Lausunto sairausvakuutuslain 9 luvun muuttaminen (rekisteröidyn parin osapuolen oikeus isyysrahaan ja isäkuukauteen)

26.11.2009

Sosiaali- ja terveysministeriö / vakuutusosasto

Asia: Seta ry:n pyydetty lausunto koskien valmistelussa olevaa hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi sairausvakuutuslain 9 luvun muuttamisesta

Seta kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi sairausvakuutuslain 9 luvun uudistusta koskien.

Seta on tyytyväinen uudistuksen tavoitteeseen myöntää oikeus isyysrahaan sekä isäkuukauteen rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle. Perheiden yhdenvertaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että vanhempainpäivärahajärjestelmä tukee kaikkia perheitä ja kaikkien vanhempien vanhemmuutta johdonmukaisesti. Isyysrahan ja isäkuukauden mahdollistaminen rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle on tärkeä ja tarpeellinen uudistus.

Seta kuitenkin katsoo, että nyt valmistelussa oleva esitys asettaa samassa elämäntilanteessa olevat perheet, eli perheet, joihin syntyy lapsi, tosiasiallisesti eriarvoiseen asemaan keskenään. Esitys on tältä osin epäjohdonmukainen suhteessa nykyisen sairausvakuutuslain 9 luvun 16 pykälään eikä tue rekisteröidyn parin lapsen kaikkien vanhempien vanhemmuutta ja hoivavastuun jakamista tarkoituksenmukaisesti.

Esityksessä rinnastetaan kaikki rekisteröityjen parien perheet virheellisesti uusperheisiin ja ulkoisen adoption kautta vanhemmiksi tulevien tilanteeseen. Esitys ei ota huomioon sitä, että avioparien kohdalla perheen sisäinen adoptio tapahtuu pääsääntöisesti sellaisissa tilanteissa, joissa toisella puolisolla on ollut lapsi aiemmasta suhteesta tai adoption kautta jo ennen avioliiton solmimista, kun taas etenkin rekisteröityjen naisparien kohdalla tyypillisin perheen sisäisen adoption tilanne on se, että lapsi syntyy puolisoille yhteiseksi, usein parisuhteen rekisteröinnin jälkeen.

Se, että rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle syntyy nykyisen sairausvakuutuslain 9 luvun 16 pykälän perusteella oikeus vanhempainrahaan suoraan hänen puolisolleen syntyvän lapsen syntymän perusteella ja se, että lapsen äidin kanssa samassa taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa (eli avoliitossa) asuvalla miehellä on mahdollisuus isyysrahan käyttöön suoraan kumppanille syntyvän lapsen syntymän perusteella jo ennen isyyden vahvistamista, osoittaa, että lainsäätäjä ei katso, että juridinen vanhemmuus olisi välttämätön edellytys vanhempainetuuksien saamiselle, vaan että olennaista vanhempainetuusoikeuden syntymisen kannalta on lapsen syntymä. Juridista vanhemmuutta ei pidä säätää edellytykseksi myöskään isyysrahan ja isäkuukauden saamiselle.

On erittäin tärkeää, että kaikissa niissä perheissä, joihin syntyy lapsi, lapsen tosiasiallinen toinen vanhempi tai muu synnyttäneen äidin läheinen henkilö voi kantaa vastuuta lapsen hoidosta niin, että synnyttäneellä äidillä on mahdollisuus toipua synnytyksestä. Lisäksi on tärkeää vanhempien suhteelle lapseen, että kaikilla vanhemmilla on heti lapsen synnyttyä mahdollisuus jäädä joksikin aikaa kotiin tutustumaan lapseen.

