4. Vanhustyön osaamistarpeet

4. Vanhustyön osaamistarpeet

Tässä osiossa tarkastelemme vanhustyön osaamistarpeita sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun, psyykkisen hyvivoinnin, kognitiivisen ja sosiaalinen toimintakyvyn sekä lähi- ja perhesuhteiden näkökulmasta. Erilaisten elämäntarinoiden ja pelkojen ymmärtäminen mahdollistaa entistä paremmin terveyteen, hyvinvointiin ja palveluntarpeisiin  liittyvien tarpeiden tunnistamisen. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioon ottaminen vanhustyön ammattilaisten koulutuksessa ja vanhustyön kentällä edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ikäihmisten joukossa.

Visioi vanhuutesi-kysely

Yhdenvertainen vanhuus -projekti teki vuonna 2012 kartoituksen yli 50-vuotiaille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille vanhuuteen liittyvistä kysymyksistä ja palveluntarpeista. Kartoituksen mukaan 30 % vastaajista, (N=103) oli jättänyt käyttämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja epäasiallisen kohtelun pelossa.  (Jalava 2012.)

Kysely vanhustyön ammattilaisille

Projekti teki kartoituksen yhteistyöorganisaatiossa toimiville vanhustyön ammattilaisille syksyllä 2012. Kartoituksen mukaan 54 % vanhustyön ammattilaisista (N=92) kertoi, ettei heidän opintojensa aikana käsitelty ihmisen sukupuolen- ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta. Vastaajista 75 % ei ollut saanut koulutuksessaan tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten ikääntymiseen ja palveluntarpeisiin liittyvistä kysymyksistä. Selvästi suurin osa vastaajista (69%) oli saanut tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvistä asioista vain mediasta (televisio, sanomalehdet, internet jne.). (Valtonen 2012.)

[Otsikko 4.1] Sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu ja keho

  • Sukuelinten ulkonäön vaihtelevuus
  • Sukupuolen korjausleikkausten lopputulokset
  • Erot sukuelimien ja ihmisen ilmaiseman sukupuolen välillä
  • Sukupuolen ilmaisuun liittyvät kysymykset

Sukupuoltaan korjanneen, muunsukupuolisen eli transgenderin tai intersukupuolisen henkilön keho voi olla erilainen kuin mitä hoitohenkilökunta olettaa henkilön ilmaiseman sukupuolen perusteella. Henkilökunnan, joka avustaa esimerkiksi pukeutumisessa tai peseytymisessä, on hyvä olla tietoinen kehon, sukuelinten ulkonäön vaihtelevuudesta tai erosta sukuelimien ja ikäihmisen ilmaiseman sukupuolen välillä.

Kaikki transsukupuoliset ihmiset eivät esimerkiksi koe tarpeelliseksi sukuelinkirurgiaa, ja vanhemmalla iällä riskit suurten leikkausten suorittamiseen esimerkiksi kroonisen sairauden vuoksi kasvaa. Ensimmäisiä sukupuolen korjausleikkauksia läpikäyneiden leikkaustulokset voivat erota viimeaikoina tehtyjen leikkausten lopputuloksista.

Voi olla, ettei vanhuspalvelujen parissa olevalla henkilöllä ole koskaan ollut mahdollisuutta korjata kehoaan vastaamaan koettua sukupuoltaan tai käsitellä sukupuoliristiriitaansa.  Tämän vuoksi on tärkeää, että ikäihmisellä on oikeus määritellä itse sukupuolensa, joka voi olla eri kuin mihin keho tai sosiaaliturvatunnus viittaavat. Tähän kuuluu myös oikeus tulla kutsutuksi sillä nimellä, jonka kokee omakseen, vaikka se ei olisi henkilön virallinen, henkilöpapereihin merkitty nimi. Hänet tulee kohdata juuri siinä sukupuolessa, jonka hän kokee omakseen.

Intersukupuolisten ihmisten hoitokäytäntöön on kuulunut, ettei lapsille ole kerrottu sukuelinten alueelle kohdistuvien tutkimusten tai leikkausten todellista syytä. Tämä on voinut olla monelle intersukupuoliselle traumaattinen kokemus. Intersukupuolisten imeväis-,  lapsuus- ja/tai nuoruusiässä tehtyjen leikkausten seurauksena sukuelinten alueille on voinut muodostua esimerkiksi kivuliasta arpikudosta. Vanhemmille intersukupuolisille henkilöille ei välttämättä ole tehty leikkauksia, jota sukuelimet voivat olla erilaiset kuin oletetaan.

