3. Lait ja yhdenvertaisuus

3. Lait ja yhdenvertaisuus

Tietoartikkelin tulostettava pdf-versio

 

1 Perus- ja ihmisoikeudet sekä itsemääräämisoikeus
1.1 Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus itsemääräämisoikeuden turvana
2 Vanhuspalvelulaki
3 Yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki
3.1 Mitä syrjintä on?
3.2 Syrjinnän ehkäisy, puuttuminen ja raportoiminen
3.3 Syrjimättömyyden edistäminen

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten asema ja oikeudet ovat parantuneet viime vuosikymmenten aikana Suomessa ja maailmalla. Lainsäädännössä on muun muassa luovuttu homoseksuaalisten tekojen kriminalisoimisesta ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on kielletty yhdenvertaisuuslainsäädännössä. Lisäksi sukupuolen korjaamista säätelevä ensimmäinen translaki säädettiin vuonna 2002. Myös perheoikeudet ovat parantuneet askel askeleelta.

Tällä hetkellä on käynnissä useita lakihankkeita, joilla hlbtiq-ihmisiin kohdistuvaa epätasa-arvoa puretaan. Lainsäännön suuntaan vaikuttavat niin poliittiset puolueet, yksittäiset ihmiset, Suomen saamat kansainväliset suositukset kuin Setan kaltaisten järjestöjen vaikuttamistyökin. Viime vuosina lainsäädännön ja viranomaistoiminnan kehittämisen suunta on ollut yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa.

Vanhustyön ammattilaisten työtä ohjaa joukko lakeja, ohjeita sekä suosituksia. Ylimpänä ovat ihmisoikeussopimukset ja kansainvälinen lainsäädäntö. Suomessa ihmisten perusoikeudet ja itsemääräämisoikeus on turvattu perustuslailla ja erityislainsäädännöllä. Lisäksi alan eettiset ohjeet sekä kansainväliset ja kotimaiset suositukset ohjaavat yhdenvertaiseen vanhustyöhön.

Tässä artikkelissa esitellään erityisesti suomalaista lainsäädäntöä sekä kerrotaan syrjinnän ehkäisemisestä.

1 Perus- ja ihmisoikeudet sekä itsemääräämisoikeus

Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle jakamattomasti, luovuttamattomasti ja yhtäläisesti. Ihmisoikeussopimukset takaavat jokaiselle muun muassa vapauden, henkilökohtaisen koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden, oikeuden turvallisuuteen, yksityiselämään, perheeseen, kotiin ja kunnioitukseen sekä oikeuden itsenäiseen elämään, osallisuuteen yhteisössä sekä terveyteen. Ihmisoikeudet on kirjattu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, yleissopimukseen vammaisten henkilöiden oikeuksista sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Lisäksi Euroopan sosiaalisen peruskirjan tarkoituksena on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia, jotka tulee taata kaikille ilman syrjintää. Ikäihmisten oikeuksista säädetään erityisesti peruskirjan artiklassa 23.

WeDO – Hyvinvointia ja arvokkuutta ikäihmisille -kumppanuusohjelman (2010–2012) puitteissa on laadittu julkaisu, joka pohjautuu Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan sekä siihen liittyvään oppaaseen. Julkaisussa esitetään hoitoa, hoivaa ja apua tarvitsevien ikäihmisten hyvinvointiin ja arvokkuuteen liittyviä periaatteita ja suuntaviivoja. Se sisältää suosituksia sekä hyviä käytäntöjä esimerkiksi päättäjille, palvelutuottajille ja hoitoalan ammattilaisille. Kyseisessä julkaisussa painotetaan myös sitä, ettei vanhuspalvelujen piirissä saa syrjiä sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Palvelun tuottajien on otettava huomioon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien erityistarpeet. (ks. WeDO 2013.)

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä oikeuden suojeluun perus- ja ihmisoikeusloukkauksia vastaan ja oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun. Viranomaisten velvollisuus on myös edistää kaikkien ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeutta ei sellaisenaan mainita perustuslaissa, mutta sen on katsottu kuuluvan osaksi perustuslain turvaamaa oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (7 §) sekä osaksi yksityiselämän suojaa (10 §). Itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön vapautta määrätä itsestään, toimistaan ja omaa elämäänsä koskevista päätöksistä.

Itsemääräämisoikeudesta säädetään muun muassa laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sekä laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä on valmisteilla oma lakinsa. Näiden lakien mukaan asiakkaan toivomukset ja mielipide on kuultava ja otettava huomioon palveluita toteuttaessa.