Nyt valmistelussa olevassa esityksessä todetaan uudistuksen yhteiskunnallisista vaikutuksista, että vanhempainpäiväraha antaa mahdollisuuden rekisteröidyn parisuhteen ottovanhemmalle ja ottolapselle toisiinsa tutustumisen ja yhteiselämän aloittamisen opettelemisen ja sitä kautta lujittaa ottolapsen ja -vanhemman välistä suhdetta. Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta esityksessä ehdotettu isyysrahaoikeuden kytkeminen perheen sisäiseen adoptioon ei tue tämän tarkoituksen ja vaikutuksen toteutumista. Esityksessä todetaan, että isälle maksettavalla isyys- ja vanhempainrahalla kannustetaan isää osallistumaan lapsensa hoitoon ja luomaan lapseensa hyvä suhde isyysvapaan käyttämisen avulla. Esityksen mukaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle ei kuitenkaan annettaisi tätä mahdollisuutta heti lapsen synnyttyä, vaikka hänen elämäntilanteensa on täsmälleen verrannollinen lapsen äidin kanssa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän miehen tilanteeseen. Esityksen lähtökohta on siis perheitä vanhempien sukupuolen perusteella voimakkaasti eriarvoistava.

Setan mielestä sairausvakuutuslain 9 lukua uudistettaessa huomio on kiinnitettävä siihen nykyisen sairausvakuutuslain rajaukseen, että isyysraha on voitu myöntää vain miehelle. Uudistus on toteutettava niin, että laista poistetaan isyysrahan sukupuolirajoitus ja että rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle syntyy suoraan hänen puolisolleen syntyvän lapsen syntymän perusteella oikeus vanhempainrahan lisäksi myös isyysrahaan ja isäkuukauteen riippumatta hänen sukupuolestaan. Tällä tavoin toteutettuna 9 luvun uudistus olisi johdonmukainen suhteessa sairausvakuutuslain 9 luvun 16 pykälään, tukisi molempien vanhempien vanhemmuutta ja hoivavastuun jakamista rekisteröityjen parien perheissä jo lapsen syntymästä alkaen ja asettaisi samassa elämäntilanteessa olevat perheet keskenään yhdenvertaiseen asemaan silloin, kun lapsi tulee perheeseen syntymän kautta.

Nais- ja miesparien isyysrahaetuus on mahdollista toteuttaa muin tavoin kuin tekemällä perheen sisäisestä adoptiosta isyysrahan edellytys. Nais- ja miesparien isyysrahaa vastaava etuus ja vapaa voitaisiin adoption sijaan sitoa esimerkiksi rekisteröidyn parisuhteen olemassaoloon, yhdessä asumiseen, hedelmöityshoitoihin annettuun lupaan tai hakemukseen, jonka lapsen tosiasiallinen vanhempi täyttää.

Jos sairausvakuutuslain muutos päätetään kuitenkin toteuttaa siten, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön oikeus isyysrahaan määräytyy vasta perheen sisäisen adoption perusteella, on varmistettava, että rekisteröidyn parisuhteen osapuolen oikeus vanhempainrahaan voi jatkossakin määräytyä suoraan lapsen syntymän perusteella sairausvakuutuslain 9 luvun 16 pykälän mukaisesti.

Isyysraha- ja isäkuukausioikeuden kytkeminen sekä nykyisessä sairausvakuutuslaissa että ehdotetussa uudistuksessa asumiseen samassa taloudessa lapsen synnyttäneen äidin kanssa ei myöskään toteuta lapsen etua kaikkien perheiden kohdalla. Nykyinen isyys- ja vanhempainpäivärahajärjestelmä ei ota huomioon etävanhempia, useamman kuin kahden vanhemman lapsia sekä miesten vanhemmuutta ilman äitiä.

Setan ehdottamissa isyysrahaoikeuden määräytymisen malleissa olisi mahdollista myöntää isyysrahaa vastaava etuus useammalle kuin yhdelle vanhemmalle, esimerkiksi jos rekisteröidyssä parisuhteessa elävän naisparin lapsella olisi juridisesti tunnustettu isä, joka haluaisi myös käyttää isyysrahakauden. Isyysrahaa vastaavan etuuden maksaminen useammalle kuin yhdelle vanhemmalle tekisi mahdolliseksi vahvistaa kaikkien lapsen vanhempien vanhemmuutta niissä perheissä, joissa lapsen elämässä on useampia kuin kaksi vanhempaa.