Ikäihmisen itsemäärittelyä tulee tukea myös sukupuolen ilmaisuun liittyvissä tarpeissa. Hänellä tulee olla mahdollisuus ilmaista sukupuoltaan haluamallaan tavalla.  Esimerkiksi palvelukäyttäjä voi olla transvestiitti, jolloin hän voi ajoittain haluta ilmentää itsessään kokemaansa feminiinisyyttä esimerkiksi pukeutumalla ja laittautumalla sekä muulla naisellisella ilmaisulla. Itsemääräämisoikeuden edistämiseksi ja tukemiseksi sukupuolen ilmaisuun liittyvä tarve tulee kirjata palvelu- ja hoitosuunnitelmaan, ottaen kuitenkin huomioon palvelunkäyttäjän itsemääräämisoikeus myös yksityisyyden suojaamiseen liittyvissä kysymyksissä.

[Otsikko 4.2] Psyykkinen hyvinvointi

  • Identiteettiin liittyvien kysymyksien nouseminen pintaan vanhuudessa
  • ”Ulostulon” haasteet
  • Vähemmistöstressin kokeminen ja tuen tarpeet

Suurten ikäluokkien ollessa nuoria homoseksuaaliset teot olivat Suomen lain mukaan rangaistavia ja homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena. Sukupuolen moninaisuudesta oli tuolloin vielä vähemmän tietoa saatavilla.  Nuoruuttaan 50–70-luvulla eläneillä sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla, kuten esimerkiksi transsukupuolisilla, ei puolestaan ole ollut samankaltaista mahdollisuutta sukupuolen korjaushoitoihin kuin nykyisin. Jouduttiin elämään siinä sukupuolessa, johon oli syntymässä määritelty, vaikkei se vastannut omaa kokemusta.

Koska tietoa ei ollut juurikaan saatavilla ja yleiset asenteet sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta kohtaan olivat torjuvia, moni seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluva jäi käsittelemään identiteettiään yksin. Tämä on voinut tarkoittaa usealle ”kaapissa” elämistä ja todellisen itsensä peittelemistä.

Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat tarvita tukea sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisilta, jos esimerkiksi oman identiteetin kieltäminen, identiteettiin liittyvät kysymykset tai satuttavat kokemukset nousevat vanhuudessa pintaan. Ikäihminen voi haluta kertoa sukupuoliristiriidasta, identiteettiään koskevasta salaisuudesta työtekijälle ja saada näin vihdoinkin hyväksyntää tarinalleen. Esimerkiksi joissakin suvuissa voi ilmetä sukupuolen moninaisuutta geneettisistä syistä. Salaisuuden pitäminen monessa sukupolvessa on ollut tavallinen selviytymiskeino.

Oman identiteetin työstäminen ei ole ollut haasteellista kaikille hlbti-senioreille, vaikkei asianmukaista tietoa ja tukea ole ollut saatavilla.  Yhteiskunnan torjuvat asenteet sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta kohtaan ovat voineet vaikuttaa negatiivisesti identiteettiin, jos fobiat on omaksuttu osaksi minäkuvaa.  Kaapista on voinut tulla turvallinen paikka monelle hlbti-seniorille, kun stigma on ollut osa elämää vuosikymmenien ajan.

Henkilö voi ”tulla ulos” kaapista eli kertoa omasta identiteetistään missä iässä tahansa esimerkiksi kumppanilleen, perheelleen tai suvulleen. Perhesuhteiden ja parisuhteen katkeaminen ”ulostulon” jälkeen voi vaikuttaa sosiaaliseen turvaverkostoon vanhuudessa. Ulos tuleminen ei ole kertaluotoinen asia, vaan se toistuu aina uusissa kohtaamisissa esimerkiksi arkielämässä tai palvelujen parissa. Hlbti-seniorin voi olla vaikea ottaa puheeksi esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa.  Palvelujen parissa tilanteet voivat olla entistä haastavampia, sillä sairauden kohdatessa tai toimintakyvyn heiketessä omat voimavarat ovat jo muutenkin koetuksella.

