Setan kommentit luonnokseen seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmaksi

Yleisesti

Seta kiittää mahdollisuuksista tulla järjestökuulemistilaisuuksien ja kirjallisten kommenttien muodossa kuulluksi seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelman 2014–2020 koostamisessa.

Olemme iloksemme kokeneet, että aikaisemmin esittämämme huomiot edellisen toimintaohjelman puutteista ja toteuttamatta jääneistä toimenpiteistä on luonnoksessa pyritty huomioimaan.

Yleisinä kommentteina haluamme kiinnittää huomiota siihen, että

• luonnoksen eri luvut ovat luonteeltaan melko vaihtelevia; osa luvuista jää yleisemmälle tasolle, kun taas toisissa syvennytään varsin yksityiskohtaisesti esittelemään seksuaali- ja lisääntymisterveyden eri osa-alueita koskevia tietoja tai käytäntöjä.

• tavassa koota ja muotoilla toimenpideohjelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat myös varsin vaihtelevia. Toivomme, että tavoitteet mahdollisimman selkeästi kuvaisivat haluttuja tavoitetiloja, ja että niiden saavuttamiseen löytyisi mahdollisimman konkreettisesti muotoiltuja toimenpide-ehdotuksia.

• Ohjelmassa puhutaan milloin mitenkin seksuaalisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolisuudesta ja sukupuolesta, sekä näiden moninaisuudesta. Peräänkuulutamme selkeyttä tähän, sillä nykymuodossaan lausunnossa jää useassa yhteydessä hyvin tulkinnanvaraiseksi, mihin tai kehen termeillä viitataan.

Kun haluaa erityisesti viitata seksuaalivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, suosittelemme käyttämää tätä termiä tai puhumaan homoista, lesboista ja biseksuaaleista. Sukupuolivähemmistöistä puhuttaessa voi käyttää termiä sukupuolivähemmistöt tai puhua transihmisistä (tai tarkemmin transsukupuolisista, transgendereistä, muunsukupuolisista, transvestiiteistä) sekä intersukupuolisista, riippuen mistä tarkemmin on kyse. Lukija voisi hyötyä myös näiden termien avaamisesta erillisessä sanastossa.

Seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus -käsite kattaa nähdäksemme kaikki seksuaaliset suuntautumiset (kuten heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus). Seksuaalisuuden moninaisuudella taas ymmärrämme jotain muuta ja tavallaan kokonaisvaltaisempaa: moninaisuutta, johon mahtuu monia tapoja kokea ja toteuttaa seksuaalisuutta, mukaan lukien seksuaalinen suuntautuminen, seksikäyttäytyminen, seksuaalisuuden voimakkuus tai mieltymykset. Johdannossa mainittu tavoite tuoda ohjelmassa esiin seksuaalisuuden moninaisuus on varsin kannatettava, mutta viittaa ymmärtääksemme johonkin huomattavasti laajempaan kuin vain suuntautumisiin! Suosittelemme käyttämään ilmaisua seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus silloin kuin tarkoitetaan nimenomaisesti seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta.

Sukupuolen moninaisuudella ymmärrämme kaikkia tapoja kokea ja ilmentää sukupuolta. Sukupuolen moninaisuuden tunnistaminen tasa-arvoisesti tarkoittaa, että myönnetään yksilön oikeus määritellä sukupuolensa itse ja ilmaisemaan sukupuolta haluamallaan tavalla.

 

Luku 2 Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet

Luvussa 2 ”Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet” löytyy viittauksia muihin lähteisiin. Tämän yhteydessä olisi syytä kiinnittää huomiota myös siihen, mitä uudistuvat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait käytännössä tarkoittavat myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden toteutumiseen (esim. tiedon ja palvelujen saavutettavuuteen). Esimerkiksi tasa-arvolakiin tultaneen kirjaamaan kaikille viranomaisille velvoite edistää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tasa-arvoa. Tämä velvoite tulisi konkretisoida ohjelmassa toimenpiteiksi.

