Meidän peli?

Meidän peli?

Jääkiekko on Suomen kansallispeli. Jääkiekon SM-liiga, joka myös Liigana nykyisin tunnetaan, on Suomen seuratuin mestaruussarja. Osa jääkiekkoilijoista saavuttaa kansamme keskuudessa niin korkean aseman, ettei heidän kanssaan samoille lauteille kehtaisi istua edes Mannerheim tai Kekkonen.

Voisi luulla, etteivät jääkiekkoilijoiden kaltaiset alfa-urokset tunne pelkoa. Mikä edes voisi horjuttaa näitä moderneja gladiaattoreita, joita yhteiskunnassamme lähes palvotaan? Osa näistä ”Jumalan pojista” kuitenkin elää jatkuvassa pelossa. He pelkäävät, että pieni osa heidän identiteettiään paljastuu muulle yhteisölle, ja näin tapahtuessa he antavat kasvonsa jollekin sellaiselle, mitä on pidetty suomalaisessa jääkiekossa lähinnä satuna.

Pelipaitakuva_Blogiin
Uskalla-kampanjan pelipaitoja

Homoseksuaali jääkiekkoilija on suomalaisen urheilukulttuurin vaietuin hahmo. On kuitenkin sanomatta selvää, että Liigassa pelaa homoja ja biseksuaaleja. Se on tilastollinen totuus. Yleisten arvioiden mukaan noin joka kymmenes suomalainen kuuluu seksuaalivähemmistöihin. Lukion lyhyelläkin matikalla laskettuna todennäköisyys ”heteroliigalle” on hyvin pieni. Kuitenkin yleisen uskomuksen ja osittain sen synnyttämän ajatusmaailman mukaan homoja ei kiekkopiireissä ole. Tai jos on, niin ne löytyvät korkeintaan toisten seurojen farmijoukkueiden reservistä.

Olen sitä mieltä, ettei homous kuulu jääkiekkoon. Olen myös sitä mieltä, ettei heterous kuulu jääkiekkoon. Mietitäänpä esimerkiksi Teemu Selännettä. Teemuhan on Finnish Flash, The Mighty Duck, Great Eight, Leijona, NHL-legenda, hyökkääjä, seuraikoni, ylivoimaspesialisti, luonnonoikku, tuleva Hockey Hall Of Famer ja Saku Koivun hyvä ystävä. Olisiko tuohon listaan ollut olennaista vielä lisätä seksuaalinen suuntautuminen? Onko se millään tavalla olennaista?

Mielestäni seksuaalinen suuntautuminen on jääkiekossa yhdentekevää, mutta siitä on tärkeää puhua. Vielä tärkeämpää mielestäni on se, että kaapissa elävät pelaajat astuisivat esiin. Vaatimukseni on kova, mutta uskon sen perustuvan välttämättömyyteen.

Uskon nimittäin,ettei ilmapiiri muutu ennen kuin tälle aiheelle on tarjolla kasvot. Mieluusti useammat kuin yhdet. Korostan myös ilmapiirin muuttamista nykyisestä ”mykkäkoulusta” huomattavasti keskustelevampaan suuntaan. Mielestäni pelaajan ei tarvitse olla homo voidakseen puhua homojen etujen sekä yhdenvertaisuuden puolesta. Onneksi Suomesta löytyy yhteisöjä ja yksilöitä, jotka pyrkivät omalla toiminnallaan kehittämään yhdenvertaisuutta ja avoimuutta suomalaisen huippu-urheilun sisällä. Ilman Harri Tikkasen tai Straight Star Ally:n kaltaisia tekijöitä tilanne Suomessa olisi varmasti vieläkin huonompi. Tämänhetkinen tilanne on vuosia vallinneen pelon, epävarmuuden ja hiljaisuuden seurausta, jota vihdoinkin yritetään muuttaa sanoilla ja teoilla. Me olemme liian kauan seuranneet hiljaa vierestä, kuinka omat seurakaverimme sullovat osan itsestään pelikamojensa mukana kaappiin. Tämäkö on sitä joukkuehenkeä?

