Kuka olet?
Olen Anneli. Olen 36-vuotias. Asun Turussa. Olen päiväkoti-ikäisen intersukupuolisen lapsen vanhempi.
Mitä intersukupuolisuus merkitsee sinulle?
Emme ole kertoneet lapsemme intersukupuolisuudesta kaikille puolitutuille, koska koen, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä mitä se sana tarkoittaa ilman pitkiä perusteellisiä selityksiä. Pitkien selitysten antaminen ei taas tunnu sopivan moneenkaan tilanteeseen.
Meidän lapsemme intersukupuolisuus on meidän oma keksintömme, kukaan terveydenhuollosta ei ole sanonut meille, että lapsemme on intersukupuolinen. Itse asiassa se on ollut suurin konflikti lääkärin kanssa, että lapsemme intersukupuolisuus on yritetty lakaista maton alle. Meille sanottiin suoraan, että lapsi täytyy leikata, eli hänet nähtiin viallisena poikana, ei intersukupuolisena. Niillä tiedoilla, jota minulla oli silloin, en olisi osannut tehdä muuta. Lapsi leikattiin ja se oli hirvittävää lapselle ja meille vanhemmille. Lapsi joutui teholle useaksi päiväksi, vaikka niin ei pitänyt käydä ja sitten meidän vuoden ikäinen lapsi piti sitoa kymmeneksi vuorokaudeksi jaloista ja käsistä kiinni sänkyyn. Minulle sanottiin, että kyllä lapset sopeutuvat, mutta meidän lapsi ei sopeutunut. Häntä oli pidetty paljon sylissä ja lähellä ja oli ihan kamalaa katsoa lapsen kipuja ja tuskaa. Tunnen itse yhä useamman vuoden jälkeen tuskaa lapsen turhista kärsimyksistä. Ketään lasta ei pitäisi laittaa käymään läpi tällaisia asioita, turhia intiimialueiden leikkauksia. Pitäisi erottaa toisistaan hoidollisesti tärkeät toimenpiteet ja kosmeettiset asiat.
Se on ollut suurin konflikti lääkärin kanssa, että lapsemme intersukupuolisuus on yritetty lakaista maton alle. Meille sanottiin suoraan, että lapsi täytyy leikata, eli hänet nähtiin viallisena poikana, ei intersukupuolisena.
Leikkaus epäonnistui täysin ja lääkärit myönsivät sen. Lääkärit pitivät ihan itsestään selvänä asiana, että tehdään uusia leikkauksia. Piste. Kun kyseenalaistin asian ja sanoin, että lastamme ei enää leikata kosmeettisista syistä, niin koko hoitokontakti loppui saman tien. Sanottiin, että ei sitten ole tarvetta asioida täällä ja kirjaimellisesti luuri laitettiin kiinni. Olin kysynyt, että olisiko mahdollista keskustella jonkun kanssa kunnallisella puolella näistä asioista, mutta sanottiin että Turussa ei ole ketään, joka tietäisi intersukupuolisuudesta ja jonka kanssa voisi keskustella. Eli jos ei suostunut leikkauksiin, niin mitään muuta tukea tai apua ei ollut tarjolla. Otin yhteyttä Transtukipisteelle, koska ajattelin että siellä ehkä tiedetään jotain sukuelinten leikkauksista ja sain tietoa kehojen ja sukupuolen moninaisuudesta. Se ja keskustelu Oulun yliopistollisen sairaalaan lastenkirurgin, Mika Venholan, kanssa auttoi hahmottamaan asiaa ja antoi tukea sille ajatukselle, että lastamme ei ole nyt pakko leikata uudestaan. Jos hän tarvitsee hoitoja, niin niitä voi tehdä vielä myöhemmin. Nyt lapsemme on liian pieni tekemään näin isoja päätöksiä.
Jos hän tarvitsee hoitoja, niin niitä voi tehdä vielä myöhemmin. Nyt lapsemme on liian pieni tekemään näin isoja päätöksiä.
Samalla tavalla toimimme kasvuhormonin kanssa. Lääkärit suosittelivat, että lapseemme pistettäisiin päivittäin kasvuhormonia, koska miehet ovat yleensä naisia pidempiä. Mutta ajattelen, että tämäkin hoito olisi kosmeettista, koska lapsemme kasvuennuste on kuitenkin yli 160 cm, mikä on ihan keskivertopituus ihmiselle. Minkä viestin joka iltainen piikitys lapsellemme antaisi? Että sinusta tulee parempi, kun olet pidempi? Voimme keskustella tästäkin asiasta lapsemme kanssa, kun hän on vähän vanhempi ja kasvuhormonin pistämisen voi tarvittaessa aloittaa vielä myöhemmin.