Seta toteaa, että kattavin ratkaisu kaikkiin vanhempainpäivärahajärjestelmän puutteisiin olisi uudistaa koko vanhempainpäivärahalainsäädäntö ja perustaa se perhemuotojen todelliseen moninaisuuteen sekä lapsen ja hänen tosiasiallisten vanhempiensa yksilöllisiin suhteisiin. Myös perhevapaalainsäädäntöä tulisi uudistaa vastaavasti siten, että voitaisiin varmistaa lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen kaikkien lasten ja vanhempien kohdalla riippumatta lapsen vanhempien lukumäärästä, sukupuolista ja asumisjärjestelyistä.

Liite: Taustaa eri perhemuotojen kohtelusta sairausvakuutuslaissa perhe-etuuksien osalta

Valmistelussa olevan sairausvakuutuslain 9 luvun muuttamista koskevan lakiesityksen tavoite on oikea,m mutta sen pohjana on vääränlainen rinnastus, minkä johdosta esityksessä ehdotettu malli rekisteröidyn parisuhteen osapuolen isyysraha- ja isäkuukausioikeuden määräytymiseen asettaa perheet eriarvoiseen asemaan. Ehdotuksessa rinnastetaan rekisteröidyssä parisuhteessa elävät parit, joille syntyy lapsi ja jotka hakevat lapsen syntymän johdosta perheen sisäistä adoptiota, virheellisesti sellaisiin eri sukupuolta olevien puolisoiden perheisiin, joissa lapsi tulee perheeseen ulkoisen adoption kautta.

Esityksessä todetaan, että hallituksen esitys edistäisi uusperheiden yhdenvertaista asemaa muiden perheiden kanssa, koska lainmuutoksen seurauksena ottovanhempia käsitellään vanhempainetuuksia myönnettäessä yhdenmukaisesti perhetyypistä riippumatta. Tämä toteamus määrittelee rekisteröidyn parin perheen virheellisesti uusperheeksi. Silloin, kun lapsi syntyy rekisteröidyn parin perheeseen, kyseessä on useimmiten parin yhdessä ja yksissä tuumin, esimerkiksi hedelmöityshoitojen avulla, toteuttama perheenlisäys. Perheeseen syntyvä lapsi on tällöin jo odotusajasta ja syntymästään lähtien tosiasiallisesti molempien puolisoiden yhteinen lapsi. Tätä osoittaa myös nykyisen sairausvakuutuslain rekisteröidyn parisuhteen osapuolelle myöntämä oikeus vanhempainrahaan puolisolle syntyvän lapsen perusteella. Naisen ja miehen välisissä suhteissa perheen sisäisessä adoptiossa on lähes poikkeuksetta kyse uusperheen perhesuhteiden vahvistamisesta. Mies- ja naisparien kohdalla on myös joskus kyse uusperheen perhesuhteiden turvaamisesta, mutta usein lapsen primääristen perhesuhteiden vahvistamisesta eli lapsen juridisen suhteen vahvistamisesta hänen tosiasialliseen vanhempaansa mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen.

Oikea rinnastus olisi rinnastaa rekisteröidyssä parisuhteessa olevat parit, joille syntyy lapsi, niihin naisen ja miehen muodostamiin avio- tai avoliitossa eläviin pareihin, joille syntyy lapsi. Lapsen synnyttävän äidin kanssa avoliitossa asuvalla miehellä on oikeus sekä isyys- että vanhempainrahaan suoraan lapsen syntymän perusteella jo ennen isyyden vahvistamista. Samalla tavoin rekisteröidyn parisuhteen osapuolella tulisi olla oikeus isyysrahaan ja isäkuukauteen suoraan lapsen syntymän perusteella jo ennen juridisen vanhemmuuden vahvistamista vastaavasti kuin hänellä tällä hetkellä on sairausvakuutuslain 9 luvun 16 pykälän perusteella oikeus vanhempainrahaan. Tämänhetkinen ehdotus asettaisi rekisteröidyssä parisuhteessa elävät henkilöt, joille syntyy lapsi, perusteettomasti eriarvoiseen asemaan muiden perheiden kanssa, joihin syntyy lapsi.