”Jos minun tarvitsisi tehdä tämmöinen hoitotestamentti, olisin ilmoittanut heille ensiksi, että olen lesbo ja sitten, että en halua mitään kojeita.”
Sinikka, Haluaisin pystyä kertomaan -video

Itsemääräämisoikeuden toteutuminen hlbtiq-ihmisten kohdalla tarkoittaa sitä, ettei heidän henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa puututa, eikä heidän vapauttaan rajata perusteetta. Jokaisella on oikeus ilmaista omaa sukupuoltaan haluamallaan tavalla, määritellä itse oma sukupuoli-identiteettinsä sekä oikeus omaan seksuaaliseen suuntautumiseen. Esimerkiksi muunsukupuolisella tai transvestiitilla on oikeus päättää pukeutumisestaan kokemansa sukupuolen mukaisesti. Transvestiittiseniori voi pohtia palvelujen piiriin tullessaan, pystyykö hän ilmaisemaan sukupuoltaan haluamallaan tavalla vai pidetäänkö transvestisuutta tiedonpuutteen tai asenteiden vuoksi esimerkiksi ”höperyytenä”, kuten eräs transvestiitti pohtii Outi Tjurinin (2014) ikääntyvien hlbtiq-ihmisten vanhuspalveluja koskevia toiveita ja odotuksia käsittelevässä opinnäytetyössä: ”’Älä sinä nyt höpötä tommosia’. Ja kun mun se mekko pitää saada päälle. ’No älä höpötä’. Semmonen, jos tulee vastaa, nii kyl se vähä järkyttää.”

1.1 Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus itsemääräämisoikeuden turvana

Henkilö voi varautua mahdolliseen tulevaan oikeudellisen toimintakyvyn heikentymiseen käyttämällä oikeudellisia ennakointikeinoja. Näistä keinoista tärkeimpiä ovat hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen laatiminen. Esimerkiksi muistisairaan hlbtiq-ihmisen on hyvä kirjata hoitotahtoon itsemääräämisoikeutensa kunnioittamisen vahvistamiseksi muun muassa pukeutumiseen, asumiseen, harrastuksiin, tapoihin, tottumuksiin sekä muuhun itseilmaisuun liittyvät toiveensa. Tällaisen laajan hoitotahdon kirjaamisella voi varmistaa omien elämänarvojensa noudattamisen hoidossa myös tilanteessa, jossa ei itse enää kykene tekemään päätöksiä. On myös olemassa hoitotahtolomakkeita, joihin voi nimetä sijaispäättäjän tekemään hoitoa koskevia ratkaisuja. Lisäksi lomakkeisiin voi kirjata niiden läheisten nimet, joille ammattihenkilöstö saa antaa tietoja omasta tilasta.

Hoitotahdon lisäksi hlbtiq-ihmisten on hyvä laatia edunvalvontavaltuutus. Edunvalvontavaltuutuksella yksilö valtuuttaa valitsemansa henkilön huolehtimaan omista asioistaan sen varalta, ettei myöhemmin sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi pysty hoitamaan asioitaan itse. Edunvalvontavaltuutuksessa määritellään ne asiat, joita valtuutus koskee (esimerkiksi taloudelliset asiat). Edunvalvontavaltuutus viedään maistraattiin vahvistettavaksi vasta sitten, kun mahdollinen tarve sijaispäättäjälle on tullut.

Nämä asiakirjat on hyvä tehdä mahdollisimman pian, riittävän oikeustoimikelpoisina. On hyvä muistaa, että muistisairaus ei automaattisesti tarkoita oikeudellisen toimintakyvyn menetystä ja usein varsinkin muistisairauden lievässä vaiheessa henkilö kykenee vielä laatimaan nämä asiakirjat.

Aiheesta lisää:

Hoitotahdosta ja edunvalvontavaltuutuksesta on koottu hyviä materiaalivinkkejä ja linkkejä mm. Suomen muistiasiantuntijoiden  ja Muistiliitto ry:n sivuilta.

2 Vanhuspalvelulaki

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, eli niin sanottu vanhuspalvelulaki, tuli voimaan kesällä 2013. Tätä ennen Suomessa ei ole ollut ikääntyneen väestön palveluita koskevaa lainsäädäntöä.