Suosittelemme, että ohjelmassa viitataan sellaisiin kansainvälisiin ihmisoikeuslähteisiin, jotka mainitsevat nimenomaisesti oikeuden seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevaan tietoon vailla seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää. Tällaisia ovat esimerkiksi Yogyakartan periaatteet (2006), Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Thomas Hammarbergin Euroopan neuvoston jäsenmaille antamat suositukset (2011) sekä presidentti Halosen rinnakkaispuheenjohtaman korkean tason ICPD-työryhmän keväällä 2013 hyväksymät linjaukset.
Luku 3 Väestön seksuaali- ja lisääntymisterveystietous ja sen parantaminen

Lapsille ja nuorille suunnattu seksuaaliterveyskasvatus on edelleen usein sukupuolinormatiivista, heteronormatiivista ja yhdyntäkeskeistä. Eri tavat harrastaa seksiä saatetaan esittää arvottavasti tai niistä vaietaan – jolloin nuoret eivät myöskään saa tietoa miten suojakeinoista, mikäli niihin liittyy tiettyjä tartuntariskejä. Vaikka seksin harrastamisen tavat harvoin katsovat sukupuolta, poikaparien ja varsinkin tyttöparien on hankalaa löytää heitä puhuttelevaa tietoa turvaseksistä (tätä näkökulmaa voi tarkemmin pohtia myös luvussa 10). Monissa oppimateriaaleissa lähinnä todetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolo, kun taas konkreettinen asiasisältö seksin turvallisesta nauttimisesta tuntuu perustuvan kohderyhmän olettamiseen cissukupuolisiksi heteroiksi. Sukupuoli- ja heteronormatiivisten käytenteiden ja rakenteiden tunnistamiseen ja poistamiseen tulisi keskittyä sekä oppimateriaalien ja koulujen ja oppilaitosten seksuaalikasvatuksen että muiden neuvontapalvelujen kehittämisessä.

Luvussa luetellaan joitakin nuorille kohdistetun seksuaalikasvatuksen hyviä käytäntöjä. Seta suosittelee tutustumista Folkhälsanin Sexsnack-toimintaan, joka tavoittaa laajan ikäryhmän ruotsinkielisiä koululaisia seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden erinomaisesti tunnistavilla kouluvierailuilla. Mikäli toimintaohjelman tehtävänä on tällä tavalla listata hyväksi koettuja toimintatapoja, tulisi sen toimintaohjelmana ehdottaa myös, miten näitä käytäntöjä tulisi edistää, kehittää ja jakaa.

Sivu 9, kappale 3: ”Seksuaalikasvatuksessa pitäisi huomioida nuorten osallistaminen, sukupuolinen moninaisuus…” > paremmin ymmärrettävä ilmaisu on sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus. Tässä yhteydessä olisi luontevaa mainita sukupuolen moninaisuuden kunnioittaminen, mikä on tulossa peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden yhdeksi arvopohjaksi. WHO:n standardeissa huomioidaan myös seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus, jonka tässäkin yhteydessä on syytä ekspliittisesti mainita.

Sivu 10, kappale 3: ”Erilaisen rakkauden ja erilaisten ystävyyssuhteiden tulee olla osa käsiteltäviä aiheita…” > Monenlaisen rakkauden ja monenlaisten ystävyyssuhteiden on mielestämme parempi ilmaisu. Sana ”erilaisen” tällaisessa yhteydessä saattaa korostaa arvottavaa käsitystä normista ja siitä poikkeamisesta, mikä olisi vastoin tarkoitusta.

Sivu 11, kappale 1: ”Asenteiden tasolla lapsen tulisi ymmärtää ja hyväksyä kehon muutokset, ymmärtää ehkäisyn vastuun, hyväksyä seksuaalisuuden moninaisuus, ja seksuaalisen kehittymisen prosessi, ymmärtää tunteita ja kunnioittaa muiden yksityisyyttä, suhtautumaan myönteisesti tasa-arvoon ja oikeuteen itse valita kumppani”. Tämän yhteydessä olisi hyvää todeta ääneen, että WHO eksplisiittisesti suosittelee kertomaan 9-12 -vuotiaille seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. > esim: WHO:n suositusten mukaan 9-12-vuotiasta lasta tulee auttaa ymmärtämään kehon muutokset, ehkäisyn vastuu, seksuaalisen kehittymisen prosessi ja siihen liittyviä tunteita. Lasta tulee myös tukea oman ja muiden yksityisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen. Tähän kuuluu myös tieto sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta.

