Lausunto Valtioneuvoston tasa-arvoselonteosta sosiaali- ja terveysministeriölle

Asia: Valtioneuvoston tasa-arvoselonteko

Toinen kuuleminen, kirjallinen lausunto 15.3.2010

Seta kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi valmisteltaessa selontekoa, ja on tyytyväinen, että selonteon laatimiseen on nyt ryhdytty, sillä tasa-arvon tuloksellinen edistäminen edellyttää toiminnan ja tulosten analyyttistä tarkastelua.

Yleistä

Seta toivoo, että hallituksen tasa-arvoselonteon lähtökohdaksi otetaan sellainen sukupuolikäsitys, jossa tunnustetaan sukupuolen moninaisuus. Seta toivoo myös, että hallituksen tasa-arvoselontekoon valittujen teemojen sisällä tarkastellaan naisten keskinäisiä ja miesten keskinäisiä eroja tasa-arvon toteutumisessa, yhdenvertaisuuden eri ulottuvuuksia suhteessa sukupuolten tasa-arvoon sekä moniperusteista syrjintää.

1) Seta on huolissaan, että selonteosta puuttuu sukupuolivähemmistöihin liittyvä tarkastelu. Seta muistuttaa, että sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisältyvät myös sukupuolivähemmistöjen kysymykset.

Sukupuolivähemmistöjä ovat transihmiset (transsukupuoliset, transgenderit ja transvestiitit) sekä intersukupuoliset henkilöt. Sukupuolivähemmistöistä ja heitä koskevasta terminologiasta saa lisätietoa Transtukipisteen sivuilta (www.transtukipiste.fi).

Sukupuolen moninaisuus mikä tarkoittaa paitsi sitä, että on naisia ja miehiä, myös sitä, että on monin tavoin sukupuoltaan, maskuliinisuuttaan, feminiinisyyttään ymmärtäviä, kokevia ja ilmaisevia ihmisiä. Sukupuolen moninaisuus koskettaa paitsi sukupuolivähemmistöjä kaikkia muitakin ihmisiä: jokaisella on omanlaisensa tapa hahmottaa oma sukupuolensa, kokea se eri tavoin merkitykselliseksi eri tilanteissa ja oma tapansa ilmasta sitä. Erityisesti ne ihmiset, jotka eivät toteuta sukupuolinormatiivisia odotuksia, kuten sopivaksi tunnustettua maskuliinisuutta miehillä ja oikealaista feminiinisyyttä naisilla, ovat vaarassa kohdata epäasiallista kohtelua ja syrjintää. Seta suosittelee, että hallituksen tasa-arvopolitiikan toteuttamisessa käytettäisiin dikotomisen sukupuolikäsitteen sijasta hyväksi tietoa, jota on kertynyt sukupuolen moninaisuudesta. Ainoastaan ’mies’- ja ’nainen’-kategorioita ja niiden vastakkainasettelua lähtökohtana käyttävä lähestymistapa jättää huomiotta intersukupuoliset henkilöt sekä monet transihmisiä koskettavat kysymykset.

Vuoden 2005 tasa-arvolain uudistuksen yhteydessä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi, että tasa-arvolain säännöksiä tulee tulkita niin, että ne kattavat myös sellaisen syrjinnän, joka perustuu sukupuolen korjaukseen. Valiokunta totesi myös, että jatkossa on tärkeää selkiyttää transihmisten syrjintäsuojaa.

Tasa-arvovaltuutettu on ohjeistuksessaan ja valvontatyössään lähtenyt siitä, että tasa-arvolakia tulee soveltaa laajemminkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kokemaan syrjintään eikä rajoittaa lain ulottuvuutta vain sukupuolen korjausleikkauksen läpikäyneisiin henkilöihin.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat siis jo nyt selkeästi osa sukupuolen tasa-arvokeskustelua, vaikkei sitä riittävästi ole huomioitu. Syrjinnän poistamisen turvaamiseksi olisikin tärkeää saada sääntely sukupuolivähemmistöjen oikeusasemasta ja syrjintäsuojasta nykyistä selkeämmäksi: tasa-arvolaki tulisi avata ja sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu pitäisi säätää eksplisiittisesti tasa-arvolain piiriin.