Trans-, homo- ja bifobisessa ilmapiirissä eläminen voi aiheuttaa vähemmistöstressiä, joka tarkoittaa epäasiallisen ja syrjivän käytöksen kohtaamista tai näiden pelkoa. Yksilöt reagoivat vähemmistöstressiin eri tavoin. Se voi aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta, häpeää, syyllisyyden tunteita, pelkoa tai masennusta. Vähemmistöstressin on todettu vaikuttavan myös yksinäisyyden kokemiseen. Vähemmistöstressin kokemiseen voi liittyä myös itseinho ja itsetuhoisuus. Yksi keino vähemmistöstressin purkamiseen voi olla päihteidenkäyttö. Päihteitä voidaan käyttää myös kehodysforiasta selviytymiseen. Kehodysforiassa ihminen kokee oman kehonsa sukupuoliset ominaisuudet ahdistavaksi. Esimerkiksi muunsukupuolinen voi kokea rintansa omaan kehoon kuulumattomiksi, joka voi aiheuttaa masennusta ja pahaa oloa.

Internetin myötä esimerkiksi transihmisillä on ollut mahdollisuus hankkia tietoa aiheesta ulkomailta sekä liittyä erilaisille keskustelufoorumeille saamaan tukea tai järjestöjen ryhmistä. Yhteisöltä saatu henkinen sekä konkreettinen tuki koetaan tärkeäksi myös seksuaalivähemmistöjen joukossa. Ammattilaisen onkin hyvä tiedostaa mihin asiakkaan voi ohjata tai mistä hän voisi itse saada lisätietoa.

Kun vanhustyön ammattilaisilla on tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta, syrjinnän vaikutuksista sekä vähemmistöstressin kokemisesta, on heidän mahdollisuus vastata herkemmin palvelunkäyttäjän tarpeisiin. Kun ammattilainen sekä palvelu -ja hoitoympäristö tuovat näkyviin moninaisuuden osaamista, kynnys kertoa vaikeiltakin tuntuvista asioista madaltuu.

[Otsikko 4.3] Kognitiivinen toimintakyky

• Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten muistisairauteen liittyvät kysymykset

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ikäihmiset ovat todennäköisemmin riippuvaisempia julkisen sektorin tuottamista vanhuspalveluista. Useat heistä asuvat yksin, ja vain harvoilla suuren ikäluokan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista on lapsia, jotka voivat tarjota huolenpitoa. Syrjinnän pelkoon ja asenteisiin liittyvä palvelujen välttäminen voi aiheuttaa syrjäytymistä, terveysongelmia ja muistisairauksien toteamista myöhemmässä vaiheessa.

Lääkehoitoa koskevien toimien kohdalla tulee ammattilaisen tiedostaa sukupuolivähemmistöön kuuluvan muistisairaan ikäihmisen pitkäaikainen hormonilääkitys sen vaikutus lääkehoidon suunnitteluun ja seurantaan.  Transihmisten kohdalla muistisairaus voi aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja levottomuutta transtaustan paljastumisesta ja sen aiheuttamista reaktioista henkilökunnassa tai muissa palvelujen käyttäjissä. Transsukupuolinen henkilö, jolla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta korjata kehoaan vastamaan koettua sukupuolta, voi muistella lapsuuttaan juuri koetun sukupuolen roolissa, esimerkiksi pienenä tyttönä.

Suuren ikäluokan seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät välttämättä ole rekisteröineet parisuhdettaan. Mahdollisuus parisuhteen rekisteröintiin on ollut voimassa vasta reilut kymmenen vuotta ja ajatus samaa sukupuolta olevan kumppanin tuomisesta virallisesti esiin voi olla vieras vanhemmille ikäpolville, jotka ovat eläneet homoseksuaalisten tekojen kriminalisoinnin aikana.

Useat seksuaalivähemmistöihin kuuluvista voivat asuva erillään kumppanistaan. Kumppanin muistisairaus herättää pelkoa suhteen luonteen paljastumisesta naapureille, hoitohenkilökunnalle tai muille palvelujen käyttäjille. Tämä voi johtaa siihen, että palvelujen piiriin joutumista vältellään mahdollisimman pitkään. Palveluissa kumppani voi kieltää asenteiden ja ennakkoluulojen pelossa parisuhteesta kertomisen hoitohenkilökunnalle.