Lääkäri sanoi meille, että harvoin tämän tilan omaavat lapset identifioituvat muuten kuin pojaksi ja kyllä kun lasta katsoo leikkimässä autoilla, niin ihan pojalta se vaikuttaa. Tuntuu uskomattomalta, että lääkäri käyttää vaikka lapsen autoleikkiä yhtenä perusteena tai todisteena hänen sukupuolestaan.
Lapsellamme on sukukromosomien mosaikismi, osassa kromosomeista on Y, ja vaikea-asteinen hypospadia. Itselleni se on ollut kiehtova asia ymmärtää, että sukupuoli ei ole joko-tai-asia. Välillä mietin, että olenko kuvitellut koko asian, intersukupuolisuuden. Mutta intersukupuolisuus-sanan löytäminen on ollut todella tärkeää. Meidän perheen elämä olisi ihan erilaista ilman sitä. Lapsemme olisi leikkauskierteessä. Leikkauksia perusteltiin sillä, että lapsemme voi virtasata seisaaltaan, mutta se ei ole tarpeeksi hyvä peruste tehdä tämän suuruusluokan toimenpiteitä. Lapsemme on tasapainoinen ja terve iloinen päiväkoti-ikäinen. Päiväkodin aloittaminen on mennyt hyvin ja olemme sanoneet hoitohenkilökunnalle, että meidän lapsemme pissaa istualtaan.
Intersukupuolisuus -sanan löytäminen on ollut todella tärkeää. Meidän perheen elämä olisi ihan erilaista ilman sitä. Lapsemme olisi leikkauskierteessä. Leikkauksia perusteltiin, sillä että lapsemme voi virtasata seisaaltaan, mutta se ei ole tarpeeksi hyvä peruste tehdä tämän suuruusluokan toimenpiteitä. Lapsemme on tasapainoinen ja terve, iloinen päiväkoti-ikäinen.
Emme ole puhuneet näistä asioista vielä lapsen kanssa ja mietin että miten ja milloin ne otetaan puheeksi. Ehkä kerron leikkauksesta lapselle sillä tavalla, että lääkärit tekivät harkintavirheen ja ajattelivat että on tärkeää, että pystyisit pissaamaan seisaltaan ja sinulle tehtiin iso leikkaus. Mutta että olet täysin ok ja terve. Haluan, että lapsi tietää, että me emme ole missään vaiheessa ajatelleet, että hänessä olisi jotain vikaa.
Haluan, että lapsi tietää, että me emme ole missään vaiheessa ajatelleet, että hänessä olisi jotain vikaa.
Lapsi on huomannut, että jotkut ihmiset pissaavat istualtaan ja toiset seisaaltaan ja olemme sanoneet, että näin se on, eikä asiaa ole yhdistetty millään tavalla sukupuoleen. Eivät kaikki pojat tai miehet pissaa seisaaltaan. Kun lapsemme oli nuorempi, kysyin häneltä, että oletko sinä tyttö vai poika. Hän vastasi, että minä olen Otso. Nykyään lapseni puhuu itsestään vahvasti poikana, eli siis hänellä on ehtinyt olla jo erilaisia vaiheita tässä oman sukupuolen mieltämisessä. On kiehtovaa, miten lapsi nämä asiat kokee ja hahmottaa, ja selvästi siinä on ympäristön vaikutuksella iso rooli.
Hänelle on tärkeää leikkiä poikien kanssa ja hän ehkä tuntee itsensä pojaksi. Lapsemme on alkanut miettiä sukupuolia ja hän esimerkiksi ajatteli erään päiväkotikaverin olevan tyttö, koska tällä pojalla oli letit. Ja lapsi oli täysin vakuuttunut, että nainen, joka heitti televisiossa keihästä, on mies. Hän pohtii mistä sukupuolen tietää. Olen laittanut merkille, miten monissa asioissa puhutaan tytöistä ja pojista, vaikka voitaisiin puhua lapsista.
Olen laittanut merkille, miten monissa asioissa puhutaan tytöistä ja pojista, vaikka voitaisiin puhua lapsista.
Emme ole ottaneet intersukupuolisuutta asiana esille päiväkodissa, koska pelkään, että täytyisi alkaa itse opettamaan ja selittämään ihan perusasioita. Toivoisin, että olisi vaikka joku esite, jonka voisi antaa päiväkotiin ja sanoa, että lukekaa tästä. Huomaan, että minulla on myös iso kynnys viedä lasta terveyskeskukseen, jos tilanne vaatisi intiimialueiden paljastamista, koska en voi luottaa siihen, että lääkäri tai terveydenhoitaja tietää mitä intersukupuolisuus on. En halua, että joutuisin lapseni kuullen puhumaan intersukupuolisuudesta tavoilla, jolla en halua sitä käsitellä.
Toiveet tulevaisuudelle?