Seta vaatii, että sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoon liittyvät asiat on otettava kaikilla hallinnonaloilla mukaan tasa-arvopoliittisiin toimenpiteisiin ja toimintaohjelmiin.

2) Seta toivoo, että tasa-arvoselonteossa otettaisiin systemaattisesti huomioon kaikki yhdenvertaisuuslain sisältämät syrjintäperusteet ja moniperusteinen syrjintä niiltä osin kuin ne linkittyvät osaksi sukupuolten tasa-arvoon liittyvää politiikkaa ja keskustelua.

Nykyisellään tasa-arvopolitiikan näkökulmassa korostuvat pääasiassa naisten ja miesten vastakkaisuus, samalla kun naiset ryhmänä ja miehet ryhmänä näyttäytyivät sisäisesti yhtenäisinä ryhminä. Sukupuolen tasa-arvon toteutumisessa ihmisten elämäntilanteella ja taustalla on kuitenkin merkitystä. Etnisillä vähemmistöillä, maahanmuuttajilla, vammaisilla, seksuaalivähemmistöillä, sairailla, lapsilla, nuorilla ja vanhuksilla, erilaisiin uskonnollisiin, kulttuurisiin ja kielellisiin ryhmiin kuuluvilla henkilöillä on monenlaisia tapoja ymmärtää ja kokea sukupuoli ja siihen liittyvä tasa-arvo.

Tyypillisesti sukupuolten välisessä tasa-arvopolitiikassa sukupuolitetut ihmiset (eli nainen tai mies) nähdään helposti normatiivisesti valkoihoisina, suomalaisina, heteroseksuaalisina ja aikuisina, jotka eivät ole sairaita tai vammaisia. Sukupuolten tasa-arvon toteutumista ei voi ymmärtää ja hahmottaa ellei oteta huomioon ihmisten välisiä eroja ja erontekoja, jotka vaikuttavat keskeisesti siihen, millaiset mahdollisuudet sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle on.

Kun tasa-arvopoliittisten toimien vaikuttavuutta lähdetään arvioimaan, olisi ehdottomasti tarkasteltava, keitä toimet koskevat ja keihin ne myönteisesti vaikuttavat. Jokaisen osateeman käsittelyn yhteydessä on syytä ottaa huomioon paitsi normatiivisen nais- ja mieskuvan haastaminen myös eri vähemmistöryhmien elämäntilanteen ja aseman tarkastelu.

Mikäli tasa-arvopolitiikan toimien kohdentumista ei tarkastella analyyttisesti, ei kerry sellaista tietoa, jolla vältettäisiin se, että uudet tasa-arvopolitiikan toimet voivat uusintaan ja jopa lisätä sukupuolten sisäistä eriarvoisuutta. Tasa-arvopolitiikan ei tule toimia yhdenvertaisuutta vastaan.

Setan kommentteja tasa-arvoselonteon pääteemoihin:

Koulutus ja tutkimus

Sukupuoli ja kulttuurissa ylläpidetty sukupuolinormatiivisuus ovat asioita, jotka vaikuttavat hyvin voimakkaasti lasten ja nuorten elämään riippumatta siitä, kokevatko he kuuluvansa enemmistöön tai johonkin vähemmistöön. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on avainasemassa yhteiskunnan tasa-arvoistumisessa. Aitoon sukupuolisensitiivisyyteen kuuluu sukupuolijärjestelmän dikotomisuuden purkaminen ja sukupuolen moninaisuuden kysymyksiin perehtyminen. Seta muistuttaa, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen sisällyttäminen kiinteäksi osaksi opettajakoulutusta on ollut esillä jo 4. naisten maailmankonferenssin Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa v. 1995 (Strateginen tavoite B4, toimenpiteet 83b-c). On ristiriitaista, että Suomessa, jossa yleisesti vallitsee vahva tasa-arvon eetos, ei ole onnistuttu toimeenpanemaan ja vakiinnuttamaan laajasti näitä toimenpiteitä.

