Sisäministeriön suositukset ja ohje viranomaisille yhdenvertaisuussuunnittelun tueksi

2.12.2009
Sisäministeriölle

Suositukset ja ohje yhdenvertaisuussuunnittelun tueksi
Seta ry:n kirjallinen lausunto

Seta kiittää mahdollisuudesta lausua yhdenvertaisuussuunnittelusuosituksista ja ohjeesta.

Suositukset:

Suositukset-asiakirja on hyvin tehty ja tarpeellinen ohjeistus viranomaisille.

Seta korostaa, että viranomaisten aktiivinen toiminta yhdenvertaisuuden edistämiseksi sekä palveluntuottajina ja viranomaistehtävän hoitajina että työnantajana on kaikkien eri sidosryhmiin (nykyiset ja tulevat työntekijät, nykyiset ja tulevat asiakkaat, yhteistyökumppanit) kuuluvien henkilöiden edun mukaista. Seta pyytää ministeriötä harkitsemaan, voisiko suosituksissa ja ohjeessa tuoda enemmän esiin sitä, että yhdenvertaisuus ja siten myös yhdenvertaisuussuunnitelma koskevat kaikkia organisaation piirissä toimivia ihmisiä – ei vain eri vähemmistöihin tai erityisryhmiin kuuluvia henkilöitä. Yhdenvertaisuus ei myöskään ole pelkästään tiettyjen ryhmien yhdenvertaisuutta, vaan olennaista on yksilön oikeuksista lähtevä näkökulma, jossa jo yksikin johonkin syrjintäperusteeseen kohdistuvaa suoraa tai epäsuoraa syrjintää tai esteitä kokeva henkilö on ”tarpeeksi” osoittamaan, että syrjiviin rakenteisiin on puututtava.

On huomattava, että vaikka suosituksissa kehotetaan kartoittamaan yhdenvertaisuussuunnitelman alkukartoituksessa eri syrjintäperusteita edustavien henkilöiden ja ryhmien määrää organisaatiossa tai sen asiakkaissa, kaikkien eri syrjintäperusteiden huomioonottaminen yhdenvertaisuussuunnitelmassa on tärkeää, vaikka tiedossa ei olisi, että organisaatiossa olisi kaikkia syrjintäperusteita edustavia henkilöitä. Organisaation tilanne saattaa muuttua koska tahansa, ja koska yhdenvertaisuutta edistävät toimet voivat kohdistua esimerkiksi rekrytointiin tai palvelujen saavutettavuuteen, on selvää, että toimia tarvitaan myös sellaisten syrjintäperusteiden osalta, joita ei välttämättä ole organisaatiossa kartoituksen tekohetkellä.

Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta vähemmistökeskeinen käsitteistö ei ylipäätään ole aivan ongelmaton. Tavoitteena viranomaistoiminnassa tulisi olla sellainen toimintaympäristö ja toimintakulttuuri – esimerkiksi kielenkäyttö –, joka on yhdenvertaista ja tasapuolista kaikille riippumatta siitä, minkä verran johonkin vähemmistöön kuuluvia ihmisiä on asiakkaina. Esimerkiksi ei-heteronormatiivinen kielenkäyttö on tärkeää aina, ei vain silloin, kun puhutaan seksuaalivähemmistöön (tiedetysti) kuuluvan asiakkaan tai työtoverin kanssa.

Sen painottaminen, että yhdenvertaisuussuunnitelma on paikallisiin olosuhteisiin laadittu, saattaa jättää näkymättömät syrjintäperusteet näkymättömiksi myös yv-suunnitelmassa. Tämä riski koskee erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, joista on viranomaistasollakin usein erittäin vähän tietoa ja joita kohtaan viranomaisilla itsellään saattaa olla de facto syrjiviä asenteita. Myös ”tämä ei koske meitä” -asenne on yleinen. Siksi on sitä parempi, mitä selkeämmin suosituksissa korostuu suositus ottaa kaikki lainsäädännön mukaiset syrjintäperusteet mukaan suunnitelmaan.

Seta toteaa, että suunnitteluohjeessa on kautta linjan mukana sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu, mutta suosituksissa niitä ei mainita lainkaan. Seta toivoo, että sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu mainittaisiin myös suosituksissa mahdollisina syrjintäperusteina ainakin niissä kohdin, kuin suosituksissa viitataan sukupuoleen, sekä moniperusteista syrjintää koskien.

Seta kiittää suosituksia siitä tärkeästä huomiosta, että ”mikäli jonkin valtakunnallisen tai eurooppalaisen tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhdenvertaisuuden toteutumisessa on ongelmia viranomaisen toiminta-alueella tai jonkin syrjintäperusteen tai henkilöryhmän kohdalla, on perusteltua selvittää asiaa myös paikallisesti tai oman toiminnan osalta”. Toisaalta on huomattava, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvän tilasto- ja tutkimustiedon saatavuus on erityinen haaste ja vaatii aktiivisia toimia. Tämä tulisi mainita luvussa 7. Kun yhdenvertaisuuslainsäädäntöä uudistetaan ja yhdenvertaisuuden edistämisestä annetaan suosituksia, on ensiarvoisen tärkeää suunnata resursseja siihen, että seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvästä syrjinnästä saataisiin systemaattista, viranomaistoimin koottua tietoa ja että siitä tehtäisiin tutkimusta.

