Viisi myyttiä lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta

Viisi myyttiä lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta

Sukupuolen moninaisuus lasten elämässä ja sukupuolisensitiivinen kasvatus ovat nousseet otsikoihin, blogikirjoituksiin ja sosiaalisessa mediassa esiin yhä voimakkaammin. Haluamme kumota viisi myyttiä, joita lapsista ja sukupuolen moninaisuudesta esitetään. Myytit kumoaa Transtukipisteen asiantuntija Maarit Huuska.

 

1. myytti: Lapsen mieltä hämmennetään kaikenlaisella hölynpölyllä transsukupuolisuudesta ja intersukupuolisuudesta. Sukupuolierojen hämärtäminen on vastoin lapsen etua.

Sukupuolen moninaisuus ei ole hölynpölyä, vaan tosiasia. Lapsille yleensä halutaan puhua totta ja antaa oikea kuva maailmasta. Siksi heille kerrotaan myös sukupuolen moninaisuudesta. Lisäksi lapset kohtaavat sukupuolen moninaisuutta esimerkiksi kaveripiirissään, osa myös itsessään tai perheessään.

Kouluterveyskyselyssä 2017 8.–9.-luokkalaisista 5,6 % oli sukupuolestaan muu kokemus kuin mihin heidät oli syntymässä määritelty.

Ihmisiä, joiden sukupuolessa on fyysisesti sekä tytön että pojan piirteitä, syntyy suunnilleen sama määrä kaikissa yhteiskunnissa. Tätä kutsutaan intersukupuolisuudeksi. Useimmat intersukupuoliset kuitenkin kokevat itsensä tytöksi/naiseksi tai pojaksi/mieheksi. Osalla intersukupuolisista on muu sukupuoli-identiteetti. Koska intersukupuolista kehitystä on eri asteista, arviot heidän väestöllisestä lukumäärästään vaihtelevat 1:1500–1.7 % välillä.

Lapsen kehityksen vaarantaa, jos hän ei saa oikeaa tietoa omasta kasvustaan ja kehityksestään tai apua aikuisilta häntä hämmentävissä asioissa. Lapselle on hyvin hämmentävää, kun hän kokee omakseen toisen sukupuolen, kuin mitä kaikki muut ihmiset sanovat hänen sukupuolekseen tai jos hänestä välillä tuntuu tytöltä ja välillä pojalta. Intersukupuoliselle lapselle on hämmentävää, jos hänen kehonsa herättää ihmetystä muissa ihmisissä. Lapsen etu on, että intersukupuolisuutta aletaan pitää luonnollisena asiana ja että ihmisillä on tietoa sukupuolen moninaisuudesta.

Vanhempien asenteet eivät korreloi lapsen sukupuolikehityksen kanssa, vaan sukupuoliristiriitaa ja intersukupuolisuutta esiintyy perheissä, jotka kuuluvat eri väestöryhmiin, yhteiskuntaluokkiin, liberaalisti ja konservatiivisesti ajatteleviin, ateisteihin ja uskonnollisiin perheisiin ja niin edelleen.

Sukupuolierojen korostaminen ei poista sukupuoliristiriitaa kokevia lapsia ja nuoria maailmasta, mutta voi vahvistaa heidän erilaisuuden ja kelpaamattomuuden tunnettaan. Sukupuolen moninaisuudesta puhuvat eivät pyri muuttamaan kenenkään sukupuolta, vaan jokainen saa olla oma itsensä. Sukupuolen moninaisuudesta puhuvat eivät yleensä halua estää ketään arvostamasta esimerkiksi maskuliinisuutta tai feminiinisyyttä. Ihmisten arvostukset ja mieltymykset ovat heidän oma asiansa. Kuitenkin todellisuus olisi pystyttävä kohtaaman.

Kokonaiskuva sukupuolieroista on, että noin 95 % kokee sukupuolekseen sen, mikä heille on syntymässä määritelty. Kaikki naiset eivät kuitenkaan ole naistyypillisiä tai miehet miestyypillisiä, vaan muun muassa ihmisten persoonallisuudet, mieltymykset ja fyysinen olemus vaihtelevat suuresti. On havaittu joitain tavallisia sukupuolieroja miesten ja naisten välillä, mutta toisaalta yksilölliset erot ovat suuria. Tällainen on esimerkiksi miesten suurempi keskipituus.