Seta pitää erittäin tärkeänä sukupuolisensitiivisyyttä lisäävän opetuksen lisäämistä opettajille ja opettajaksi opiskeleville ja toteaa samalla, että sukupuolisensitiivisen opetuksen osana on syytä käsitellä sukupuolta ja häirintää kouluissa. Koulutukseen ja työelämään osallistumisen mahdollisuuksiin liittyy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokema häirintä ja epäasiallinen kohtelu koulutusjärjestelmässä ja työelämässä. Tämä häirintä kytkeytyy monin tavoin sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Tässä yhteydessä opettajien koulutuksessa tulee käsitellä myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien nuorten ja lasten sekä sukupuoltaan epänormatiivisesti ilmaisevien nuorten ja lasten häirintää ja kiusaamista, joiden on tutkimuskirjallisuudessa usein nähty liittyvän toisiinsa.

Seta pitää tärkeänä, että koulutussisällöiksi opettajien koulutukseen sekä kouluopetukseen otetaan myös kansainväliset tasa-arvoa koskevat ihmisoikeussopimukset. Tässä yhteydessä tulee tuoda esille myös Yogyakartan periaatteita (2006) eli sitä, kuinka ihmisoikeussopimukset koskevat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä.

Perusopetuksen organisaatiokulttuurissa on vahvasti läsnä kaksinapainen sukupuolinäkökulma. Tämä näkyy koulumaailman rakenteissa; opetussuunnitelmissa, opetuksen käytännöissä ja myös asenteissa. Yhteiskunta ja koulu erottelevat lapset käytännössä kategorisesti tyttöihin ja poikiin huolimatta näennäisen sukupuolineutraaleista opetussuunnitelmista. Tämä vallitseva kaksinapainen sukupuolinäkökulma jättää huomioimatta sukupuolen moninaisuuden. Kunkin itse kokema sukupuoli-identiteetti voi olla jotakin muuta kuin selvästi jompaakumpaa sukupuolta. Todellisuutta siis on, että kouluissa on lapsia ja nuoria, joiden sukupuoli voi olla ristiriidassa perinteisen kaksinapaisen sukupuolikäsityksen kanssa.

Kun lapsi tai nuori kuuluu ns. sukupuolivähemmistöön, tulisi tilanne tunnistaa ja ehkäistä mahdollisen heikon itseluottamuksen tai kehonkuvan aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia. Tärkeää on, ettei lasta ajeta aikuisten pakottamana yhteen tiettyyn muottiin vaan että hänen sukupuolensa hyväksytään myönteisessä ja rakentavassa hengessä ja että lasta tai nuorta tuetaan hänen tarvitsemallaan tavalla. Tähän opettajat ja muut kasvatuksen ammattilaiset tarvitsevat ammattitaitoa, jota on tärkeää tarjota opettajankoulutukseen liitettävän tasa-arvokasvatuksen sisällöissä.

Sukupuoliroolien kanssa tiukasti kytköksissä on oletus kaikkien ihmisten heteroseksuaalisuudesta. Kun koulujärjestelmää katsotaan nuoren kannalta, joka kokee tai pohtii kuuluvansa seksuaalivähemmistöön eli on homo, lesbo tai biseksuaali, hän voi kokea koulun ilmapiirin ja sen rakenteiden heteronormatiivisuuden ahdistavana. Totunnaiset, heteronormatiiviset sukupuolimallit ovat tosiasiallisesti syrjiviä seksuaalivähemmistöön kuuluvien nuorten kannalta. Sukupuolten tasa-arvon edistämiseen kuuluu se, että edistetään jokaisen ihmisen oikeutta ja mahdollisuutta ilmaista omaa sukupuoltaan ja mm. solmia ihmissuhteita haluamallaan tavalla, sukupuolisidonnaisista odotuksista vapaana.

