeet huomioivia tuki- ja neuvontapalveluiden muotoja. Henkilökohtaisten tapaamisten ja vertaistapaamisten tärkeyden lisäksi vastaajat nostivat myös esimerkiksi anonyymin tuen mahdollisuuden erilaisten verkkosivujen- ja ryhmien kautta.
Tärkeimpinä (95 – 100%) tuki- ja neuvontapalveluiden teemoina pidettiin odotetusti henkilön omaan keholliseen variaatioihin liittyviä terveydellisiä seikkoja sekä erilaisia lääketieteelliseen hoitoon liittyviä teemoja (tuki päätöksentekoon, tieto toimenpiteiden hyödyistä ja haitoista, tuki päätöksentekoon ja toimenpiteiden käsitteleminen lapsen ja nuoren kanssa). Lisäksi vastaajat pitivät erityisen tärkeinä tukea ja neuvontaa liittyen sukupuoli-identiteetin käsittelemiseen, kehollisten variaatioiden käsittelemiseen lapsen kanssa, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen sekä pari- ja seurustelusuhteisiin ja lapsitoiveisiin.
Seuraavaksi tärkeimpinä (85-94 %) vastaajat pitivät erityisesti erilaisia oman kokemuksen ja sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyvän variaation käsittelemiseen liittyviä teemoja (kuten kehoon liittyvät normit ja odotukset, seksi ja seksuaalisuuteen liittyvät normit ja odotukset, vähemmistöstressi).
Kolmanneksi tärkeimpinä (75-84 %) vastaajat pitivät puolestaan esimerkiksi erilaisia avoimuuteen liittyviä teemoja, kuten kehollisista variaatioista kertomisen perheessä, suvussa ja ystäville ja päivähoidossa, koulussa, harrastuksissa ja työpaikalla.
Ammattilaisten tärkeimmiksi valitsemat tuki- ja neuvontapalveluiden teemat kertovat toki osaltaan myös siitä, minkälaiseksi asiaksi he kehon sukupuolitettuihin piirteisiin liittyvät variaatiot mieltävät. Henkilön oman kokemuksen ja toisaalta mahdollisten lääketieteellisten toimenpiteiden hyötyjen ja haittojen käsittely on tietysti tärkeää. Toisaalta vastauksissa korostui myös esimerkiksi sukupuoli-identiteetin käsitteleminen varmaankin osin siksi, että valtaosa vastaajista oli tavoitettu juuri TIKA-hankkeen ja Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen verkostojen kautta. Sukupuoli-identiteetin käsitteleminen on tärkeä monille erityisesti ei-binäärin sukupuolikokemuksen omaaville ihmisille, joilla on sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyviä variaatioita. Toisaalta osalle ihmisistä sukupuoli-identiteetin käsittelemiseen liittyvät kysymykset eivät välttämättä ole kovin tärkeitä. Ehkä huomionarvoisinta vastauksissa oli jälleen se, että valtaosa vastaajista painotti useiden eri näkökulmien ja teemojen huomioimista tuki- ja neuvontapalveluissa, eikä lähestynyt teemaa yksinomaan esimerkiksi vain lääketieteellisenä tai vaan sukupuolikokemukseen liittyvänä asiana.
Kuitenkin ehkä hieman yllättäen jopa reilu viidennes (23 %) vastaajista piti vain hieman tärkeänä tai ei lainkaan tärkeänä tukea ja neuvontaa liittyen kehollisista variaatioista kertomiseen päivähoidossa, koulussa, harrastuksissa ja työpaikalla. Tämä on jokseenkin vastakkainen tulos verrattuna intersukupuolisten ihmisten ja heidän vanhempiensa kokemuksia kartoittaneisiin kyselyihin.
Intersukupuolisten ihmisten kokemuksia kartoittaneissa selvityksissä (mm. van Lisdonk 2014; Oikeusministeriö 2019) sukupuolitettuihin kehon piirteisiin liittyviä variaatioita koskeva avoimuus on noussut esiin hyvinkin keskeisenä teemana. Sen jälkeen, kun ihminen saa tietää omasta sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyvästä variaatioistaan, on kysymys siitä, kuinka avoin asiasta haluaa ja voi olla, käytännössä läsnä jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa. Tämä lisää helposti ihmisen kokemaa (vähemmistö)stressiä. Avoimuus liittyy myös keskeisesti kehoon ja sukupuoleen liitettäviin normeihin ja odotuksiin, joista tulee usein tietoiseksi vasta sitten, kun joko itse poikkeaa, tai huomaa toisen poikkeavan, niiden asettamista rajoista. Tuki- ja neuvontatyön ammattilaisten tietoisuus näistä normeista ja odotuksista ja niihin liittyvästä salailun ja/tai avoimuuden kysymyksistä on ensiarvoisen tärkeää sensitiivisen ja kunnioittavan kohtaamisen kannalta.
Ammattilaisten koulutustarpeet
Valtaosa vastaajista (86 %) ilmoitti haluavansa kehittää osaamistaan intersukupuolisten ihmisten ja heidän läheistensä tuki- ja neuvontatyöhön liittyen.
Suosituimmat lisäkoulutusteemat (50 – 57 %) olivat sensitiivinen kieli asiakastyössä; lapsen ja vanhemman välinen suhde ja lääketieteellisten tutkimusten ja toimenpiteiden käsitteleminen lapsen ja nuoren kanssa; sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja vähemmistöstressi ja syrjintäkokemukset. Ehdottomasti suosituin vastaajien valitsema koulutusmuoto oli ammattilaisten ja kokemuskouluttajien pitämä koulutustilaisuus, jota 78 % vastaajista piti parhaana vaihtoehtona.
Lopuksi
Vastaajajoukko oli hyvin rajallinen ja homogeeninen, eikä kyselyn tuloksia tule yleistää koskemaan kaikkien ammattilaisten näkemyksiä tai tehdä muuten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Erityisen huomionarvoista kyselyn tuloksissa on moninäkökulmaisuus. Tämä teema toistuu niin tuki- ja neuvontapalveluiden teemoja, niihin osallistuvia ammattilaisia kuin järjestämistapoja koskevissa vastauksissa. Tältä osin kyselyn tulokset tukevat sitä TIKA-hankkeessa tehtyä havaintoa, että myös intersukupuolisillä ihmisillä ja ihmisillä, joilla on sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyviä variaatioita sekä heidän läheisillään voi olla hyvin erilaisia tuentarpeita. Tämä moninäkökulmaisuus on otettava huomioon myös tuki- ja neuvontapalveluita järjestettäessä ja niitä kehitettäessä. Merkille pantavaa on myös vastaajien suuri halukkuus ja tarve lisäkoulutukselle ja oman osaamisen kehittämiselle.
Lähteet:
Oikeusministeriö (2019): EI tietoa eikä vaihtoehtoja. Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista.
van Lisdonk, Jantine (2014): Living with intersex/dsd. An exploratory study of the social situation of persons with intersex/dsd.