Ihmisistä noin 5 % ei pysty kokemaan omaksi sukupuolekseen heille syntymässä määriteltyä. Lääketieteessä tälle oletetaan nykyisin olevan biologinen tausta. Esimerkiksi geneettiset tekijät ja sikiöaikainen hormoniympäristö kohdussa voivat vaikuttaa sukupuolipiirteisiin ja minäkuvaan. Kulttuuriset uskomukset tytöistä ja pojista vaikuttavat myös lapsen minäkuvaan. Lääketieteessä uskotaan, että sukupuolen kehitykseen vaikuttavat aina monet tekijät, ei vain yksi tekijä.

Miksi kaikki eivät ole kuulleet sukupuolen moninaisuudesta? Tämä liittyy siihen, että sukupuolen moninaisuus on pitkään ollut yhteiskunnassa asia, josta ollaan oltu hiljaa. Kun perheeseen on syntynyt intersukupuolinen lapsi, tästä ei ole kerrottu juuri kenellekään. Lisäksi sukupuolen moninaisuutta ei ole tutkittu kovinkaan paljon, ja siitä on keskusteltu mediassa vasta viime vuosina mittavammin. Myös tutkimustieto on lisääntynyt vasta viime vuosina.

Vinkki: Jos sinun sukupuoli-identiteettiäsi ja minäkuvaasi uhkaa toisin kokevan ihmisen olemassaolo, voit pohtia, miksi näin on.

 

2. myytti: Transsukupuolisuus on mielen häiriö, jolla on yhteys traumaattisiin kokemuksiin lapsuudessa.

Tämä on vanhentunut käsitys. Näin uskottiin vielä 1900-luvun lopulla. Näkemykset sukupuolen moninaisuudesta alkoivat muuttua neutraaleiksi 2000-luvun alussa lääketieteessä ja psykoterapiassa. Ei ole olemassa todisteita siitä, että transsukupuolisuus olisi yhteydessä traumaattisiin lapsuuden kokemuksiin.
WPATH (The World Professional Association for Transgender Health) on lausunut 2010:

”Sukupuolen ilmentäminen, sukupuoli-identiteetti mukaan lukien, tavalla, joka ei sovi stereotyyppisten oletusten mukaisesti yhteen yksilön syntymähetkellä määritellyn sukupuolen kanssa, on tavallinen ja monikulttuurinen inhimillinen ilmiö, jota ei tulisi lähtökohtaisesti tuomita sairaaksi tai kielteiseksi.”

Sairasluokitukset uudistuvat, kun lääketieteellinen ajattelu kehittyy. On totta, että nykyisessä tavassa luokitella transsukupuolisuus Suomen noudattamassa Maailman terveysjärjestön ICD:ssä näkyvät vielä osin vanhat teoriat transsukupuolisuudesta. Luokitus muuttuu ensi vuonna. Nyt, kun tieto sukupuolen moninaisuudesta on lisääntynyt, WHO:n ICD-sairasluokitusta ollaan päivittämässä.

Uudessa luokituksessa ei tule olemaan transsukupuolisuutta, vaan diagnoosi on sukupuoliristiriita, jota ihmisillä voi olla eri asteisena. Sukupuoliristiriidan diagnooseja tarvitaan, jotta lääketieteellinen apu olisi tarvittaessa mahdollista. Samalla sukupuoliristiriita diagnoosina siirretään pois luvusta, jossa on traumoihin yhdistettävissä olevia mielenterveysdiagnooseja.

Transsukupuolisilla voi olla traumaattisia elämän kokemuksia, kuten muillakin ihmisillä. Silloin heidän tulee saada hoitoa sekä sukupuoliristiriitaan, jos tätä tarvitaan, sekä traumoihin. Eri asteiset traumaattiset kokemukset ovat ihmisillä ylipäätään melko yleisiä, toisin kuin yleensä tiedostetaan. Ne voivat sekä tuottaa ongelmia että toisaalta vahvistaa ihmisen selviytymiskykyä.

 

3. myytti: Lapsi ei voi tietää olevansa transsukupuolinen, koska kokemushan menee ohi, kun teini-ikä alkaa ja seksuaalisuus herää.