Lapset, joita iäkkäillä homoilla ja lesboilla on, ovat useimmiten peräisin aiemmastaa avioliitosta. Voi olla, että vanhemmat ovat salanneet oman seksuaalisen suuntautumisensa ja parisuhteensa. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan muistisairaan asiakkaan kohdalla nämä asiat voivat tulla yllätyksenä lapsille tai muille sukulaisille.

Samalla on tärkeää, että avoimuudelle luodaan edellytykset hyvällä ilmapiirillä, jossa palveluntarjoaja tuo aktiivisesti esiin, että moninaisuus on luonteva osa ihmisyyttä ja palvelujen toimintaa.

[Otsikko 4.4] Lähi- ja perhesuhteet

  • Mitä tarkoittaa perhe?
  • Erilaisten perhe- ja lähisuhteiden tunnistaminen ja tunnustaminen
  • Tuen tarpeet

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat seniorit ovat voineet solmia avioliiton ja perustaa tavanomaisen perheen vuosikymmeniä sitten yhteiskunnan tai perheen odotusten mukaisesti. Henkilö on voinut tehdä töitä selvittääkseen oman todellisen identiteettinsä, joka on voinut selkiytyä vasta myöhemmin aikuisuudessa.  Esimerkiksi transtaustaisella henkilöllä voi olla jo yksi eletty elämä takana aviopuolisona, vanhempana. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien seniorien lapset ovat usein peräsin aikaisemmasta avioliitosta.

Meidän on hyvä pohtia miten hetero- ja sukupuolinormit vaikuttavat näkemyksiimme elämänkulusta, perheestä ja lähisuhteista. Mitä käsitämme sanalla perhe? Voiko ikäihminen itse määrittää ketä hänen perheeseensä kuuluu vai määritetäänkö se vain sukulaisuuden kautta. Elämänkertahaastatteluissa on tullut esille, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat 59–94-vuotiaat naiset lukivat perheekseen nykyisen kumppanin tai ex-kumppanin ja lähimmät ystävät.

Se, että henkilö merkitsee siviilisäädykseen naimaton tai leski, ei suoranaisesti kerro yksinäisyydestä tai sosiaalisen verkoston puuttumisesta. Hänen elämäänsä voi kuuluva esimerkiksi isovanhemmuutta sateenkaariperheessä tai uusperheessä. Asumismuotona voi olla yhteisasuminen ja perheen voi muodostaa ystävät, rakastettu, läheiset serkut tai kummilapset. Perheenomaisten läheispiirien merkitys on suuri, sillä ne voivat täydentää tai korvata suhteita lapsuuden perheeseen. Tämän vuoksi palvelunkäyttäjän itsemäärittelyä lähi- ja perhesuhteista tiedusteltaessa tulisi tukea.

Huoli samaa sukupuolta olevien parien keskuudessa on, ettei heidän parisuhdettaan tunnusteta.  Parisuhteen rekisteröintikäytäntö on parantanut samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tilannetta: kumppanille kuuluu oikeus saada esimerkiksi vanhainkodissa hoidossa olevaa lähiomaista koskevaa tietoa. Parisuhteen rekisteröinti vaatii kuitenkin julki tulemista, joka voi monelle ikäihmiselle olla haasteellista negatiivisten asenteiden ja ennakkoluulojen pelossa.

Ammattilainen voi neuvoa kotihoidon parissa olevaa asiakastaan tekemään hoitotahdon, johon hän kirjoittaa mm. kenelle tietoa hoidosta saa antaa ja kenelle ei.  Näin voidaan esimerkiksi varmistaa, että kumppanilla on mahdollisuus saada tietoa tilanteesta. Ammattilainen voi myös kertoa edunvalvontavaltuutuksesta, jossa henkilöt voivat määritellä siitä, kuka saa tehdä taloudellisiin asioihin liittyviä päätöksiä.