Rinnastus adoptioperheisiin on sikälikin virheellinen, että rinnastus pitäisi siinä tapauksessa tehdä niihin naisen ja miehen muodostamiin pariskuntiin, jotka toteuttavat perheen sisäisen adoption. Tämä rinnastus on kuitenkin mahdoton niissä tilanteissa, joissa lapsi tulee perheeseen syntymän kautta, koska aviopuolisoiden kohdalla lapsen isyys muodostuu lapsen syntyessä automaattisesti avioliiton perusteella, jolloin perheen sisäistä adoptiota ei tarvita. Rinnastus niihin perheisiin, joissa lapsi tulee perheeseen adoptoituna perheen ulkopuolelta, on epäjohdonmukainen myös siksi, että rekisteröidyillä pareilla ei nykyisessä lainsäädännössä ole mahdollisuutta adoptoida lasta yhdessä perheen ulkopuolelta. Ottovanhempien osalta sairausvakuutuslaki on laadittu vastaamaan nimenomaan sellaisten lasten tarpeita, jotka eivät ole kasvaneet adoptiovanhempiensa/-vanhempansa kanssa syntymästään lähtien. Tämä perusoletus ei vastaa useimpien rekisteröityjen parien lapsiperheiden elämäntilannetta.

Tähänastinen vanhempainvapaa- ja vanhempainrahajärjestelmä on kohdellut vanhempia eriarvoisesti epäjohdonmukaisella tavalla. Eriarvoista ja epäjohdonmukaista nykytilassa on se, että rekisteröidyn parisuhteen osapuolella ei ole ollut oikeutta isyysrahaan tai isäkuukauteen. Rekisteröidyssä parisuhteessa lapsen synnyttäneen äidin kanssa elävällä naisella ei ole ollut isyysrahaoikeutta sukupuolensa vuoksi. Rekisteröidyssä parisuhteessa miespuolisen puolisonsa kanssa elävällä isällä taas ei ole ollut isyysrahaoikeutta sen vuoksi, että isyysrahaoikeus on nykylaissa kytketty asumiseen samassa taloudessa tai avioliittoon lapsen äidin kanssa. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät vanhemmat ovat kuitenkin voineet jakaa vanhempainvapaan ja -rahan keskenään jo vuoden 2007 alusta alkaen, mikä on ollut erittäin tarpeellinen ja perheiden yhdenvertaisuutta lisäävä uudistus. Tähän mahdollisuuteen ei ole liittynyt sellaista rajoitusta, että lapsen olisi tullut olla molempien rekisteröidyn parisuhteen osapuolten juridinen lapsi. Oikeus vanhempainvapaaseen on syntynyt automaattisesti lapsen syntymän ja rekisteröidyn parisuhteen perusteella, mikä on perheen ja lapsen edun mukaista.

Ehdotettu malli on epäjohdonmukainen eikä toteuta perheiden yhdenvertaisuutta. Isyysrahalle yleisesti annettu tavoite on sen mahdollistaminen, että molemmat vanhemmat voivat olla kotona tutustumassa perheen uuteen lapseen siinä vaiheessa, kun lapsi tulee perheeseen. Jos mies- ja naisparien isyysrahaa vastaava etuus sidotaan perheen sisäiseen adoptioon, tämä tavoite ei toteudu niissä perheissä, joissa lapsi tulee perheeseen syntymän kautta. Perheen sisäinen adoptio voidaan lapseksiottamista koskevan lain 1 luvun 10 pykälän äidin suostumusta koskevan momentin ja vaadittavan adoptioneuvonnan ja perheen sisäisen adoption hakemuksen käsittelyajan perusteella vahvistaa käytännössä aikaisintaan lapsen ollessa 2,5 kuukauden iässä, jolloin etuudelle asetettu tavoite hoivavastuun jakamisesta silloin, kun lapsi on vastasyntynyt, ei voi toteutua. Adoptioneuvonnan ruuhkien vuoksi perheen sisäinen adoptio voi monilla paikkakunnilla toteutua tosiasiallisesti vasta lapsen ollessa noin puolen vuoden ikäinen, vaikka prosessi perheen sisäisen adoption toteuttamiseksi olisi aloitettu heti, kun se lainsäädännön mukaan on mahdollista.