Kouluissa on myös lapsia perheistä, joissa vanhemmat ovat keskenään samaa sukupuolta. Perheet ovat ja tulevat aina olemaan moninaisia. Kaksinapainen sukupuolikäsitys ja hetero-oletus eivät vastaa perheiden todellisuutta. Voi myös olla lapsia, joiden vanhempi ei ole sukupuoli-identiteetiltään perinteistä käsitystä vastaava. On tärkeää, että myös nämä perheet, jotka eivät sovellu perinteiseen kaksinapaiseen sukupuolikäsitykseen tai hetero-oletukseen, tunnistetaan ja tunnustetaan koulumaailmassa oikeiksi perheiksi. Opettajat tarvitsevat tasa-arvokasvatuksen osana tietoa myös perheiden moninaisuudesta.

Oppimateriaaleista tulisi myös välittyä asiallista tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Sukupuolen moninaisuuden käsittely dikotomisen sukupuolen sijaan purkaa stereotyyppisiä oletuksia sukupuoliroolien olemuksellisesta perustasta ja siten edistää myös ´miehen´ ja ´naisen´ käsitteiden ymmärtämistä. Myös heteronormatiivisuus näkyy etenkin oppikirjojen kautta, sillä niissä koululaisille kuvataan usein maailmaa, jossa sukupuolia on kaksi ja jossa perhekuva rakentuu nainen, mies ja lapset -mallille. Etenkin biologian opetus ja seksuaalivalistus ovat oppikirjoissa yleensä vahvassa heteroseksuaalisessa kontekstissa.

Seta toteaa, että koulujen opinto-ohjauksen lisäksi myös koulun tarjoamilla sukupuolikäsityksillä ylipäätään on suuri merkitys työelämän segregaation kannalta. Avaran ja moninaisuuden tunnistavan sukupuolikäsityksen edistäminen esimerkiksi luokan- ja aineenopettajien koulutuksessa ja koulujen opetussuunnitelmissa palvelee segregaation purkamista, kun oppilaat, opiskelijat, työnhakijat ja ihmiset yleensä nähdään ensisijaisesti yksilönä eikä sukupuolensa edustajana.

Setan mielestä oppilaitosten tasa-arvosuunnittelun tulisi koskea lukioiden ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten lisäksi peruskouluja ja kaikkia muitakin kasvatus- ja koulutusinstituutioita. Tasa-arvosuunnitteluun olisi mielekästä yhdistää yhdenvertaisuussuunnittelu, jotta yhdenvertaisuuslainsäädäntöön liittyvät eronteot huomioitaisiin ja jotta osattaisiin puuttua myös moniperusteisiin syrjintätilanteisiin. Myös henkilöstöä koskevia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua pitäisi kehittää ja seurata. Lainsäädännössä, kehittämis- ja opetussuunnitelmissa ja muussa ohjeistuksessa tulee seikkaperäisemmin ottaa huomioon tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymykset ja avata tarkemmin sitä, mitä niillä tarkoitetaan. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymysten tulee myös kattaa kaikkia oppiaineet ja koulun säännöt.

Työelämä ja työn ja perheen yhteensovittaminen

Seta muistuttaa, että kaikkien työelämään suuntautuvien tasa-arvotoimenpiteiden tukemiseksi on tärkeää tukea työnantajia ja viranomaisia tasa-arvosuunnittelussa muun muassa koulutuksen ja ohjeistusten avulla.

Seta toteaa, että Suomessa työnantajilla ja kansalaisilla on vain harvoin tietoa siitä, että tasa-arvolaki koskee myös sukupuolivähemmistöjä, ja myös viranomaiset ovat tästä seikasta vain vaihtelevasti tietoisia. Sukupuolen moninaisuuden huomioon ottaminen olisi ohjauksella saatettava eksplisiittiseksi osaksi kaikkea tasa-arvosuunnittelua.