On tavallista, että lapselle kehittyy 2–3 vuoden iässä tunne siitä, onko hän tyttö vai poika. Emme sano tytöksi syntymässä määritellystä lapsesta, joka alkaa kokea itsensä tytöksi, että tuo kokemus ei ole vielä varmaa vaan voi mennä ohitse. Sen sijaan annamme hänelle usein myönteistä palautetta tyttömäisenä pidetyistä asioista ja vahvistamme hänen minäkuvaansa tyttönä.

Lapsi ei pysty tahdonalaisesti vaikuttamaan sukupuolisamastumiseensa. Jos pojaksi syntymässä määritelty kokee itsensä tytöksi, hän ei pysty lopettamaan tätä tunnetta. Tunne omasta sukupuolesta ei mene ohitse, vaikka kaikki ympärillä sanoisivat, että olet poika. Lapselle aiheutetaan hämmennystä sekä erilaisuuden ja viallisuuden tunnetta, jos hänen peruskokemusta itsestään ei hyväksytä. Kukaan ei voi tietää varmasti lapsen tulevaa kehitystä.

Sukupuolinormeja vastaamattomasta lapsesta harvoin kuitenkaan tulee sukupuolinormien mukainen aikuinen. Pikemminkin joku lapsi saattaa puberteetissa huomata sopeutuvansa kehoonsa ja pystyvänsä kuvittelemaan elävänsä aikuisena esimerkiksi miestyypillisenä naisena tai vaikkapa transvestiittimiehenä, joka pärjää kehossaan, kun saa ilmentää naisellisuuttaan ajoittain naisroolissa.

Transsukupuoliset lapset tulevat perheistä, joissa heitä on yleensä kasvatettu ensin tyttönä tai poikana, kuten kulttuurissamme on tapana. Vanhemmat kuitenkin huomaavat, että pojaksi luultu pitääkin prinsessamekoista ja haaveilee äidiksi tulemisesta tai tytöksi luultu on leikeissä isän roolissa ja kieltäytyy mekoista. Vanhempien päällimäinen tunne ei ole tyypillisesti innostus vaan huoli: miten lapsi pärjää maailmassa ja kiusataanko häntä? Vanhemmat voivat pyrkiä rajoittamaan lasta ja mahdollistamaan, että lapsi ottaisi syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen. Lapsen sukupuolisamastuminen ei kuitenkaan ole tahdonalainen asia. Perheissä huomataan, että lapsi tulee onnettomaksi, mutta ei varsinaisesti muutu, jos hänen sukupuoltaan pyritään ohjaamaan normeja vastaavaksi. Siksi monet vanhemmat alkavat hyväksyä lapsen kokemusta ja etsiä tietoa, ammattiapua ja vertaistukea, jotta osaisivat tukea lapsensa kasvunsa.

Joillakin transsukupuolisilla (noin 25 % sukupuoliristiriitaa kokevista lapsista) on niin vahva ja selkeä sukupuoli-identiteetti sekä persoonallisuus, joka ei anna ympäristön horjuttaa itseään, että heidän sukupuoli-identiteettinsä on jatkuva lapsesta aikuisikään. Esimerkiksi pojaksi syntymässä määritelty kokee itsensä tytöksi ja kasvaa minäkuvaltaan naiseksi.

Kun teini-ikä alkaa ja seksuaalisuus vahvistuu, joidenkin nuorten sukupuoliristiriita voi jatkua ja tulla pahemmaksi. Näillä nuorille alkaa tulla kehodysforian oireita, esimerkiksi voimakasta inhoa oman kehon sukupuolipiirteitä kohtaan. Nämä nuoret pohtivat identiteettiään aiempaa tietoisemmin ja he voivat tarvita tähän neutraalia tukea, joka antaa tilaa hänen omalle pohdinnalleen. Nuoren pohdinta voi liittyä sukupuoli-identiteettiin (miten voin olla varma, olenko nainen tai mies tai muunsukupuolinen) ja/tai seksuaaliseen suuntautumiseen (keneen ihastun ja tunnen eroottista vetovoimaa).

 

4. myytti: Pojilla on kikkeli ja tytöillä on pimppi. Anatomia määrittää sukupuolen.

Anatomia on yksi sukupuolta määrittävä tekijä. Lisäksi sukupuolta määrittävät muun muassa hormonitasot, aivojen sukupuoli (taipumukset, jotka syntyvät lapsen aivoihin osin siksi, mitkä ovat hormonitasot kohdussa), persoonallisuuden mies- tai naistyypillisyys kulttuurin käsitysten mukaan ja ihmisen juridinen sukupuoli.