Miesparien ja yksin lastaan hoitavien miesten tilanne

Kun perhelainsäädäntöä uudistettiin viimeksi vuonna 2006, ei korjattu lainsäädännön ilmeistä ongelmaa, joka liittyy sellaisen lastaan pääasiallisesti hoitavan isän vanhempainetuuksiin, joka ei elä yhdessä lapsen äidin kanssa. Vaikka lapsi asuisi isänsä kanssa, isä ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole oikeutettu isyysrahaan, jos hän ei elä samassa taloudessa lapsen äidin kanssa. Nykytila ei ole lapsen edun mukainen.

Nykyisestä lainsäädännöstä johtuen muutama miespari on Suomessa joutunut tilanteeseen, jossa kummallakaan vanhemmista ei ole ollut oikeutta isyysvapaaseen, vaikka lapsi on asunut heidän luonaan. Jos lapsen synnyttänyt äiti ei ole kuollut, toisen vanhemman oikeus vanhempainrahaan alkaa vasta kun lapsen synnyttäneen äidin äitiysrahakausi päättyy (kun lapsi on vähintään 55 päivän ikäinen, riippuen siitä, milloin äidin äitiysrahakausi on alkanut). Isyysrahan myöntämisen mahdollistaminen isälle, joka yksin vastaa lapsensa hoidosta, ei siksi yksinään vielä riitä lapsen hoidon varmistamiseksi, koska isyysrahakausi on vain 18 päivän mittainen, kun taas vanhempainrahakausi alkaa aikaisintaan lapsen ollessa 55 päivän ikäinen.

Lainsäädännöstä on tarpeen muokata sellainen, että se mahdollistaa lastaan yksin hoitavalle isälle äitiysrahaa vastaavan etuuden. Nykyinen sairausvakuutuslaki mahdollistaa tämän vain lapsen äidin kuoltua synnytyksessä tai ollessa vakavan sairauden takia estynyt hoitamasta lasta. Lastaan ilman lapsen äitiä hoitavan miehen tulisi olla oikeutettu äitiysrahaa vastaavaan etuuteen. Tällöin isyysrahan maksaminen lapsen isän rekisteröidylle puolisolle olisi mahdollista nyt ehdotetun lain mukaisesti.

On kaikissa perheissä lapsen etu, että kaikki vanhemmat voisivat olla lyhyen kauden yhtä aikaa kotona lapseen tutustumiseksi. Tämä ei toteudu niiden perheiden kohdalla, joissa lapsi asuu isänsä luona ja joissa isä hoitaa lasta yksin tai rekisteröidyn puolisonsa kanssa, jos lasta pääasiallisesti hoitavalle isälle ei myönnetä äitiysrahaa vastaavaa etuutta lapsen ensimmäisiksi elinkuukausiksi ja hänen mahdolliselle puolisolleen isyysrahaa silloin, kun lapsi asuu isänsä luona. Tällä hetkellä tilanteessa, jossa lapsi asuu isänsä tai isänsä ja tämän miespuolisen puolison luona, kumpikaan miehistä ei ole oikeutettu mihinkään etuuteen, sillä nykyinen lainsäädäntö perustuu normiin, että lapsi asuu aina hänet synnyttäneen äidin luona. Äitiysrahaa vastaavan etuuden säätäminen olisi edellytys sille, että ehdotuksen mukainen yhdenvertaisuus toteutuisi myös isien ja miesparien kohdalla.

Seta katsoo, että perhelainsäädännöstä on poistettava isyysrahan ehto, joka edellyttää toiselta vanhemmalta lapsen synnyttäneen äidin kanssa elämistä myös siinä tilanteessa, kun lapsi ei elä äidin kanssa samassa taloudessa. On myös säädettävä yksiselitteisesti siitä, mitä äitiysrahaa vastaavaa etuutta isä voi nauttia tilanteessa, jossa hän yksin (ilman lapsen äitiä ja asumatta äidin kanssa samassa taloudessa) vastaa lapsen hoidosta heti lapsen syntymästä lähtien, vaikka lapsen äiti ei olisi sairas tai kuollut.