Visioi vanhuutesi-kysely

Vuonna 2012 tehdyn kartoituksen mukaan yli 50-vuotiaista (N=103) sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvista n. 39 prosenttia oli itsekseen eläviä. (Jalava 2012.)

Transihmisten sukupuolen korjausprosessiin lähteminen voi joillakin henkilöillä olla ajankohtaista vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Pari- ja perhesuhteiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää sukupuolen korjausprosessin aikana myös elämän myöhemmässä vaiheessa. Perhe- ja parisuhteiden katkeaminen voi vaikuttaa laajasti monen henkilön sosiaaliseen verkostoon negatiivisesti ja kaventaa näin vanhuudenturvaa. Transihmisten tilannetta kartoittanut tutkimus taas kertoo tapauksista, joissa lapset ja muut läheiset eivät ole enää halunneet auttaa sukupuoltaan korjannutta vanhempaansa hänen tarvitessaan huolenpitoa ja apua

Henkilön ulostulo on voinut vaikuttaa perhesuhteiden katkeamiseen jossain vaiheessa elämää. Perhe- ja lähisuhteiden pohtiminen voi tulla monelle ajankohtaiseksi vanhuudessa, jolloin voidakseen ennen elämän päättymistä tehdä sovinnon ja saada yhteyden perheen jäseniinsä. Palvelujen piirissä vanhempi voi pohtia kariutunutta suhdettaan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaan lapseen.

[Otsikko 4.5] Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyvät kysymykset

• Hoito- ja palveluympäristön sekä toimintakulttuurin sosiaalinen esteettömyys

Sosiaalinen esteettömyys mahdollistuu, kun irrottaudutaan hetero-olettamuksesta sekä olettamuksesta kahdesta, toisilleen vastakkaisesta sukupuolesta (olettamuksesta, että asiakkaana oleva ikäihminen on hetero tai että hän kokee sukupuolensa normatiivisten oletusten mukaan yksiselitteisesti mieheytenä tai naiseutena). Hetero- ja sukupuolinormatiivisuus jättää osan vanhustyön asiakkaista ulkopuolelle, jolloin he ovat fyysisesti olemassa, mutta heille ei ole tilaa sosiaalisessa todellisuudessa.

Transihmiset kokevat myös haasteelliseksi löytää turvallisia liikuntakeskuksia tai muita harrastuspaikkoja ja pukutiloja. Englantilaisen TREC:n (Trans Resource and Empowerment Center) tekemän kyselyn (Trans Needs Assessment Survey – North West, 2010) mukaan 60,5 prosenttia vastaajista koki epämiellyttäväksi liikunta- ja vapaa-ajankeskusten käyttämisen.  (Bailey 2012, 59). Suomessa on myös tapauksia, joissa transsukupuolista on pyydetty poistumaan esimerkiksi uimahallin pukeutumis- ja suihkutiloista.

[Otsikko 4.7] Yhdenvertaisuus terveyden ja toimintakyvyn edistämistyössä

  • Lääkehoidon osaaminen

Transsukupuolisten, muunsukupuolisten eli transgendereiden ja intersukupuolisten lääkehoidon jatkuvuuteen ja seurantaan (sivu- ja yhteisvaikutukset) liittyvät tarpeet tulee huomioida henkilön tullessa vanhuspalvelujen asiakkaaksi.  Vuosittainen seuranta on oleellinen osa hoitoa. Tarvitaan vielä paljon tutkimusta transihmisten lääkityksestä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista.

Tiedonkulku hormonihoidon jatkuvuudesta tulee varmistaa liikuttaessa palvelujen sisällä esimerkiksi kotisairaanhoidosta, erikoissairaanhoidon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Lisää lääkityksen ja lääkityksen vähentämisestä mm. Age UK Factsheet.

  • Seulonnat, tutkimukset ja terveystarkastukset

Haavoittuvat ja riskiryhmät tulee ottaa huomioon erilaisissa seulonnoissa ja tutkimuksissa, kuten kohdunkaulan, rintasyöpä- ja eturauhassyöpä seulonnoissa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien naisten on hyvä muistaa säännölliset irtosoluseulonnat, jotka auttavat ehkäisemään kohdunkaulan syöpää. Myös erilaisien syöpäseulontojen mainostamisessa voidaan käyttää kuvaa samaa sukupuolta olevasta pariskunnasta. Näin kampanjalla voitaisiin erityisesti tavoittaa myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt.