”Seksuaalisuuden moninaisuus” on jotain hyvin laajaa, eikä kaikkea, mitä siihen voidaan ymmärtää kuuluvaksi, oleteta ”hyväksyttäväksi” edes aikuisilta. Mikäli tässä kohtaa tarkoitetaan seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta, katsomme että WHO suosittelee seksuaalikasvatusta, joka antaa 9-12-vuotiaille tietoa ja välineitä seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden tiedostamiseen ja sen ymmärtämiseen luontevaksi osaksi ihmisyyttä. Tämä on puolestaan tärkeä tuki ihmisen seksuaalisen kehittymisen prosessille ja yhdenvertaisuusperiaatteen ymmärtämiselle.

Sivu 13, kappale 3: ”sukupuolitauteja” > seksitauteja

Sivu 15, tavoitteet: Tavoitteiden ”Seksuaalikasvatus tavoittaa tasa-arvoisesti kaikki lapset ja nuoret” sekä ”Koulujen seksuaaliopetuksessa tulee huomioida myös yhteiskunnan monikulttuuristuminen” rinnalla tulisi erillisenä tavoitteena nostaa eksplisiittisesti esille se, että seksuaalikasvatuksen on huomioitava seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus. Yhteiskunnan monikulttuuristumisen huomioinen on periaatteena kannatettava – mutta tavoite on hyvin avoimesti kirjattu. Tietomme mukaan koulujen seksuaalikasvatuksessa saatetaan ohittaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt nimenomaan viittaamalla ”yhteiskunnan monikulttuuristumiseen” tai ”oppilaiden tai heidän vanhempiensa uskonnolliseen vakaumukseen”.

Edistyksellinen lisätavoite olisi, että Seksuaalikasvatus ei perustu sukupuoli- ja heteronormatiivisiin oletuksiin nuorista, sukupuolesta tai seksuaalisuudesta.

Sivu 16, toimenpide 2: ”…tuetaan seksuaali-identiteetin kehittymistä”. Toimenpide on kannatettava. Seksuaali-identiteetin koemme käsitteenä kuitenkin laajempana kuin pelkästään oman seksuaalisen suuntautumisensa tunnistamisen. Lisäyksenä: Tuetaan seksuaali-identiteetin kehittymistä sekä nuoren itsemäärittelyoikeuden tunnustamista ja kunnioittamista.

Sivu 16, toimenpide 4: ”Seksuaalikasvatukseen kehitetään monipuolisia oppimateriaaleja Niiden päivityksestä huolehditaan ja niille kehitetään laadunvarmistusjärjestelmä Opetushallituksen johdolla”. Lisäys: Oppimateriaaleissa vältetään sukupuoli- ja heteronormatiivisuutta.

Sivu 16, toimenpide 7: ”Seksuaaliopetuksen toteutumista ja tuloksia seurataan määräajoin oppilaille tehtävillä kyselyillä peruskouluissa ja lukioissa sekä myös ammatillisissa sekä korkea-asteen oppilaitoksissa.” Lisäys: Kyselyissä tulee tunnistaa oppilaiden ja opiskelijoiden moninaisuus. Tämä voi tarkoittaa sekä sitä, että seurataan, miten seksuaaliopetuksen sisällöissä on huomioitu moninaisuus, että sitä, miten opetus onnistuu tavoittamaan moninaisen joukon oppilaita ja opiskelijoita)

Sivu 16, toimenpide 9: ”Koulujen seksuaaliopetuksen tueksi laaditaan ohjaavaa aineistoa, jossa otetaan huomioon ikäkaudet, kohderyhmät ja kulttuuriset lähtökohdat.” Lisäys: sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuus. tai vaihtoehtoisesti muotoilut: Koulujen seksuaaliopetuksen tueksi laaditaan ohjaavaa aineistoa, jossa otetaan huomioon ikäkaudet, kohderyhmät ja ohjeistaan normikriittisyyteen seksuaaliopetuksen toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa että olisi olemassa ohjeistus siitä, miten seksuaalikasvatusta toteutetaan välttäen arvottavaa olettamista, ulkopuolistamista ja toiseuttamista. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää esimerkiksi Ruotsin nuorille suunnattu www.umo.se -sivusto.
Luku 4 Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut

