Juhlan paikka

Juhlan paikka

”Poika ehtii kasvaa täysi-ikäiseksi, ennen kuin Suomi meitä tunnustaa”, ennustin tuoreena vanhempana esikoisen synnyttyä kesällä 2002. Niin kovaa oli kielenkäyttö eduskunnassa ja lehtien palstoilla parisuhteiden tunnustamisesta ja hedelmöityshoidoista, etten voinut uskoa kovin nopean muutoksen olevan mahdollinen perheen sisäisen adoption suhteen.

Onneksi näkijänlahjani eivät ole kummoiset – tällä viikolla, minun ennustukseni kannalta kymmenen vuotta etuajassa, sateenkaareva Suomi saa iloita uudesta edistysaskeleesta, kun eduskunta perjantaina 15.5. avannee lainmuutoksella samaa sukupuolta oleville rekisteröityneille pareille mahdollisuuden ns. perheen sisäiseen adoptioon.

Vaikka laki koskee vain kourallista (no, aika isoa kourallista) lapsia ja heidän vanhempiaan, on muutos periaatteelliselta kannalta järisyttävä. Vielä muutama vuosi sitten moni kansanedustaja julisti, että lapsen on parempi kasvaa yhden vanhemman kanssa – tai olla kokonaan synnyttämättä – kuin saada ”taakakseen” kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Ajat muuttuvat, ja onneksi myös ajatukset.

Tätä pitää juhlia porukalla! Haluaisin nähdä sinutkin Kiasman nurmikolla juhlistamassa entistä yhdenvertaisempaa Suomea. Bileet alkavat perjantaina 15.5. klo 13.30 tienoilla. Minä ainakin aion olla messissä – poikani kanssa.

Kun huraahuutojen viimeiset kaiut hiljenevät, on aika jatkaa työtä muiden kysymysten parissa. Parisuhdelaki ja perheen sisäinen adoptio olivat väännön takana, vaikka ovatkin tavallaan helppoja: niissä homoseksuaalit vaativat samoja oikeuksia kuin heteroillakin on, joko itselleen tai lapsilleen. Ulkoinen adoptio sukupuolineutraali avioliittolaki menevät vielä samalla argumentoinnilla.

Mutta entä homoerityiset tavat, ne asiat joissa moni hlbt-kansalainen on erilainen kuin keskiverto heterosuomalainen? Esimerkiksi käy homotyypillinen tapa hankkia lapsia useamman kuin kahden vanhemman voimin ns. kolmi- tai neliapilakuviossa. Miten myös näille perhesuhteille saataisiin tunnustus ja lain suoja? Lisää näkyvyyttä tarvitaan myös moninaisille erityisongelmille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvista viharikoksista tiedostamattomaan itsesyrjintään. Tarvitaan nippu rautalankaa ja uskoa omaan asiaan, jotta nämä todelliset ja tärkeät ongelmat saadaan päättäjien agendalle. Tällä kertaa haluan olla optimisti ja uskoa järjen voimaan, niin ja sydämen.

Outi Hannula

Setan blogia päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Sisällöllinen vastuu on heillä itsellään, eikä blogi välttämättä vastaa aina täysin Setan kantaa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design