Lausunto Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta

12.10.2007

Seta ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi laadittaessa Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa. Seta haluaa esittää kirjallisesti seuraavia huomioita.

On ilahduttavaa, että ohjelmassa on esillä perheen sisäisen adoption avaaminen samaa sukupuolta olevalle biologisen vanhemman puolisolle, joka toimii lapsen tosiasiallisena vanhempana. On myös hyvä, että vanhempainvapaamahdollisuuksien rajallisuus samaa sukupuolta olevien vanhempien kohdallaan on tuotu aiheena esiin. Seta haluaa kuitenkin erityisesti huomauttaa, että isyysvapaa olisi tehtävä mahdolliseksi riippumatta sukupuolesta, jolloin se olisi laajemmin ei-synnyttävien vanhempien käytössä. Lähtökohtana biologinen sukupuoli ei ole lainsäädännöllisesti välttämätön.

Ohjelmaluonnoksen yksi merkittävimmistä ongelmista on sukupuolten välisen tasa-arvon lähes täydellinen puuttuminen tekstistä. Suomi on kuitenkin monin tavoin sitoutunut sellaiseen politiikkaan, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa ja kehittämistoiminnassa. Tässä yhteydessä Seta haluaa muistuttaa, että sukupuolten väliseen tasa-arvoon sisältyvät myös sukupuolivähemmistöjen kysymykset.

Tasa-arvo nostettava esiin ohjelman lähtökohtana ja yhdenvertaisuuden käsitettä avattava

Sukupuolten välinen tasa-arvo, mukaan luettuna kysymykset sukupuolen moninaisuudesta, tulee nostaa esiin lähtökohdissa luvussa 2.3. Lisäksi luvussa 3 tulee kirjata konkreettisesti tasa-arvoon liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet ja nostaa eksplisiittisesti esille yhdenvertaisuus- ja moninaisuuskasvatus.

Kohdassa 2.3 tulisi tuoda esille se seikka, että sukupuoli ja kulttuurissa ylläpidetty sukupuolinormatiivisuus ovat asioita, jotka vaikuttavat hyvin voimakkaasti lasten ja nuorten elämään, riippumatta siitä, kokevatko he kuuluvansa enemmistöön tai johonkin vähemmistöön. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on avainasemassa yhteiskunnan tasa-arvoistumisessa. Aitoon sukupuolisensitiivisyyteen kuuluu sukupuolijärjestelmän dikotomisuuden purkaminen ja sukupuolen moninaisuuden kysymyksiin perehtyminen. Seta haluaa muistuttaa, että sukupuolisensitiivisen kasvatuksen sisällyttäminen kiinteäksi osaksi opettajakoulutusta on ollut esillä jo 4. naisten maailmankonferenssin Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa v. 1995 (Strateginen tavoite B4, toimenpiteet 83b-c). On ristiriitaista, että Suomessa, jossa yleisesti vallitsee vahva tasa-arvon eetos, ei ole onnistuttu toimeenpanemaan ja vakiinnuttamaan laajasti näitä toimenpiteitä.

Yhdenvertaisuuden kohdalla on huomioitava, että yhdenvertaisuuslain soveltamisalan rajoituksiin ja lain valvonnan aliresurssointiin liittyy monia lain implementoinnin kannalta keskeisiä ongelmia, muun muassa seksuaalivähemmistöillä ei ole viranomaista, jonka tahoon kääntyä epäillessään tulleensa syrjityiksi ja osassa sukupuolen ilmaisuun liittyvistä kysymyksistä on viime kädessä ratkaisematta, mille viranomaiselle ne kuuluvat. Ohjelmassa olisikin syytä tarkastella yhdenvertaisuuslain uudistamisen tarpeita lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Uusi alaluku: 3.7. Moninaisuus- ja yhdenvertaisuus-kasvatus