Sivu 23, kappale 1: ”sukupuolen moninaisuuteen kuuluvat asiat” > sukupuolen moninaisuuteen sekä seksuaalisen suuntautumiseen liittyvät asiat
Luku 5 Seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvän neuvonnan kehittäminen

Luvun jäsennyksessä on osittain tavoitteet/toimenpiteet asetettu alalukujen yhteyteen, osittain koko luvun loppuun. Olisi selkeämpää, jos rakenne olisi sama, ja tavoite/toimenpiteet löytyisivät kaikissa luvuissa samasta kohdasta. Tavoitteet ja toimenpiteet tulee muotoilla niin, että ne selkeämmin kuvaavat tavoitetilaa sekä niiden saavuttamista edellyttäviä, mahdollisimman konkreettisia toimenpiteitä.

Sivu 26, kappale 4: lisäys: Ikäihmisille suunnatun seksuaalineuvonnan yhteydessä: Terveydenhuollon henkilökunnan tulisikin nyt varautua ikääntyvien seksuaalineuvontaan ja vanhustenhuollon joustaviin sääntöihin (Kontula 2011) ja yleisesti ottaen seksuaaliterveyden edistämisessä tulisi nykyistä enemmän huomioida yksinäisyyden, kumppanin puutteen, hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden ja toiminnallisten häiriöiden vaikutuksia.”. Hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden vaikutuksia ovat esimerkiksi vähemmistöstressi tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten näkymättömyys, pelko ottaa asia puheeksi. Asiaa on selvitetty Setan ja yhteistyökumppanien Yhdenvertainen vanhuus -hankkeessa.

Sivu 29, kommentti alalukuun 5.3. miesten neuvontapalveluista: Miehille suunnatuissa neuvontapalveluissa tulisi myös huomioida homo- ja bimiehet sekä transmiehet ja välttää hetero- ja sukupuolinormatiivisia ja muita oletuksia seksikäyttäytymisestä, seksin harrastamisen tavoista tai kehoista.

Sivu 33, kappale 2: lisäys: ”Laitoshoivaa tarvitsevien ikäihmisten kohdalla on huolehdittava siitä, että sekä samaa että eri sukupuolta olevat pariskunnat automaattisesti saavat laitoksessakin oikeuden asua yhdessä. Myös muiden laitoksissa tai hoivayhteisöissä elävien mahdollisuutta luoda ja ylläpitää lämpimiä ihmissuhteita tulee tukea ja mahdollisuuksia häiriintymättömiin, intiimeihin hetkiin tulee parantaa. Laitoshenkilökunnan valmiutta kohdata seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita on parannettava koulutuksella.”

Sivu 33, kappale 3: kommenttina, ei ole raskauden ehkäisyhuolia, mutta entä seksitautien suhteen?

Sivu 37, tavoitteet, toimenpiteet: moninaisuuden huomioiminen myös ikäihmisten keskuudessa

Sivu 38, kappale 2: ”Erityisryhmiä” käsittelevässä alaluvussa lähinnä mainitaan sateenkaariperheet ja viitataan heidän kokemuksiinsa puutteellisesta vanhemmuuden ja parisuhteen tuesta. Moninaisuuden läpileikkaava huomioiminen edellyttäisi, että tämä toteamus johtaisi toimenpide-ehdotuksiin luvuissa 6. ja 7. Koko raskautta edeltävän neuvonnan ja raskaudenajan hoidon palveluiden tulisi huomioida perheiden moninaisuus. Perhevalmennuksen, synnytyksen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen palvelut tulisi rakentaa moninaisuusnäkökulma huomioiden sekä lapsen kaikki tosiasialliset vanhemmat tunnistaen. Imetyksen tukea voi haluta myös lapsen sosiaalinen äiti. Iloitsemme kyseisissä luvuissa käytetystä sukupuolineutraalista puhetavasta synnyttäjien kumppaneista puhuttaessa!

