Itsemäärittely ja normit

Itsemäärittelyoikeus kunniaan!

Niin sukupuolesta kuin seksuaalisesta suuntautumisestakin puhuttaessa on yksi kultainen sääntö: jokaisella on itsemäärittelyoikeus. Sinulla itselläsi on oikeus määritellä kuka sinä olet, millainen haluat olla ja miten haluat tulla nähdyksi. Sinulla on oikeus olla myös tietämättä. Saat itse määritellä itsesi, olla määrittelemättä – ja muuttaa mieltäsi. Muista, että sama oikeus on kaikilla muillakin.

Luokittelussa on hyvät ja huonot puolensa. Joskus on tärkeää, että omaa identiteettiä pystyy ymmärtämään ja nimeämään tietyillä sanoilla. Sanojen kautta voi samastua ryhmiin, josta voi löytää yhteenkuuluvuutta ja turvaa. Luokittelu voi myös tuntua turhalta ja ahdistavalta, jos määritelläkseen itsensä tiettyyn ryhmään kuuluvaksi, on oltava juuri tietynlainen, vaikkei itsestä siltä tuntuisikaan.

On varottava määrittelemästä kanssaihmisiä sellaisiksi, joita he eivät ole. Jos toinen nuori kertoo itse siitä, miten hän sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa kokee, tätä kokemusta ei saa vähätellä. Kokemus sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta voi elämän aikana muuntua aivan kuten ihminen muissakin asioissa saattaa löytää itsestään uusia ulottuvuuksia. Tätä ei voi ulkopuolelta muuttaa. Jos sitä omaa kokemusta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta yritetään muuttaa, voi syntyä tunne, ettei kelpaa omana itsenään.

On myös varottava tekemästä liian äkillisiä johtopäätöksiä. Housuja käyttävä tyttö tai mekkoa käyttävä poika ei välttämättä koe olevansa transvestiitti eikä kysymättä selviä, samastuuko naapurin naispari lapsineen sateenkaariperheen käsitteeseen – vaikka ulkoapäin katsottuna heidät voisi sellaisina nähdä.

Jokaisessa meissä on useita eri ominaisuuksia, kuten esimerkiksi vasenkätisyys, musiikkimaku tai ruskeasilmäisyys. Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat vain ominaisuuksia niiden ominaisuuksien joukossa, jotka meitä määrittävät.

 

Millainen on normaali?

Normit ovat yhteiskunnassa ja yhteisöissä vallitsevia sääntöjä siitä, miten kunkin tulisi elää ja millaisia asioita heidän tulisi tehdä. Normit rakentuvat ihmisten vuorovaikutuksessa sen mukaan, mikä on tavallista ja mihin olemme tottuneet. Normit muodostavat hierarkioita, joissa tiettyjä asioita pidetään enemmän toivottavina ja toisia vähemmän toivottavina. Osa yhteiskunnan normeista luo turvallisuutta ja edellytyksiä ihmisten toimivalle yhteiselolle, ja siksi ne ovat monesti kirjattukin johonkin lakikirjaan tai seinätauluun.

Monet normit ovat kuitenkin lähes näkymättömiä – ne ovat itsestäänselvyyksinä pidettyjä kirjaamattomia sääntöjä ja oletuksia ihmisistä ja ihmisten toiminnasta, joita huomataan vasta, kun joku niitä rikkoo. Ne ovat usein yllättävänkin ahtaita. Ne ihmiset, jotka eivät muotteihin mahdu, saatetaan eristää ulkopuolelle.

Normit määrittävät käsityksiämme sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Yhteiskunnassa vallitsee vahva oletus siitä, että kaikki ihmiset ovat joko miehiä tai naisia, ja että heiltä voi sen mukaan odottaa tietynlaista toimintaa, esimerkiksi pukeutumisen, harrastusten tai urasuunnitelmien suhteen. Odotusten mukaista käyttäytymistä pidetään normaalina ja sellaisenaan toivotumpana. Mies, joka pukeutuu naisen vaatteisiin, herättää helposti hilpeyttä tai hän joutuu selittelemään, miksi hän niin tekee. Urallaan menestyvän naisten valintoja saatetaan arvostella toisella tavalla kuin hänen miespuolisen kollegansa – kukahan hoitaa lapset? Tätä voidaan kutsua sukupuolinormatiivisuudeksi.

Lisäksi on vallalla käsitys, että miehet lähtökohtaisesti ihastuvat naisiin ja päinvastoin. Tätä kutsutaan hetero-oletukseksi, joka johtaa heteronormatiiviseen ajatteluun – siihen, että miehen ja naisen välinen tietynlainen parisuhde on muita vaihtoehtoja toivotumpi tapa kokea ja ihastua. Jos heteroutta pidetään itsestäänselvyytenä, vain homouden tai bi-ihmisyyden kohdalla pysähdytään pohtimaan syitä tai ihmettelemään, olisiko kyseessä kenties ohimenevä vaihe.

Näin toimivat muutkin normit, liittyivät ne sitten ihmisen ihoväriin, toimintakykyyn, vakaumukseen tai vaikkapa yhteiskuntaluokkaan. Tavallisesta tulee normaalia – ja samalla vähemmän tavallisesta vähemmän normaalia tai jopa epänormaalia. Syntyy normi, jonka rinnalla vähemmän yleiset tavat olla nähdään poikkeuksina säännöistä, joita ei nähdä yhtä tärkeinä tai suotavina tuoda julki. Näin normiin mukautumaton ihminen jää helposti ulkopuoliseksi.

Onneksi tällaisia ihmisten eriarvoisuuteen johtavia normeja voidaan muuttaa! Oppimalla tunnistamaan yhteiskunnassa eriarvoisuutta ja syrjintää ylläpitäviä oletuksia voidaan muuttaa käytäntöjä niin, että moninaisuudelle on enemmän tilaa. Ihmisoikeuksia ja yhdenvertaista kohtelua ei pidä ansaita pakottamalla itsensä johonkin tiettyyn muottiin – ihmisoikeudet ja oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kuuluvat jokaiselle.

Lisää normikriittisyydestä ja normeista voit lukea Normit nurin! -kampanjasivuilla.

Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design