Tietoa vanhemmille

opas hlb-nuorten vanhemmille
Opas hlb-nuorten vanhemmille [pdf]

Tietoa transnuoren vanhemmille

Transtukipisteen sivuilta löydät kattavammin tietoa sukupuoltaan pohtivan tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren vanhemmille. Sieltä löydät tietoa muun muassa siitä, miltä transnuoresta voi tuntua ja mitä hän käy läpi sekä tietoa siitä, kuinka voit olla transnuoren tukena. Sivuilta löydät myös materiaalia, joka auttaa ymmärtämään sukupuolen moninaisuutta.

 

Oletko pohtinut lapsesi seksuaalista suuntautumista?

Joillekin vanhemmille tieto oman lapsen homo- tai biseksuaalisuudesta tulee täysin yllätyksenä. Toiset ovat ehkä aavistelleet asiaa pidempään, mutta eivät ole uskaltaneet tai halunneet kysyä nuorelta itseltään. Osa vanhemmista kysyy asiasta suoraan, tai kertovat lapsilleen siitä, että heidän kumppaninsa ovat tervetulleita kylään, riippumatta heidän sukupuolestaan.

Oman lapsen homous, lesbous tai biseksuaalisuus on monelle vanhemmalle hämmentävä asia. Vaikka suhtautuisi avarakatseisesti moninaisuuteen yleensä, voi silti olla vaikeaa käsittää oman lapsensa olevan jotain muuta kuin hetero. Yhteiskunnassa vallitseva hetero-olettamus ohjaa ajatteluamme ja kuva lapsen tulevaisuudestakin on usein tämän olettamuksen värittämä.

Siinä missä osa ihmisistä kaihtaa tiukkoja määritelmiä seksuaalisen suuntautumisensa suhteen eikä halua kutsua itseään sen kummemmin homoksi, lesboksi, biseksuaaliksi kuin heteroksikaan, voivat toiset kokea seksuaalisen suuntautumisensa tärkeäksi osaksi omaa identiteettiä. Heteroseksuaalisuutta pidetään usein itsestäänselvyytenä, eikä se siksi välttämättä nouse keskeiseksi osaksi ihmisen itsemäärittelyä samalla tavalla kuin homo- tai biseksuaalisuus. Kulttuurisesta normista poikkeaminen määrittää ihmisen identiteettiä enemmän kuin normiin sulautuminen.

Seksuaalisessa suuntautumisessa, riippumatta mikä se onkaan, on useimmille ihmisille kyse paljon muustakin kuin vain parisuhteen muodosta tai seksielämästä. Vähemmistöidentiteetti merkitsee monelle myös tiettyyn kulttuuriin ja yhteisöön kuulumista. Identiteetti ei edellytä ihmissuhdetta eikä ihmissuhde toisaalta muodosta identiteettiä. Ihmisellä voi olla esimerkiksi vahva homoidentiteetti, vaikkei hän koskaan olisi seurustellut kenenkään kanssa. Toisaalta on monia ihmisiä, jotka seurustelevat tai ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta eivät silti identifioidu homoksi tai biseksuaaliksi. Seksuaalinen suuntautuminen on itsemäärittelykysymys. Jokaisella itsellä on oikeus määritellä itsensä oikeaksi kokemallaan tavalla – tai jättää määrittelemättä.

 

Mistä se johtuu?

Yhteiskunnan heteronormatiivisuudesta johtuen monien homo-, lesbo- ja binuorten vanhemmat ovat jääneet pohtimaan, miksi heidän lapsestaan ei tullut heteroa. Heteronuoren vanhemmat harvemmin pohtivat, mikä johti heidän lapsensa heteroseksuaaliseen suuntautumiseen. Seksuaaliselle suuntautumiselle ei ole kyetty osoittamaan yhtään yksittäistä selittävää tekijää, kaikki selitysmallit ovat jääneet puutteellisiksi. Suurin osa ihmisistä kokee seksuaalisen suuntautumisensa synnynnäisenä ominaisuutena, johon ei ole ollut vaikutusta ympäristötekijöillä. Jos ympäristötekijät johonkin vaikuttavat, ne vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia ihmisellä on tunnistaa oma ei-heteroutensa. Esimerkiksi maassa, jossa homoutta ei tunnisteta lainkaan olevan olemassa, voi ihmisen olla vaikeaa identifioitua homoksi. Se ei silti muuta hänen kokemustaan.