Sukupuolten välinen segregaatio työelämässä liittyy pitkälti stereotyyppiseen sukupuoliajatteluun, jossa sukupuolia nähdään olevan kaksi ja nämä nähdään toisistaan selvästi erillisinä ja erilaisina. Tästä syystä sukupuoltaan epätyypillisesti ilmaisevat tai työelämän- ja muilta elämänvalinnoiltaan totunnaisiin kaavoihin sopimattomat henkilöt saattavat joutua kokemaan työelämässä häirintää, kiusaamista tai syrjintää.

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista edistettäessä on määriteltävä, mitä perheen käsitteellä tarkoitetaan ja keitä tarkoitettu yhteensovittaminen koskee.

Tasa-arvopoliittisessa diskurssissa perheen ja työn yhteensovittamisen ongelmista puhutaan useimmiten ainoastaan sellaisesta lähtökohdasta käsin, että lapsiperheessä hoivavastuuta olisi aina jakamassa yhdessä asuva, miehen ja naisen muodostama pari.

Vielä tällä hetkellä osa perhevapaajärjestelmän vapaista on nykyjärjestelmässä sidottu sukupuoleen siten, että esimerkiksi kahden naisen muodostamassa perheessä ei-synnyttänyt äiti ei voi saada käyttöönsä isyysvapaita, sillä isyysvapaa on ollut sidottu miessukupuoleen. Siten nykyinen isyysvapaakäytäntö on asettanut naiset keskenään eriarvoiseen asemaan perhemuotonsa perusteella.

Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa, sillä hallitus on ehdottanut rekisteröidyssä parisuhteessa eläville 11.3.2010 tasa-arvoisempia oikeuksia suhteessa muihin adoptiovanhempiin. Ehdotus sisältää oikeuden ottovanhemman vanhempainrahaan sisäisen adoption jälkeen ja naispareille oikeutta isyysrahaan rinnastettavaan etuuteen. Sekä mies- että naispareille ehdotetaan oikeutta isäkuukauteen verrattavaan vanhempainpäivärahakauteen.

Osa miehille tarkoitetuista perhevapaista edellyttää, että mies asuu avio- tai avoliitossa lapsen äidin kanssa, eikä hoivavastuun jakaminen etävanhempana voi tällöin juurikaan toteutua, koska etävanhemmalla ei ole oikeutta vapaisiin ja niihin liittyvään taloudelliseen turvaan. Miesten vanhemmuuden tukeminen näihin vapaisiin kohdistuvin tasa-arvopoliittisin toimin on siis kohdistettu heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävien miesten vanhemmuuden tukemiseen. Tällä tavoin nykyinen perhevapaajärjestelmä asettaa myös miehet keskenään eriarvoiseen asemaan perhemuodon perusteella. Lisäksi on huomautettava, että yksinhuoltajille työn ja perheen yhteensovittaminen lienee paljon haastavampaa kuin ydinperheille, joiden kysymyksiin on kiinnitetty pääosin huomiota.

Edeltävän sukupolven hoivavastuuseen liittyvien perhevapaiden kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla on keskimäärin vähemmän lapsia kuin muulla väestöllä ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla perhesuhteet saattavat usein kriisiytyä ja katketa, joten näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden mahdollisuus läheisten hoivaan ikääntyessään on keskimäärin heikentynyt. Näissä alakulttuureissa on kuitenkin perinteisesti rakennettu ystävyysverkostoja, jotka toimivat niin kutsutun valitun perheen tavoin. Olisi harkittava, missä määrin perhevapaita voitaisiin ulottaa koskemaan ei-biologisia läheisiä.