Ihmisten anatomiassa on yksilöllisiä eroja ja intersukupuolisuudessa voi esimerkiksi tytöltä puuttua vagina. Hän on silti aivan oikea tyttö kokiessaan itsensä tytöksi. Olisi julmaa viestittää hänelle, että et sinä ole oikea tyttö. On parempi hyväksyä tosi asia, että ihmisten anatomiassa on hieman vaihtelevuutta.

Tärkein sukupuolta määrittävä tekijä on sukupuoli-identiteetti eli ihmisen oma kokemus sukupuolestaan. Nämä sukupuolen eri ulottuvuudet voivat olla ristiriidassa keskenään. Monet transihmiset tavoittelevat olotilaa, jossa nämä sukupuolen eri ulottuvuudet sopisivat yhteen. Koska sukupuolen kokemista ja identiteettiä ei voi tahdonalaisesti muuttaa, esimerkiksi terapialla tai itsekasvatuksella, kehon nais- tai miestyypillisiin piirteisiin voi kuitenkin vaikuttaa. Samoin juridista sukupuolta voi tietyin edellytyksin muuttaa jne. Jotkut transihmiset taas kokevat luontevaksi, että heidän sukupuolensa voi olla eri näillä eri ulottuvuuksilla.

Sukupuolen moninaisuus ei ole uusi ilmiö, vaan se on aina ollut olemassa kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historian aikoina. Suomen ensimmäiseksi säilyneeksi kuvaksi sukupuolen moninaisuudesta voi tulkita Astuvansalmen kalliomaalauksen. Se tunnetaan nimellä Metsästävä nainen. Suomalaisessa kansansadussa lohdutetaan tyttölasta, joka on syntynyt ilman pimppiä. Metsän karhu ja susi auttavat tyttöä saamaan pimpin. On hienoa, että omasta vanhasta perinteestämme löytyy sukupuolen moninaisuuden hyväksymistä. Onneksi emme kuitenkaan jääneet tähän aikaan, jossa tyttö olisi vain jäänyt haaveilemaan vaginasta.

Nykyaikana lääketiede pystyy sukuelinkirurgian avulla auttamaan intersukupuolisia tai transsukupuolisia ihmisiä korjaamaan anatomiaansa. Jotkut tarvitsevat näitä hoitoja. Muut ihmiset tarvitsevat jotain muita lääketieteellisiä hoitoja, kuten elinsiirtoja tai pienten keskosten elämän alun tukemista lasikaapissa. Lääketieteeseen kuuluu monia hoitomuotoja, jotka voivat tuntua joistakin ihmisistä dramaattisilta, mutta tuoda merkittävän avun asianosaisille. Sukupuolen korjaushoitoja ei kannata mystifioida, vaan kaikki sukupuolen korjaushoitomuodot ovat normaaleja lääketieteellisiä hoitoja.

 

5. Setan homorummutus johtaa siihen, että lapsista tehdään sukupuolettomia ja sukupuolet kielletään.

Puhuessaan sukupuolen moninaisuudesta Seta ei pyri muuttamaan kenenkään sukupuolta, vaan siihen, että jokainen saa olla oma itsensä. Seta haluaa, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan. Sukupuolinormit eivät saisi estää näkemästä, mikä on tietylle lapselle luontaista.

Meidän tulisi oppia arvostamaan yhtä lailla feminiinisenä pidettyä poikaa kuin tyttöä, samoin maskuliinisena pidettyä poikaa ja tyttöä sekä lapsia, joilla ei ole selkeää sukupuolisamastumista tai joilla on sekä tyttö- että poikaoloja. Me voisimme lisäksi antaa kaikille lapsille liikkumatilaa kokeilla tyttö- ja poikatyypillisiä asioita, löytää omat juttunsa ja kehittää omia lahjojaan sukupuolesta riippumatta.

 

Maarit Huuska
Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä, perheterapeutti

Transtukipiste on sukupuolen osaamiskeskus, jota ylläpitää Seta. Transtukipiste tuottaa palveluita transihmisille, intersukupuolisille, sukupuoltaan pohtiville ja heidän läheisilleen. Asiantuntijat ja viranomaiset voivat hyödyntää Transtukipisteen tuottamaa tietoa ja materiaaleja ja saada konsultaatiota.

Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design