Ohjelmaan olisi lisättävä uusi kohta: 3.7. Moninaisuus- ja yhdenvertaisuus-kasvatus. Tällä hetkellä ohjelmaluonnoksessa on huomioitu vain monikulttuurisuuteen liittyvä moninaisuuskasvatus. Seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-ilmaisuun ja useisiin muihin syrjintäperusteisiin liittyvä moninaisuuskasvatus on nähtävä aivan yhtä tärkeänä. Tähän kohtaan tulisi sisällyttää samanlaiset asiat kuin kappaleessa 3.5. liittyen kansainvälisyyskasvatukseen: kaikkien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien kouluttaminen sekä uuden ei-heteronormatiivisen ja ei-sukupuolinormatiivisen opetusmateriaalin tuottaminen. Siinä missä lapsilla ja nuorilla on oikeus saada ajantasaista ja oikeaa tietoa erilaisista vakaumuksista ja kulttuureista, heillä on myös oikeus saada ei-heteronormatiivista tietoa seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta. Tarvitaan myös perusteellista tutkimusta aiheesta sekä erityisryhmien tarpeista ja palveluista. Teemat on myös sisällytettävä perusopetuksen opetussuunnitelmiin sekä varhaiskasvatukseen ja nuorisotyötä on kehitettävä kohtaamaan ilmiötä yleisesti sekä erityispalveluin. Ei ole mitään pitävää perustetta ryhtyä edistämään yhdenvertaisuutta niin, että seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvän kasvatuksen kehittäminen sivuutetaan.

Yksi seikka, jolla yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa voidaan edistää, on laajentamalla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelun velvoite myös perusopetuksen piiriin.

Lasten ja nuorten heterogeenisyys (ml. heidän perheittensä moninaisuus) tulisi näkyä ohjelmassa läpileikkaavasti, jotta ohjelma voidaan kokea kaikkien lasten ja nuorten asemaa edistäväksi.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi välttämätöntä tunnistaa ja tuoda niin lapsi- ja nuorisopolitiikassa kuin viranomaistoiminnassakin myönteisessä mielessä näkyviksi ne perheet ja ne lapset ja nuoret, jotka useimmin jäävät näkymättömiin perhe- ja nuorisopolitiikassa. Sateenkaariperheet eli ne lapsiperheet, joissa toinen tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, ovat usein näitä näkymättömiä perheitä. Samoin ne lapset ja nuoret, jotka kokevat omaa sukupuoltaan epätavallisesti tai kiinnostuvat seksuaalisesti samaa sukupuolta olevista ihmisistä, jäävät usein vaille samastumiskohteita esimerkiksi virallisessa kouluopetuksessa tai nuorisotyössä. Heihin voi myös kohdistua ylimääräistä painostusta kodin ja muiden lasten ja nuorten taholta, muun muassa koulukiusaamista. Itsemurhien ehkäisyssä ja tutkimuksessa ei ole Suomessa kiinnitetty riittävästi huomiota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten itsemurhariskiin ja sen laskemiseen. Näihin ryhmiin kuuluvien nuorten itsemurhariski on todettu voimakkaasti kohonneeksi monissa ulkomaisissa tutkimuksissa.

Huomioita pääluvuittain

Luku 2

  • Edellisen ohjelmaluonnoksen jälkeen lisätty kappale 2.1. (lapsuus ja nuoruus elämänvaiheena) on äärimmäisen ongelmallinen. Siinä esitetään lapsuuden ja nuoruuden kehityskulun hyvin normittava näkemys, yhdenmukainen kehityskulku. Ongelmallisuutta lisää se, että tässä vaiheessa moninaisuudesta ei ole vielä mainittu mitään. Jos lukua ei voida poistaa tai kokonaan uudistaa, ehdotamme, että moninaisuudesta mainitaan jo kappaleen alkuosassa ja painotetaan sitä, että jo lapsella on oma, yksilöllinen identiteetti, jota politiikan ja palvelujen on tuettava.
  • Luvun 2.3.1. kuudennessa kappaleessa käsitellään syrjäytymisuhkaa on ehdottomasti mainittava varhaisen ongelmien tunnistamisen ja tuen tarjoamisen lisäksi aktiivinen moninaisuuden tunnistaminen. Tutkimusten mukaan syrjäytymisriskiin vaikuttaa monet muutkin tekijät kuin taloudellinen marginalisoituminen, esimerkiksi syrjinnän kohteeksi joutuminen.
  • Sukupuolen moninaisuudesta, sukupuolivähemmistöistä ja trans-ihmisistä luonnos ei mainitse juuri mitään. Erityisesti sukupuoli-identitteetti kuitenkin kehittyy usein jo hyvin varhaisessa lapsuudessa. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu tulisi vähintään lisätä luvun 2.3.1. kymmenennen kappaleen luetteloon, jotta se olisi edes lähtökohdissa. Tiedon tarve sukupuolivähemmistöistä ja erityisesti intersukupuolisuudesta on huutava. Intersukupuolisuus-hoitoihin tulisi myös laatia käypä hoito -ohje ihmisoikeuksia ja potilaiden kokemuksia kunnioittaen. Lisäksi olisi arvioitava transsukupuolisten ihmisten palveluiden riittävyyttä ja järjestämistä Suomessa, tällaisen arvioinnin järjestäminen kuuluu STM:n alaan.