Vanhemmat eivät omalla kasvatuksellaan voi vaikuttaa lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen. Homoja ja biseksuaaleja on kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikenlaisissa perheissä riippumatta siitä, millaisia kasvatusmenetelmiä perheessä on noudatettu tai millainen on perhenjäsenten keskeinen dynamiikka. Asia, johon kasvatuksella voi vaikuttaa on lapsen turvallisuuteen olla oma itsensä, olla itseensä tyytyväinen ja elää sitä elämää, jonka hän kokee omakseen.

Jos uutinen lapsen homo- tai biseksuaalisuudesta järkyttää vanhempaa, voi vanhemmasta tuntua lohduttavalta ajatella, että kyseessä on kokeilu tai vaihe, joka varmasti menee ohi. Vaikka nuorten ihastumisen kohteet voivat vaihdella nopeasti ja heteroillakin voi olla omaa sukupuolta olevia ihailun kohteita, on silti väärin leimata nuoren identiteetti pelkäksi ohimeneväksi vaiheeksi. Moni tulee jo varsin nuorella iällä hyvin tietoiseksi omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan ja toisille oman seksuaalisen suuntautumisen löytyminen taas voi olla koko elämän kestävä prosessi.

Seksuaalinen suuntautuminen ei ole kenelläkään valinta. On väärin vaatia nuorta muuttumaan tai mitätöidä hänen tunteensa kieltäytymällä uskomasta niitä todeksi. Homoudesta, lesboudesta tai bi-ihmisyydestä ei voi eikä tarvitse ”parantaa” ketään. Kielteisesti homoihin suhtautuvassa ympäristössä ei homosta tulee heteroa, vaan ainoastaan onnettomampi ihminen.

 

Avoimuudesta

Monella homo-, lesbo- ja binuorella on edelleen korkea kynnys kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisesta läheisilleen. Seksuaalisuus on hyvin henkilökohtainen asia, josta voi olla vaikea puhua luontevasti omille vanhemmilleen. Monet nuoret kantavat myös huolta vanhempien, sisarusten ja kaverien suhtautumisesta. Nuori usein jännittää läheisten reaktiota myös silloin, kun hän pohjimmiltaan tietää voivansa luottaa läheisiinsä. Nuori voi myös tuntea syyllisyyttä siitä, että salaa suuntautumisensa läheisiltään.

Setan ja Nuorisotutkimusseuran tekemässä Hyvinvoiva sateenkaarinuori-selvityksessä (2013) kyselyyn vastanneista 15–25 -vuotiaista ei-heteroseksuaalisista nuorista 55 % oli pelännyt, että oman seksuaalisen suuntautumisen paljastaminen saattaisi johtaa välirikkoon vanhempien kanssa. 38 % oli pelännyt että asia voisi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että tulisi ajetuksi pois kotoa. Onneksi asiasta kertoneista nuorista valtaosa oli kuitenkin saanut perheenjäseniltään neutraalia tai kannustavaa vastaanottoa! Nuorten huoli kertoo kuitenkin siitä, miten iso merkitys voi nuoren hyvinvoinnille olla siitä, että lapset tietävät että he ovat arvostettuja riippumatta siitä, mitä heidän seksuaalisen suuntautumisensa onkaan. Yli kolmasosa kyselyyn vastanneista nuorista kertoi myös toivoneensa, että aikuinen olisi ottanut asian puheeksi.

On yksilöllistä, missä vaiheessa nuoret haluavat kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan vanhemmilleen. Joskus voi olla luontevinta odottaa seurustelukumppanin löytymistä ja kertoa asiasta vasta, kun rinnalle on löytynyt ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Toiset taas tahtovat jakaa läheistensä kanssa koko identiteetin etsintänsä ensimmäisestä orastavasta ihastumisesta alkaen. Mikäli lapsi tai nuori kokee joutuvansa salaamaan keskeisiä asioita itsestään hänelle tärkeimmiltä ihmisiltä, hänen on vaikeaa jakaa elämänsä iloja ja huolia ja hankalampaa pyytää apua tilanteissa, jossa hän sitä kaipaisi. Jos lapsesi on kertonut sinulle olevansa homo, lesbo tai bi, voit pitää tätä suurena luottamuksen osoituksena. Lapsesi kaipaa tukeasi ja kannustustasi ja haluaa pitää sinut osallisena elämässään, ajatusmaailmassaan ja ihmissuhteissaan.