Lain tarkoituksena on tukea ikääntyneiden hyvinvointia, parantaa heidän mahdollisuuksiaan saada laadukkaita palveluita sekä vahvistaa heidän osallisuuttaan palveluiden kehittämiseen. Laki velvoittaa, että pitkäaikaisessa hoidossa olevien iäkkäiden hoito toteutetaan siten, että he voivat tuntea itsensä turvallisiksi, merkityksellisiksi ja arvokkaiksi. Lisäksi senioreilla on oltava mahdollisuus sosiaalisten suhteiden ylläpitoon sekä mahdollisuus osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä tukevaan toimintaan.

Erityisesti hlbtiq-vanhusten kohdalla on tärkeää taata turvallinen ja syrjimätön ympäristö. Sosiaalisten suhteiden ylläpidon osalta on keskeistä huomioida lähi- ja perhesuhteiden moninaisuus. Toimintakykyä taas tukee moninaisuuden huomioon ottaminen. Sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten osalta tämä voi tarkoittaa esimerkiksi muunsukupuolisen tai transvestiitin tukemista pukeutumisessa.

Vanhuspalvelulain toteutumiselle on laadittu myös laatusuosituksia, joissa painotetaan ikääntyneiden moninaisuutta: ikäihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heissä on monen ikäisiä, eri tavoin toimintakyisiä ja eri vähemmistöryhmiin kuuluvia ihmisiä. Elämäntarinat voivat siis olla varsin erilaisia. Suosituksissa kehotetaan ottamaan huomioon ikäihmisten moninaisuus, kuten seksuaalinen suuntautuminen, jotta laissa todetut oikeudet toteutuisivat kaikkien kohdalla. Taustalla on siis ajatus, ettei samanlainen hoito kaikille takaa yhdenvertaisuutta.

Suosituksissa mainitun seksuaalisen suuntautumisen lisäksi myös sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat asioita, joiden huomioiminen palveluita järjestäessä noudattaa lain henkeä. Esimerkiksi avosuhteessa tai rekisteröidyssä suhteessa eläville naispareille on taattava mahdollisuus yhdessä asumiseen siinä missä muillekin pareille.

Vanhuspalveluiden on oltava hlbtiq-ihmisille sosiaalisesti esteettömiä. Tämä tarkoittaa, että hoitoyksikön ilmapiiri on syrjimätön ja avoin moninaisuudelle. Sosiaalista esteettömyyttä edistetään vaikuttamalla työntekijöiden ja asiakkaiden asenteisiin. Setan Yhdenvertainen vanhuus -projektissa tehdyn selvityksen mukaan noin 30 prosenttia yli 50-vuotiaista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista oli jättänyt jo nyt käyttämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja epäasiallisen kohtelun pelossa. Kyselyyn vastasi 103 henkilöä. (ks. Jalava 2013.)

Sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva ikäihminen voi kantaa huolta muiden asiakkaiden mahdollisista ennakkoluuloista. Huolen ja pohdinnan taustalla saattaa olla elämän varrella koetut syrjivät asenteet. Eräs hlbtiq-seniori (2014) toteaa näin: ”Mä oon niin saanu kokea, et mun ikäpolvi on aika täynnä stereotypia-asenteita ja omia ennakkoluulojansa. Ihan varmaa justiinsa ne asukkaat siellä vanhainkodissa suhtautuu, että mitä noi oikein on, miks noi on tullu tänne.”

Vanhuspalvelulaki ottaa kantaa myös kuntien velvollisuuteen taata riittävä osaaminen vanhustyön kentällä. Kunnan käytettävissä on oltava monipuolista asiantuntemusta erityisesti hyvinvoinnin, terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen sekä suun terveydenhuollon alalta (10 §). Hlbtiq-ikäihmisten tilannetta ajatellen tämä tarkoittaa sitä, että ammattilaisilla on riittävät tiedot seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä sekä heidän hoidon tarpeistaan. Ammatilliseen osaamiseen kuuluu myös trans-ikäihmisten hormonilääkityksen sekä hiv-positiivisten seniorien erityistarpeiden huomioon ottaminen. Lisätietoa löytyy artikkelista neljä, jossa käsitellään vanhustyön ammattilaisten osaamistarpeita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten näkökulmasta.

Setan Yhdenvertainen vanhuus -projektin tekemän selvityksen (2012) mukaan vanhustyön ammattilaiset tarvitsevat lisätietoa hlbtiq-vanhuudesta, vaikka monet kokevatkin kohtaavansa kaikki asiakkaat yhdenvertaisesti. Iäkkäiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokeman syrjinnän purkamiseksi, viranomaisia koskevien pelkojen hälventämiksi ja mahdollisen kaapista ulostulon mahdollistamiseksi ammattilaisten tulee tunnistaa sateenkaarivanhusten haavoittuvuus ja päivittää tietojaan hlbtiq-teemoista.