Luku 6

  • Luvun 6.6. kuvaukseen on lisättävä: Vammaisten lasten ja nuorten sekä etnisiin, seksuaalisiin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten harrastustoimintaa tulee tuke aerityisesti niin, että se voimaannuttaa heitä heidän omissa yhteisöissään ja vertaisryhmissään, mutta myös integroi muuhun yhteiskuntaan.

Luku 7

  • Luvussa 7.3 (viides kappale) olisi mainittava myös monimuotoisten perheiden ja seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden tuntemisen merkitys henkilöstön osaamisena
  • Ohjelman ruotsinkielisessä versiossa lukee ”Enligt regeringsprogrammet möjliggörs för ett par bestående av kvinna och man att göra en intern adoption inom familjen”. Ilmeisesti siinä tulisi lukea bestående av två kvinnor eller två män… Vastaavaa virhettä ei ole suomenkielisessä versiossa.

Luku 8

  • Luvun 8.2.3. koulukiusaamiskasvatus-käsitettä olisi avattava: se on osaltaan sosiaalisiin taitoihin liittyvää kasvatusta, mutta ennen kaikkea se on myös moninaisuuskasvatusta. Kappaleen kuvauksessa puhuttaessa koulukiusaamisen pitkäaikaisista seurauksista korostuvat koulukiusaajan mahdolliset huonot tulevaisuuden näkymät ja uhrin tilanne jää vähälle huomiolle.
  • Luvussa 8.2.4. olisi tuotava selvemmin esille, että lapset ja nuoret kohtaavat myös muuta kuin lähisuhdeväkivaltaa. Homo- ja transfobiaan liittyvä väkivalta nuorten keskuudessa vaatii erityistä huomiota. Homo- ja transfobiseen väkivaltaan puuttumisen yksi keino on kehittää viharikollisuuteen liittyvää lainsäädäntöä.

Luku 10

  • Jos luvun 10.5. (seksuaaliterveys) toimenpidekappaleen toisessa virkkeessä ”moninaisuudella” tarkoitetaan nimenomaan seksuaalista moninaisuutta, se tulisi kirjata tähän kohtaan eksplisiittisesti.
  • Nyt sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret ovat ohjelmassa lähinnä esillä vain seksuaaliterveyden yhteydessä, vaikka aihe ei ole ensisijaisesti seksuaaliterveyteen liittyvä vaan laajempi ihmiskuvaan ja ihmisoikeuksiin liittyvä kysymys. Lähtökohtana koulun seksuaaliterveyskasvatuksessa pitäisi olla se, että se ei ole heteronormatiivista vaan asiat esitetään tavalla, johon jokainen oppilas pystyy samastumaan.

Luku 12

  • Luku 12.4.2. käsittelee lapsia ja nuorisoa koskevan tietopohjan puutteita. Tiettävästi minkään muun vähemmistöryhmän lapsia ja nuoria ei koske niin huutava tiedon ja palveluiden puute kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria. Tämän tulee näkyä luvun 12.4.2. luettelossa. Ehdoton tarve olisi myös yhteiskunnallisesti koordinoidun tiedontuotannon ja -keruun sekä palveluiden kehittämiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta. Tämä edellyttää riittävää taloudellista resurssointia.

Johanna Pakkanen
vs. pääsihteeri
Seta ry

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design