On tavallista, että vanhemmat miettivät muiden ihmisten suhtautumista lapsensa ei-heteroseksuaalisuuteen. Kenelle kertoa ja kenelle jättää kertomatta? Mitään tiedotusvelvollisuutta kenelläkään ei ole, jokainen kertoo itsestään ja perheestään toisille ihmisille sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu.Salailu sitoo kuitenkin valtavasti inhimillisiä voimavaroja, ja siksi voi olla helpompaa puhua asiasta avoimesti.

Avoimuudesta voi olla apua myös muille samoja asioita pohtiville! Vaikka tuntuisi siltä, ettei lähipiirissä ole ketään, joka voisi samastua tilanteeseesi, et todennäköisesti ole tuttavapiirin ainoa homo-, lesbo- tai bi-nuoren vanhempi! On kuitenkin hyvä sopia yhdessä nuoren kanssa, haluaako hän pitää seksuaalisen suuntautumisensa omana asianaan vai voiko siitä puhua avoimesti myös perhepiirin ulkopuolella.

 

Onko lapseni onnellinen?

Vanhemmalla on usein suuri huoli lapsen tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Lapselleen toivoo parasta, ja oman lapsensa haluaisi nähdä tulevan onnelliseksi. Moni vanhempi pelkää lapsensa kohtaavan lesbona, homona tai bi:nä muita enemmän vastoinkäymisiä. Edelleen esiintyy syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella niin työelämässä kuin muillakin elämänalueilla, vaikka sateenkaari-ihmisten asema on yhteiskunnassa muuttunut huomattavasti yhdenvertaisemmaksi. Avoimuus työpaikoilla on lisääntynyt, ja valtaosa työnantajista suhtautuu työntekijöiden moninaisuuteen rikkautena, joka voi edistää hyvinvointia työyhteisössä ja parantaa työn tuloksia. Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on myös yksiselitteisesti lainvastaista, ja työnantajalla on velvollisuus siihen puuttua.

Koulumaailmassa kiusaaminen on vakava ongelma. Kiusaamista esiintyy myös seksuaalisen suuntautumisen – ja ehkä vielä useammin sukupuolen ilmaisun perusteella. Kiusatun seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuolen ilmaisu eivät kuitenkaan ole kiusaamistilanteessa ongelma. Kiusaamisessa ongelma on aina kiusaajassa, koulun ilmapiirissä ja yhteiskunnan normatiivisissa rakenteissa, joiden takia ihmisen sukupuolen ilmaisu, seksuaalinen suuntautuminen, ihonväri, etninen alkuperä, kulttuuri, vakaumus, toimintakyky, yhteiskuntaluokka, ulkonäkö tai muu ominaisuus pidetään asiana, jonka perusteella ihmisiä suljetaan ulkopuolelle tai kohdellaan eriarvoisesti.

Koulu on lain mukaan velvollinen puuttumaan kaikkiin kiusaamistilanteisiin – riippumatta siitä, minkä perusteella kiusaaminen tapahtuu. Viranomaiset ovat velvoitettuja edistämään yhdenvertaisuutta. Koululla on vastuu turvata, että koulun ympäristö mahdollistaa moninaisuuden ja avoimuuden, valistaa moninaisuudesta ja toteaa ääneen, että meitä on lupa olla moneksi.

Homojen, lesbojen ja bi-ihmisten ei tarvitse vasten tahtoaan jäädä paitsi julkisesti tunnustetusta parisuhteesta tai vanhemmuudesta. Yhteiskunta ja lainsäädäntö ovat muuttuneet ja samaa sukupuolta olevien parien juridiset oikeudet eivät enää suuresti poikkea heteroparien oikeuksista. Lainsäädäntö ja yhteiskunnan asenneilmapiiri kehittyy. Perhe-elämän muodoista, jotka ovat ennen olleet virallisesti homojen ja lesbojen ulottumattomissa, on tullut tavallinen osa yhä useampien lesbojen ja homojen arkea. Kaikki eivät perhettä toki halua, mutta seksuaalisesta suuntautumisesta ei perheen perustaminen ole kiinni. Identiteettiä tukeva verkosto on kaikille nuorille tärkeä.

Nuoren, joka tulee omana itsenään hyväksytyksi ja arvostetuksi lähipiirissään, on helpompi rakentaa positiivista minäkuvaa ja tasapainoisia ihmissuhteita.

 

Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design