Etävanhempien tilanne

Etävanhempien kohdalla on erityisen tärkeää tukea yhteyden syntymistä vanhemman ja lapsen välille. Edellisen perhevapaauudistuksen yhteydessä 2006 ei tehty muutoksia etävanhempien asemaan perhevapaajärjestelmässä. Suurin etävanhempien asemaan liittyvä haaste järjestelmässä on isyysrahaoikeuden puuttuminen muualla kuin lapsen äidin kanssa vakituisesti elävältä isältä. Biologisella etä-äidillä on sen sijaan aina äitiysrahakausi, jonka turvin etä-äidinkin on mahdollista tutustua perheen uuteen vauvaan heti tämän syntymän jälkeen.

Suomalaisessa järjestelmässä on jostain syystä katsottu, että etäisille ei tarvitse maksaa isyysrahaa. On kuitenkin selvää, että aivan erityisesti siinä tilanteessa, että lapsi ei asu isänsä luona, on tarpeen vahvistaa kaikin keinoin turvallisen ja luottamuksellisen suhteen syntymistä lapsen ja tämän isän/isien välille. Asia koskee erityisellä tavalla homo- ja biseksuaalisia miehiä (ja heidän lapsiaan), jotka muita vanhempia huomattavasti useammin toimivat lapsen etävanhempina (Jämsä 2007). Seta katsoo, että isyysraha ja sitä vastaava vapaa ovat ensiarvoisen tärkeitä etävanhemman lapsen hyvinvoinnille ja hänen yhdenvertaisuudelleen suhteessa muihin lapsiin.

Useamman vanhemman perheiden tilanne

Viimeaikaisten lapsia koskevien psykiatristen tutkimusten mukaan lasten hyvinvointia edistää, jos heillä on useampia sitoutuneita aikuisia elämässään. Tämän tietämyksen mukaan kaikkia lapsen elämään sitoutuneita vanhempia ja heidän suhdettaan lapseen tulisi tukea yhtäläisellä tavalla. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vanhempien lapsiperheissä on usein useampia kuin kaksi vanhempaa. Tyypillinen perhemuoto on parisuhteessa samassa taloudessa elävä naispari ja lapsi, jolla on muualla asuva mies aktiivisena etäisänään.

Tällaisissa tilanteissa nykyisen ja myös ehdotetun lainsäädännön vallitessa joudutaan väkisinkin kompromisseihin. Jos etäisä pitäisi isyysrahakauden (joka nykylainsäädännöllä ei onnistu, koska isä ei asu äidin kanssa), sosiaalinen äiti eli lapsen synnyttäneen äidin puoliso jäisi väistämättä ilman isyysrahaa vastaavaa etuutta ja vapaata. Hän on kuitenkin lapsen toinen lähivanhempi. Jos taas sosiaalinen äiti adoptoi lapsen ja käyttää ehdotuksen mukaisesti isyysrahaa vastaavan etuuden ja vapaan, isä ja lapsi jäävät ilman mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä ilman isän töiden aiheuttamaa haittaa, jos isyysrahaa vastaava etuus voidaan maksaa yhdestä lapsesta vain yhdelle vanhemmalle.

Perhevapaajärjestelmän tavoitteiden mukaisesti myös esimerkin kaltaisessa tilanteessa tulisi vahvistaa lapsen ja hänen vanhempiensa välistä varhaista vuorovaikutusta vanhempainetuusjärjestelmän kautta. Vaikka lainsäädäntömme ei vielä mahdollista useamman kuin kahden vanhemman juridista vahvistamista (toisin kuin esimerkiksi Kanadassa), perhevapaajärjestelmä voisi huomioida lapsen oikeuden viettää aikaa kaikkien hänen vanhempiensa kanssa heti syntymänsä jälkeen. Tästä ei aiheutuisi juurikaan kustannuksia yhteiskunnalle eikä työnantajille, koska useamman vanhempien perheiden määrä on Suomessa vähäinen. Asialla on sen sijaan näiden perheiden hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden kannalta suuri merkitys.

Seta katsoo, että jos lapsella on hänen syntyessään useampia kuin kaksi vanhempaa, kaikille vanhemmille tulisi myöntää lainsäädännössä mahdollisuus isyysrahaa vastaavaan etuuteen ja vapaaseen. Etuuden maksamisen perusteina voidaan käyttää esimerkiksi lausunnossa aiemmin isyysrahaoikeuden syntymisen perusteeksi ehdotettuja seikkoja.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design