Kaapittamista on usein kuultu perusteltavan yksilön suojelemisella. Suojellaan vastustajilta ja katsojilta, jotka saattaisivat tehdä pelaajan elämästä helvettiä. Tällaisia perusteluja julkisesti on esittänyt muun muassa entinen jääkiekkoilija ja nykyinen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo. Perustelut ovat lievästi sanottuna idioottimaisia, mutta ne kertovat valitettavan paljon siitä heteronormatiivisuudesta, joka jääkiekossa vallitsee.

Kiekkopiireissä käytännössä väitetään, että ihmisen henkinen ja fyysinen kapasiteetti olisivat kiinni siitä, kuka tätä kotona odottaa. Uskotaan sokeasti, että homot ovat muita herkempiä tai rikkinäisempiä ja siksi vaativat erikoissuojelua kaukalossa ja sen ulkopuolella. Monilta kuitenkin tuntuu helposti unohtuvan, että jääkiekossa on aina puolustettu joukkuekaveria. Käytäntö on yhtä vanha kuin laji itse. Kaukalossa ei kaveria jätetä pulaan mistään syystä. Ei uskonnon, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Eikö jääkiekon pitänytkin olla ”meidän peli”?

Katsojilta suojeleminen on käytännössä mahdotonta, oli suojeltava pelaaja hetero tai homo. Herjaa kuulee aina ja mielestäni vastustajan fanien huutamiin rivouksiin on totuttava. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää. Tästä hyvänä esimerkkinä on urheilumaailman suhtautuminen rasismiin. Jalkapallosta löytyy esimerkkejä, miten voimakkaasti organisaatiot ovat fanien epäasialliseen käytökseen reagoineet. Tälläkin hetkellä muun muassa Saksasta löytyy kannattajia, joilla ei enää koskaan ole asiaa kannattamiensa seurojen stadioneille. Mielestäni tässä on jo avainkysymyksen paikka meidän peliimme: kumpi lähtee ja kumpi jää, suvaitsevaisuus vai suvaitsemattomuus?

En luule, että vallitseva tilanne tulee muuttumaan yhdessä yössä, mutta mielestäni keskustelua on käytävä aktiivisesti ja väsymättä. Aiheen arkaluontoisuutta olisi murrettava aktivoimalla sekä seuroja että pelaajia. Jokaiseen lajin parissa toimivaan yksilöön tulisi istuttaa ajatus siitä, ettei meidän pelissä ole olemassa ”niitä”. Meidän pelissä on vain ”meitä”.

Mielestäni me voimme lopettaa keskustelun asian ympärillä vasta siinä vaiheessa, kun homo jääkiekkoilija ei ole enää käsitteenä samassa sarakkeessa yksisarvisten tai maahisten kanssa.

Niin kuin aikamme suurin leijona, Juhani Tamminen, on sanonut:” Win the right games”, eli voita oikeat pelit. Tämä on se peli, jota me emme saa hävitä. Jääkiekko on Suomen kansallislaji. Se ei kuulu pelkästään heteroille ja kaapissa eläville. Se kuuluu meille kaikille.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta keskusteltiin alkuviikosta myös radioaalloilla. Voit kuunnella Yle Puheen ohjelman tästä. Tutustu myös valtion liikuntaneuvoston tutkimukseen: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä liikunnan ja urheilun parissa.

Miko Vainio

Kirjoittaja on media-alan opiskelija Metropoliasta ja Setan viestintäharjoittelija. Kirjoittaja on hyvin allerginen norsunluutornille, lasikatolle ja ahdasmielisyydelle. Setan blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

Tällä viikolla vietettävässä Helsinki Pridessa käsitellään muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa urheilussa. Tänään keskiviikkona Ahdas pukukoppi -paneelikeskustelussa pohditaan urheilun ja hlbti-teemojen suhdetta ja Helsinki Priden ohjelmistoon on mahdutettu liikunta-aiheista ohjelmaa aina roller derbysta kiipeilyyn. Tarkemmat ajat tapahtumille löydät täältä.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design