Transtaustaisella miehellä voi olla syntymässä määritellyn sukupuolen mukaiset sukuelimet, kuten kohtu ja munasarjat.  Sukuelinten alueelle kohdistuvia tutkimuksia voidaan vältellä tutkimuksia negatiivisten asenteiden ja epäasiallisten kohtelun pelossa. Tällaiset tilanteet vaativat hienotunteisuutta ja moninaisuuskysymysten asiantuntijuuden näkyväksi tekemistä asiakkaalle.

Jos transtaustaiselle miehelle on tehty esimerkiksi virtsaputken pidennys, voi haasteena olla virtsakivet tai virtaukseen liittyvät ongelmat.  Vanhuspalvelujen asiakkaana oleva transtaustaisen naisen mahdolliset eturauhasvaivat tulee myös ottaa huomioon. Myös erilaisten implanttien, kuntoa tulee tarkkailla mahdollisten muutosten vuoksi.

Terveys- ja liikuntatottumukset tulisi ottaa erityisesti huomioon transihmisten kohdalla. Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää erityisesti  esimerkiksi transtautaisten naisten kohdalla, joilla on estrogeenihoito, sillä se lisää veritulppariskiä.

Transihmiset haluavat tulla kohdatuksi juuri siinä sukupuolessa, jonka he kokevat omakseen tai jota he sillä hetkellä ilmaisevat. Läpimeno koetaan erittäin tärkeäksi. Tästä huolimatta erilaiset transihmisille kohdistetut terveys- ja liikuntakampanjat voisivat olla hyvä keino kertoa transihmisille, että moninaisuus on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten asiantuntijuutta.

  • Hlbti-seniorien seksuaaliterveys

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuluvien ikäihmisten seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden hallinta lisää yhdenvertaisuutta, kuten lesbojen ja bi-ihmisten seksitautien tarttumiseen ja ehkäisyyn liittyvät kysymykset. Seksuaaliterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi esimerkiksi transtaustaisen asiakaiden sukuelinten alueen ihon ja limakalvojen terveyteen on hyvä kiinnittää huomiota. Myös erilaiset psyykkisten tekijöiden, kuten kehodysforiaan, sukupuoliristiriitaan tai satuttaviin kokemuksiin liittyvien asioiden käsitteleminen turvallisessa ilmapiirissä edistää seksuaalisuuteen liittyvää hyvinvointia.

 

Lähteet:

Bailey , L., 2012. Trans Ageing. Thoughts on a Life Course Approach in Order to Better Understand Trans Lives. Teoksessa  Ward, R., Rivers, I. & Sutherland, M. (toim.) 2012. Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender aging. Biographical Aprroaches for Inclusive Care and Support. London: Jessica Kingsley Publishers. 51-66.

Bromseth, J. 2013. “Som en riktig familj”. Äldre lesbiska och bisexuella kvinnors berättelser om familj och nära realtioner. Teoksessa Bromseth. J. & Siverskog, A. 2013 (toim.) 2013. LHBTQ-personer och äldrande: nordiska perspektiv. Lund: Sstudentlitteratur AB. 47-73.

Huuska, M. 2012 (toim.). Sukupuolen moninaisuus. Opas sukupuolen moninaisuudesta kaikille kiinnostuneille. Seta ry. Transtukipiste.

Irni, S. & Wickman, J. 2011. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, vanheneminen ja palveluntarpeet. Seta-säätiö: Helsinki.

Jalava, J. 2013. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen toiveet ja tarpeet yhdenvertaiseen vanhuuteen. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Geronomikoulutuksen opinnäytetyö.

Karvinen, M. 2013. Sateenkaariasiakas päihdepalveluissa. Tiimi. Päihdetyön erikoislehti (4). A-klinikkasäätiö. 12-15.

Valtonen, S. 2012. Yhdenvertainen vanhuus -projekti. Raportti vanhustyöntekijöille suunnatun kyselyn tuloksista.

Age UK. 2011. Factsheet. Transgender issues in later life. Viitattu 12.7.2013.

Seta / Yhdenvertainen vanhuus -projekti | Pasilanraitio 5 | 00240 Helsinki