Sivu 41, toimenpide 2: Kannatettava toimenpide. Vanhempien tukemisessa lasten ja nuorten sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä olisi tärkeää ottaa puheeksi myös moninaisuusnäkökulma. Sukupuolisuus-termin merkitys on epäselvä; tarkoitetaanko sillä sukupuolen kokemista? Siinä tapauksessa suosittelemme sukupuolen kokeminen -ilmaisua.

Sivu 41, kommentti toimenpiteeseen: ”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on mahdollisuus saada asiantuntevaa neuvontaa oman alueensa julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä” – ehdotamme tämän kohdan siirtämistä tavoitteeksi. Tavoite tulee huomioida eksplisiittisesti ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutusta koskevalla toimenpide-ehdotuksella.

Sivu 41, kommentti toimenpiteeseen: ”Kunnallisten palveluiden työntekijät ohjaavat tarvittaessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia asiakkaita järjestöjen antaman erityistiedon ja palvelujen piiriin sekä muihin julkisiin erityispalveluihin”. Toimenpide-ehdotus voi olla hyvä julkisten palvelujen täydennyksenä, mutta se myös edellyttää, että ko. järjestöille osoitetaan näiden palvelujen tarjoamiseen riittävästi varoja. On myös syytä määritellä, mitä ”eritystiedolla” tarkoitetaan. Varsinkin seksuaalivähemmistöihin kuuluvien asiakkaiden kohdalla lienee useimmiten kyseessä sellainen yleistieto, jota tulee olla saatavana asiakkaitaan yhdenvertaisesti palvelevilta kunnallisilta työntekijöiltä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöt eivät tällä hetkellä pysty eivätkä pyri tarjoamaan kattavasti seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita. On kiinnitettävä huomiota siihen, että kirjauksella ei luoda oletusta, että hlbti-ihmisille ei tarvitsisi tarjota asiantuntevia, kattavia ja yhdenvertaisia palveluita peruspalvelujen piirissä.

 

Luku 6 Raskautta edeltävä neuvonta ja raskaudenajan hoito

Tahaton lapsettomuus

Itsellisten naisten ja naisparien hedelmöityshoidoissa tulisi paremmin pystyä tunnistamaan heikentynyt hedelmällisyys lapsettomuuden syyksi. Itsellisten henkilöiden, sukupuolta korjaavien, sekä samaa sukupuolta olevien parien kokemat ongelmat lisääntymisessä tulisi myös voida tunnistaa tahattomaksi lapsettomuudeksi. Ahvenanmaalla myös itsellisillä naisilla ja naispareilla on oikeus maksuttomiin hedelmöityshoitoihin. Tämä tulisi olla käytäntö myös muualla Suomessa.

On huomattava, että oikeusasiamies ja tasa-arvovaltuutettu ovat lausuneet, että transsukupuolisuus ei voi olla este julkisiin hedelmöityshoitoihin pääsylle, jos edellytykset muuten täyttyvät.

Sosiaali- ja terveysministeriö on parhaillaan valmistelemassa hedelmöityshoitojen kiireettömän hoidon perusteiden uudistusta. Katsomme, että tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin tulossa olevien uudistusten sisältämät syrjintäkiellot vaikuttavat suoraan myös näihin palveluihin.
Luku 7 Synnytyksen ja syntymän jälkeinen hoito

Luku synnytyksen ja syntymän jälkeisestä hoidosta olisi luonteva kohta huomioimaan intersukupuolisuus. Intersukupuolisen lapsen syntyessä on varmistettava, että syntyneen lapsen vanhemmat saavat asiantuntevaa ensitietoa, ja että henkilökunnalla on tietoa intersukupuolisuudesta sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta. Intersukupuolisille lapsille tehtävästä kosmeettisesta kirurgiasta tulee luopua ja henkilön koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta omaan kehoonsa kunnioittaa.
Luku 10 Seksitautien torjunta

Sivu 81, kappale 8: ”Sukupuoliteitse tarttuvien tautien” > Seksin kautta tarttuvien tautien

Sivu 82, kommentti kappaleeseen 3: Kappaleessa todetaan msm-ryhmän yliedustuksesta kuppa- ja hivtartunnoissa. Kyseisten tietojen pohjalta tulisi seksuaaliterveyden edistämisen toimintaohjelmassa pystyä muodostamaan konkreettisempia tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia kuin mitä sivulle 85 koottuihin laatikkoihin on listattu.