3 Yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki

Syrjintä on kielletty Suomessa sekä perustuslailla että erityislainsäädännöllä. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslaki uudistuvat Suomessa todennäköisesti vuonna 2015. Yhdenvertaisuuslain mukaan kiellettyä on muun muassa ikään, etniseen ja kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon, vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen sekä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva välitön ja välillinen syrjintä, häirintä ja ohje tai käsky syrjiä. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa muun muassa viranomaisia edistämään yhdenvertaisuutta kaikilla edellä mainituilla perusteilla sekä muuttamaan niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista.

Uusi yhdenvertaisuuslaki laajenee siten, että se velvoittaa viranomaisten lisäksi koulutuksen järjestäjiä, oppilaitoksia ja työnantajia edistämään yhdenvertaisuutta. Lisäksi yli 30 hengen työpaikoilla on laadittava nykyistä laajempi yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuuslain toteutumista seuraa uuden lain myötä yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Voimassa oleva tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella ja velvoittaa edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvolakiin kuuluu yleinen syrjinnän kielto, viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan, kiintiösääntö valtion ja kuntien toimielimissä, työnantajien ja oppilaitosten velvollisuus edistää tasa-arvoa muun muassa tasa-arvosuunnitelmien kautta, syrjinnän kielto työelämässä, oppilaitoksissa, etujärjestöissä sekä tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa.

Uudessa tasa-arvolaissa syrjinnän kielto ulotetaan koskemaan sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua. Näin erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten, kuten transsukupuolisten, transvestiittien, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten henkilöiden kokemaan syrjintään voidaan puuttua tehokkaammin. Tasa-arvolakiin on tulossa myös viranomaisia, työnantajia ja koulutuksen järjestäjiä koskeva velvoite ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta johtuvaa syrjintää. Tasa-arvolain toteutumista seuraa tasa-arvovaltuutettu.

3.1 Mitä syrjintä on?

”Nehän pitäisi jo näissä vastaanottokaavakkeissa ottaa huomioon sekin, että meitä on monenlaisia – ei ole pelkästään joko mies tai nainen. Mut yks keino siihen on se, että tehdään selväksi heti alussa, että meillä saa olla minkälainen on, kunhan ei tee toisille pahaa.”
Eveliina, Haluaisin pystyä kertomaan -video

Jotta syrjintää voidaan ehkäistä, on syrjintä osattava tunnistaa. Syrjintää voi olla hyvinkin eri muodoissa. Syrjintä johtuu usein tiedostamattomistakin normeista kumpuavista käytännöistä ja se saattaa olla vaikeasti tunnistettavaa. Syrjintä on usein tahatonta, mutta se voi olla myös tahallista toimintaa. Syrjintä voi olla yksilöiden käyttäytymisen tai toiminnan seurausta tai se voi piillä rakenteissa. Normikriittisyydellä ja omaa asemaa tarkastelemalla voi tulla tietoisemmaksi sekä etuoikeuksistaan ja tavastaan käyttää valtaa että niistä tilanteista, joissa joutuu syrjivien asenteiden tai toimien kohteeksi.

Sisäministeriön oikeusyksikkö julkaisi vuonna 2014 selvityksen vähemmistöryhmiin kuuluvien ikäihmisten syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Selvityksen mukaan hlbtiq-ikäihmisen syrjintä tulee selkeimmin esille hetero-olettamuksena eli siten, että parisuhteiden ajatellaan olevan vain naisten ja miesten välisiä. Usein vanhemman sukupolven asiakkaat eivät välttämättä tiedä, että hetero-olettamuksessa on kyse yhdestä syrjinnän muodosta. Toinen olettamus liittyy sukupuoleen: asiakkaiden ajatellaan olevan vain miehiä tai naisia. Selvityksestä ilmeni, että transsukupuoliset kokivat rakenteellista syrjintää. Transsukupuolisuus on lääketieteessä määritelty aikuisiän persoonallisuuden käytöshäiriöksi. Tämä saattaa johtaa siihen, että asiaa tuntemattomat saattavat luokitella heidät mielenterveysongelmaisiksi. Selvityksen mukaan syrjintä liittyy tällä hetkellä ennen kaikkea tabuina pidetyistä asioista vaikenemiseen. Tällöin puhutaan välillisestä syrjinnästä.