Toivoisin, että se keskustelu loppuisi kokonaan, että sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa, että kielletään olemasta tyttö tai poika. Biologiassa koulussa pitäisi opettaa ihan perusasioissa, että sukupuoli on moninainen asia, että ei tulisi kenellekään yllätyksenä, että sukupuoli ei ole vain joko-tai. Tiedettäisiin, että on olemassa muitakin kuin vain tyttöjä ja poikia. Se pitäisi opettaa, että ihminen joka ei ole mies eikä nainen ei ole mikään sirkusfriikki, vaan kuka vain meistä.
Koen, että vaikka kuulun itse aika turvallisesti enemmistöön, niin silti saatetaan paheksua, jos menee vaikka työpaikalle ilman meikkiä. Minun pitäisi näyttää enemmän naiselta. En ole ikinä kokenut itseäni sillä tavalla sosiaalisesti täysin naiseksi, miesten seura on ollut paljon helpompaa minulle. Sukupuolen määrittely on niin läpitunkevaa, että ajatellaan esimerkiksi että melkein puolen ihmisistä pitäisi peittää tavalliset kasvonsa meikillä.
Mietin sitä, että jääkö meidän lapselle tilaa kasvaa ja olla sellainen kuin hän on. Onko pakko mennä johonkin muottiin? Saako hän olla avoimesti intersukupuolinen ja vaikka sitten miehekäs mies, jos hän on sitä? Intersukupuolisuus ei oikeastaan näy meidän arjessamme millään tavalla. Paitsi se vaikuttaa ihan kaikkeen, koska nyt me elämme tavallista arkea. Jos olisimme edenneet lääkärien olettamalla tavalla, niin lapsemme kävisi leikkauksia uudelleen ja uudelleen. Nyt meidän ei tarvitse pelätä. Kaikki on lähtökohtaisesti hyvin. Lapsemme ei ole viallinen vaan terve.
En tiedä mitä TYKSissä tehtäisiin, jos lapsemme syntyisi tänä vuonna. Toivon, että ei esitettäisi leikkauksia tulevana tosiasiana vaan keskusteltaisiin asiasta. Toivon, että lapsia ei leikattaisi kevyin perustein. Tietyt kehoideaalit eivät ole riittävä syy leikata.
Toivon, että lapsia ei leikattaisi kevyin perustein. Tietyt kehoideaalit eivät ole riittävä syy leikata.
Tukipalveluista on puute. Turun kokoisessa kaupungissa ei ole ketään, jonka kanssa keskustella intersukupuolisuudesta. Tällainen palvelu olisi oltava julkisella puolella kaikkien saatavilla. Kaikilla ei ole resursseja lähteä selvittämään asiaa muilta tahoilta. Mietin mitä niille lapsille tapahtuu, joilla ei perheessä ole riittäviä resursseja hakea tarvittavaa tietoa. Terveydenhoitajan pitäisi pystyä sanomaan ihan neutraalisti, että olet intersukupuolinen keholtasi, mutta voit olla mies tai nainen. Intersukupuolisuus on yleiskäsite, joka voi selittää joitain ominaisuuksia kehossasi, esimerkiksi pituuskasvua.
Lisäksi perustiedot intersukupuolisuudesta pitäisi kuulua yleissivistykseen. Se olisi avartavaa ja helpottavaa ihan kaikille ihmisille.
Onko sinulla jotain viestiä, jonka haluaisit henkilökuvan lukijoille lähettää?
Tämä on vähän synkkä viesti, mutta ei voi luottaa siihen tietoon, mitä saa lääketieteen edustajilta liittyen intersukupuolisuuteen. Täytyy hankkia lisätietoa muualta. Jos asuu Oulussa, niin on ehkä vähän erilainen tilanne. On etsittävä tietoa itse ja arvioitava mikä on itselle paras lähestymistapa ja tulkinta. Ei voi vain sokeasti uskoa ensimmäistä tietolähdettä. Meille intersukupuolisuuteen liittyvä asioiden käsittely on ollut iso asia. Tarjottu hoito olisi voinut vaurioittaa lastamme.
Minulle intersukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta kuuleminen tarkoitti, että en ole ihan tyhmä, kun minusta tuntuu siltä, että en ole sosiaalisesti täysin nainen, että en osaa sitä juttua. Voi olla että, keho on naistyypillinen, mutta silti ei tarvitse olla naisen roolia. Se vapauttaa, kun tietää että ihmiset ovat erilaisia, sukupuoli ei ole vaan joko-tai. Se yleistieto tekisi kaikkien elämästä helpompaa.
Lapsen ja vanhemman nimet on muutettu lapsen yksityisyyden suojelemiseksi.
Haastattelu:
Jaana Pirskanen, koordinaattori
Tukea intersukupuolisille, keinoja ammattilaisille -hanke