Miehet ja tasa-arvo sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen

Setan mukaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista on jatkettava ottaen huomioon, että arvioidaan vaikutukset naisiin, miehiin ja sukupuolen moninaisuuteen. Sukupuolen valtavirtaistamisessa otettava huomioon myös miesten osalta heidän välisensä kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti merkitykselliset erot (kuten etnisyys, seksuaalinen suuntautuminen, sosiaalistaloudellinen asema ja asuinpaikka) ja monenlaiset maskuliinisuudet ja feminiinisyydet. Naisten ja miesten keskinäisen vertailuasetelman lisäksi tulee kehittää keinoja, joilla sukupuolen valtavirtaistamisessa voidaan paremmin ottaa huomioon sukupuolittuneet käytännöt, toimintatavat ja – politiikat.

Seta uskoo, että sukupuoleen liittyvää tasa-arvoa lisää myös aktiivisempi miesten keskinäisten hierarkioiden ja erojen rakentamisen ja väkivallan tarkastelu ja tutkiminen sukupuolinäkökulmasta sekä toimenpiteiden kehittäminen, joilla kielteistä miestapaista käyttäytymistä liittyen väkivaltaan ja maskuliinisten hierarkioiden ylläpitoon saadaan ehkäistyä ja muutettua.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Seta ehdottaa, että hallituksen tasa-arvo-selonteossa otettaisiin huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan käsitettä kohtaan esitetty sukupuolen tutkimuksen kritiikki liittyen mm. käsitteen heteroseksuaalisuus-oletuksiin ja nostettaisiin käsitteen rinnalle sukupuolitietoisen väkivaltatutkimuksen vakiintumassa oleva käsite ´sukupuolistunut väkivalta´. Tämä käsite ottaisi huomioon myös Setan edustamat ryhmät eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt väkivallan uhreina.

Väkivallan kokijoiden ja tekijöiden tukijärjestelmiä tulisi tarkastella myös siitä näkökulmasta, ovatko nämä järjestelmät täysimääräisinä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käytettävissä. Tulisi myös tarkastella kysymystä siitä, miksei näiden ryhmien kohtaamaa lähisuhdeväkivaltaa ole Suomessa lainkaan tutkittu.

Ei ole perusteltua, että lähisuhdeväkivaltaa tarkasteltaisiin vain sellaisten läheissuhteiden kohdalla, jossa on kyse eri sukupuolta olevien henkilöiden välisestä parisuhteesta. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että samaa sukupuolta olevien kumppanien suhteissa tapahtuva väkivalta on yhtä yleistä kuin eri sukupuolta olevien parien kohdalla. Samaa sukupuolta olevien väkivaltaan kuuluu kuitenkin omia erityispiirteitä: Lähisuhdeväkivallasta on usein erityisen vaikea kertoa, sillä parien ystäväpiiri on monesti yhteinen. Vaikenemisen vuoksi lähisuhdeväkivalta jää usein tilastojen ulkopuolelle. Tällä hetkellä ei ole tilastotietoja siitä, missä määrin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat hakeutuvat lähisuhdeväkivallan vuoksi tukipalveluihin. Väkivaltainen kumppani voi myös käyttää seksuaalisen suuntautumisen paljastamista kiristyskeinona. Myös lasten menettämisestä on näissä tapauksissa erityinen huoli, sillä vanhempien lailliset sidokset lapsiin vaihtelevat suuresti.

Lesbo-, homo-, bi- ja transfobiaan liittyvä väkivalta vaatii erityistä huomiota. Tämän väkivallan taustalla on tyypillisesti nimenomaan tiukkaan kaksijakoiseen sukupuoliajatteluun perustuvia normeja, joiden ”rikkomisesta” väkivallan tekijä haluaa rangaista uhriaan eli henkilöä, joka ei noudata perinteistä sukupuolijakoa tai sukupuolen ilmaisua. Homo- ja transfobiseen väkivaltaan puuttumisen yksi keino on kehittää viharikollisuuteen liittyvää lainsäädäntöä.

Helsingissä 15.3.2010

Tanja Lehtoranta
vs. pääsihteeri

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design