Mitkä olisivat mielestäsi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta tukevia hyviä käytäntöjä ikäihmisille suunnatuissa palveluissa?

”Toivoisin, että kumppanini tunnustetaan aina ja otetaan huomioon, aivan kuten heterosuhteidenkin puolisot otettaisiin.”
Visioi vanhuutesi -kyselyyn vastannut henkilö (2012)

”Asiallinen suhtautuminen vähemmistöihin. Ei oletuksia ”ystävättärestä” tms. Koulutuksella tämä saataisiin aikaan.”
Visioi vanhuutesi -kyselyyn vastannut henkilö (2012)

Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjinnän käsite kattaa välittömän ja välillisen syrjinnän, häirinnän sekä käskyn tai ohjeen syrjiä jotakuta. Välitöntä syrjintää on se, että henkilöä kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella samankaltaisessa tilanteessa. Välillinen syrjintä tarkoittaa sitä, että henkilö joutuu muihin nähden epäedulliseen asemaan näennäisesti puolueettoman säännöksen, perusteen tai käytännön vuoksi ilman, että tälle on hyväksyttävä syy. Syrjintää ei kuitenkaan ole kaikkia koskeva huono palvelu tai tietylle ryhmälle perustellusti suunnattu palvelu.

Häirintä on henkilön tai ihmisryhmän arvojen ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista laissa kielletyllä perusteella niin, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Häirinnän uhri voi olla kuka tahansa, eikä uhrin tarvitse itse kuulua siihen ryhmään, johon esimerkiksi loukkaava vitsi on kohdistunut.

Käsky tai ohje syrjiä on kielletty lailla: kukaan ei saa määrätä toista toimimaan syrjivästi. Käsky on jo syrjintää, vaikkei sitä olisi vielä toimeenpantu. Transvestiittiä tai muunsukupuolista henkilöä ei voida pyytää vaihtamaan vaatteita omalle sukupuolelle tyypillisempään asustukseen. Samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa ei voida käskeä olemaan pitämättä toisiaan kädestä kiinni yhteisissä tiloissa tai poistamaan yhteiskuvia seinältä, jos vastaava toiminta on sallittua eri sukupuolta olevalle parille. Esimerkiksi harrastustoimintaan osallistumista ei pääsääntöisesti voida evätä sukupuolen tai sukupuolen ilmaisun perusteella. Myös miehillä on mahdollisuus osallistua kauneudenhoitopäiviin, ompeluun tai vaikka leivontaan.

3.2 Syrjinnän ehkäisy, siihen puuttuminen ja raportoiminen

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeihin kuuluu yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisvelvollisuus sekä uudistuvassa tasa-arvolaissa myös velvoite ehkäistä sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Mitä laissa määritelty viranomaisvelvollisuuden toteuttaminen tarkoittaa?

Enemmistöön kuuluvat eivät välttämättä havaitse syrjiviä rakenteita, koska ne eivät kosketa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Se, ettei hlbtiq-ihmisten syrjintää ole jossain organisaatiossa tai palvelussa tullut esiin, ei välttämättä tarkoita, ettei sitä olisi. Yhdenvertaisuussuunnittelussa on pohdittava, miten syrjiviä rakenteita voidaan purkaa ja miten yhdenvertaista ilmapiiriä voidaan luoda. Toimintaa ja rakenteita on tarpeen kehittää yhdenvertaisemmiksi, vaikkei palveluissa olisikaan vielä tullut vastaan esimerkiksi samaa sukupuolta olevaa paria, hiv-positiivista senioria tai transihmistä.

Monella syrjintää kokeneella hlbtiq-ikäihmisellä voi olla kynnys ottaa syrjintä puheeksi. Moni vanhuspalveluiden asiakkaaksi tuleva hlbtiq-ihminen on elänyt aikana, jolloin syrjintäkieltoa ei ollut lainkaan. Kaikki eivät välttämättä itse tiedosta tulleensa syrjityksi, koska eivät tunne oikeuksiaan, ovat jo tottuneita syrjiviin käytänteisiin tai eivät edes käytä palveluita syrjinnän pelossa. Syrjinnän kokemus on sen kohteeksi joutuneelle yhtä todellista, voitiin syrjintä todistaa tai ei. Monia syrjintätapauksia ei voida näyttää toteen, koska tarvittavaa näyttöä on usein vaikeaa tai mahdotonta saada ja koska syrjintä voi olla tulkinnanvaraisia tekoja ja eleitä. Toistuvasti syrjinnän kohteeksi jostain muusta syystä joutuva sateenkaariseniori voi myös tulkita syrjinnän johtuvan vähemmistöön kuulumisestaan.