Suunnitteluohje:

Yhdenvertaisuussuunnittelun ohje on laadittu hyvin ja siinä tuodaan monipuolisesti esiin yhdenvertaisuussuunnittelun tarvetta ja moninaisia keinoja.

Sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti on otettu ohjeeseen mukaan melko kattavasti. Seta toivoo, että sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti mainittaisiin johdonmukaisuuden vuoksi myös heti ohjeen alussa, kohdassa ”mitä yhdenvertaisuudella tarkoitetaan”.

Vasta sivulla 5 alaviitteessä tulee määrittely, mitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt tarkoittavat. Seta toivoo, että kyseisiä määritelmiä tarkennetaan ja että seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun määritelmät lisättäisiin jo sivulle yksi.

Setan ehdotus määritelmien tarkentamiseksi:

Seksuaalivähemmistöt = lesbot, homot ja biseksuaaliset henkilöt. Lesboilla ja homoilla romanttiset tai seksuaaliset tunteet tai toiminta kohdistuvat pääasiallisesti samaa sukupuolta oleviin henkilöihin ja biseksuaaleilla ihmisiin sukupuolesta riippumatta.

Sukupuolivähemmistöt = intersukupuoliset, transsukupuoliset, transvestiitit ja transgender-ihmiset; ihmiset, jotka kokevat olevansa eri sukupuolta kuin oma juridinen sukupuoli, ihmiset, joiden sukupuolen kokemukset tai sukupuolen ilmaisu ovat moninaisia tai ihmiset, jotka syntyvät fyysiseltä sukupuoleltaan epäselvänä.

Setan ehdotuksia lisäesimerkeiksi taulukkoon ”Esimerkkejä ongelmista yhdenvertaisuuden toteutumisessa”:

  • Työnsaantiongelmat (esim. että työnantaja ei palkkaa työntekijää, jos tietää tämän kuuluvan seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön)
  • Pukeutumisvaatimukset työpaikalla määritelty sukupuolen mukaan; esimerkiksi naistyöntekijöillä velvoite pitää hametta
  • Terveydenhuollon asiantuntijoilta puuttuu tietoa transsukupuolisen asiakkaan erityistarpeista terveydenhuollossa
  • Poliisi kohtelee seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan viharikoksen ilmoittajaa halveksivasti
  • Työsuojeluviranomaiset eivät aktiivisesti tiedota seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvästä yhdenvertaisuudesta tai mahdollisuudesta ottaa niihin yhteyttä tällaisissa syrjintätapauksissa

Setan ehdotuksia lisäesimerkeiksi tavoitteita koskevaan taulukkoon kohdassa Mihin yhdenvertaisuussuunnitelmalla pyritään?

  • Ei-heteronormatiivinen kielenkäyttö viranomaisen toiminnassa
  • Työyhteisössä avoin ilmapiiri, jossa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva työntekijä kokee itsensä tervetulleeksi sellaisena kuin on
  • Viranomaisella on riittävä asiantuntemus seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta palvelutehtävänsä näkökulmasta

Setan ehdotuksia lisäesimerkeiksi taulukkoon ”Yhdenvertaisuus palveluissa ja muussa toiminnassa”:

  • Tiedottaminen: Esitteissä, Internet-sivuilla ja vastaavissa näytetään kuvissa ja sanavalinnoissa monipuolisesti eri perhe- japarisuhdemuotoja ja monenlaista sukupuolen ilmaisua
  • Erityispalvelut: Sateenkaariperheiden oikeuksia koskevaa tietoa tarjolla perhepalveluissa

Setan ehdotus lisäesimerkiksi taulukkoon Yhdenvertaisuus työyhteisössä (joko kohtaan johtaminen tai rekrytointi, tai uudeksi kohdaksi ”Työtodistukset” tms.):

  • Työtodistusten antaminen transsukupuoliselle henkilölle tämän nykyisellä nimellä

Setan ehdotus lisäykseksi taulukkoon Neuvontaa ja lisätietoja antavia tahoja:

Seta toivoo, että sisäministeriön tai jonkun muun tahon valtionhallinnossa on mahdollista tarjota viranomaisille ohjeistuksen lisäksi myös eri syrjintäperusteita koskevaa koulutusta ja koulutusta yhdenvertaisuussuunnittelusta. Mikäli ministeriö katsoo, että sen omasta organisaatiosta ei löydy riittävästi erityisasiantuntemusta eri syrjintäperusteista, Seta ry tarjoaa mielellään asiantuntemustaan käytettäväksi mahdollisiin seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua koskeviin koulutuksiin. Seta kuitenkin suosittaa, että valtionhallinnossa kehitetään seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta koskevaa asiantuntemusta niin, että sisäministeriö tai muu viranomaistaho voi tarjota riittävän monipuolista koulutusta tästä aihepiiristä itsenäisesti.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design