 

Luku 11 Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta

Sivu 92, kappale 3: Kappale inter- ja transsukupuolisten itsemääräämisoikeudesta ja ”intersukupuolen” tunnistamisesta mies- ja naissukupuolen rinnalle (?) tuntuu omituiselta kyseisessä, seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa käsittelevässä luvussa. Seta ei käytä eikä suosittele termiä intersukupuoli.

On hyvä, että ohjelmassa tuodaan esiin sukupuolen moninaisuus. Se on tietenkin syytä huomioida myös seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan kohdalla. On kuitenkin syytä olla tarkkana siitä, mitä asioita tähän kohtaan kuuluu. Transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden osalta väkivaltaluvussa olennaista olisi asettaa toimenpiteitä, jotka tähtäävät transsensitiivisten tukipalveluiden kehittämiseen väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille.
Luku 12 Ammattihenkilöiden osaamisen kehittäminen ja tukeminen

Sivu 106, toimenpiteet: ”Seksuaalisuuden ja sen moninaisuuden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden laaja-alainen ymmärtäminen ja tukeminen sisältyvät peruskoulun luokanopettajien peruskoulun luokanopettajien opettajien koulutusten opetussuunnitelmiin”. Toimenpide-ehdotus on erittäin kannatettava. Se on kirjoitettu tavoitteen muotoon ja tulisikin harkita, olisiko se syytä siirtää tavoitteeksi ja kirjata toimenpiteeksi jotain konkreettista siitä, miten tähän tavoitteeseen päästään. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden erillinen maininta olisi tässä yhteydessä paikallaan (ilmaisu ”seksuaalisuuden ja sen moninaisuuden” ei tarkoita samaa kuin seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus).

Sivu 108, toimenpiteet: ”Sosiaali- ja terveysalan koulutuksia kehitetään niin, että ne antavat valmiudet monimuotoistuvan asiakaskunnan kohtaamiseen.” Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen tulisi tämänkin toimenpide-ehdotuksen yhteydessä mainita eksplisiittisesti.

Sivu 111, tavoitteet: ”Seksuaali- ja lisääntymisterveyden täydennyskoulutus toteutetaan täydennyskoulutuksesta annettujen säännösten ja valtakunnallisen suosituksen mukaisesti.” Koska suositukset (s. 109) ovat ilmeisesti vuosilta 2004 ja 2006, tulee varmistaa, että täydennyskoulutukset vastaavat sisällöltään myös nykyisiä vaatimuksia seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden käsittelemisen osalta.
Luku 13 Tilastointi- ja seurantajärjestelmien kehittäminen

Sivu 121, kappale 6: ”sukupuolen vaihtamiseen” > sukupuolen korjaukseen

Aikaisemmissa luvuissa todettu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevan tiedon puute johtaa tässä luvussa yleiseen toimenpide-ehdotukseen sivulla 126: ”Kyselyillä ja rekisteritiedoilla kootaan nykyistä enemmän tietoa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien parisuhteista, elinoloista ja seksuaaliterveydestä.”

Kyselyjä suunniteltaessa tulee varmistaa, että niin pitkälle kuin mahdollista vältetään normatiivisesti ja poissulkevasti muotoiltuja kysymysasetteluja.
Luku 15 Tilastointi- ja seurantajärjestelmien kehittäminen

Seta kannattaa lämpimästi ehdotusta valtakunnallisen seksuaali- ja lisääntymisterveyden yhteistyöelimen perustamisesta. On tärkeää, että yhteistyöelimen kokoonpanossa on huomioitu moninaisuus laajalla kolmannen sektorin toimijoiden edustuksella. Seta tuo mielellään tällaisen foorumin käytettäväksi asiantuntijuutensa seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuudesta.
Helsingissä, 26.7.2013
AIJA SALO
Pääsihteeri, Seta ry
sähköposti: paasihteeri@seta.fi
puhelin. 050 309 8108

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design