Jos epäillään, että asiakas on kokenut syrjintää, on hyvä ottaa asia puheeksi hänen kanssaan. Vaikka ammattilainen ei itse suoranaisesti pystyisikään vaikuttamaan asiaan, hän voi kuitenkin ohjata asiakkaan eteenpäin. Sisäministeriön teettämän vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten syrjintää käsittelevässä selvityksessä todetaan, että vähemmistöryhmien omien järjestöjen tietoon tulee joitakin syrjintäkokemuksia. Syrjintäilmoitusten tekeminen voi olla ikäihmiselle haastavaa, sillä palautetta annettaisiin mielellään henkilökohtaisesti asiaa hoitavalle ihmiselle. Järjestö voi joissakin tapauksissa viedä syrjintäasiaa aktiivisesti eteenpäin. Yhteyttä voi ottaa myös vähemmistövaltuutettuun (tulee muuttumaan yhdenvertaisuusvaltuutetuksi), ihmisoikeusliittoon tai syrjinnän vastaisen neuvonnan (SYNE) palveluihin. (ks. Törmä ym. 2014.) Asiasta kannattaa aina keskustella omassa organisaatiossa esimerkiksi lähiesimiehen kanssa.

Syrjimättömyyden edistäminen

Viranomaisilla, koulutuksen järjestäjillä ja työnantajilla on hyvin laaja velvollisuus edistää yhdenvertaisuuden toteutumista. Työpaikkojen yhdenvertaisuussuunnittelussa voidaan ottaa huomioon henkilöstön keskeisen yhdenvertaisuuden toteutumisen lisäksi myös asiakkaita ja läheisiä koskeva työympäristön sosiaalinen esteettömyys.

Yhteenveto

Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus on otettava huomioon vanhuspalveluissa läpileikkaavasti ja tarvittaessa erityistoimin. Ammattilaisilla on oltava riittävät tiedot seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Yhdenvertaista ja syrjimätöntä ilmapiiriä ja käytänteitä, ihmisten itsemäärittelyä ja moninaisuuden huomioimista on hyvä edistää aktiivisesti kaikissa organisaatioissa.

Itsemääräämisoikeuden toteutumiseksi tarvitaan sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden näkyväksi tekemistä: on luotava ilmapiiri, jossa on mahdollista kertoa identiteetistään ja toiveistaan.

Syrjintään tulee puuttua. Toimintaa, vuorovaikutusta ja rakenteita on hyvä tarkastella eri syrjintäperusteiden näkökulmasta. Toimintaa ja rakenteita voidaan kehittää esimerkiksi nimettömillä kyselyillä ja henkilökunnan koulutuksella. Hyviä vinkkejä löydät artikkelista viisi.


 

Lähteet:

Jalava, J. 2013. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen toiveet ja tarpeet yhdenvertaiseen vanhuuteen. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Vanhustyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

Laki 731/1999. Suomen perustuslaki. Haettu 13.8. 2014

Laki 785/1992 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Haettu 13.8.2014.

Laki 812/2000. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Haettu 13.8.2014.

Laki 980/2012. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Haettu 13.8.2014

Oikeusministeriö 2014. Yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistaminen. Haettu 13.8.2014

Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Tasa-arvolain uudistaminen. Haettu 19.8. 2014

Sosiaali- ja terveysministeriö 2013. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:11.Koko dokumentti saatavilla: http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-26915.pdf. Haettu 13.8.2014

Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus. Työryhmän loppuraportti. Haettu 13.8.2014

Tjurin, O. 2014. Ikääntyvät sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Vanhuspalveluiden kehittämisen näkökulma. Metropolia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö.

Törmä, S., Huotari, K., Tuokkola, K. & Pitkänen, S. 2014. Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi! Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisuja 14/2014. Haettu 13.8.2014

WeDO – Hyvinvointia ja arvokkuutta ikäihmisille. Ikäihmisille suunnattujen palvelujen eurooppalainen laadunkehittämisohjelma. Julkaisu saatavilla pdf-muodossa. Haettu 19.8.2014

 

Lisätietoa:

Sosiaali- ja terveydenhuolto ja syrjintä [pdf-tiedosto]

Syrjintätapauksissa muilla elämänaluilla neuvoja antavat viranomaiset

Seta / Yhdenvertainen vanhuus -projekti | Pasilanraitio 5 | 00240 Helsinki