Intersukupuolisellakin on sukupuoli

Intersukupuolisellakin on sukupuoli

Maarit Huuska: Kysymys huippu-urheilija Semenyan sukupuolesta on nostanut intersukupuolisuuden otsikoihin.

Syntyvistä lapsista 1:2000 on intersukupuolinen tila, sekä tytön että pojan fyysisiä piirteitä. Antropologit ovat tuoneet esille, että mikä yhdessä kulttuurissa on hyväksyttyä, on toisessa hoidettava sairaus. Monessa kulttuurissa intersukupuolisuuteen ei ole suhtauduttu sairautena vaan omana sukupuoliryhmänään.

Länsimaisessa kulttuurissa intersukupuoliset tilat on medikalisoitu ja hoitokäytäntöjen tavoite on 1950-60-luvulta asti ollut lapsen sukupuolen fyysinen normalisointi ja intersukupuolisen ominaislaadun poistaminen. Taustalla on vaikuttanut kehityspsykologinen teoria pienen lapsen sukupuolen täydellisestä muovattavuudesta.

1990-2000-luvuilla intersukupuoliset alkoivat internetin avulla löytää yhteyden toisiinsa. Vuorovaikutus sai aikaan vaiettujen kokemusten jakamista ja sanojen löytymistä sille, mitä oli ollut mahdotonta ilmaista. Monet huomasivat, että hoitokäytännöt olivat olleet heille lapsena ja nuorena vaikeita ja salailu satuttavaa.

Prevezin kirjassa Intersex and Identity intersukupuoliset ihmiset kertovat tarinoitaan kasvukokemuksistaan. Yksi kuvaa, miten hän aina tunsi itsensä erilaiseksi ja riittämättömäksi tyttönä, mutta onnellinen rakkaus mieheen ja häät sai hänet tuntemaan itsensä kokonaiseksi ja ihanaksi naisena. Toinen kuvaa: ”Elän avoimesti koska tahdon ihmisten tietävän, kuka olen. Tahdon heidän tietävän, että minulla on monimuotoinen sukupuoli. En tunne itseäni naiseksi mutta en välttämättä myöskään mieheksi. Tunnen olevani siinä keskellä ja vakaasti.” Ensimmäiset intersukupuolisten perusoikeuksia ajavat järjestöt ovat syntyneet. ISNA Yhdysvalloissa vaatii varhaisista leikkauksista luopumista ja että intersukupuolisuudesta aletaan keskustella avoimesti.

Terveydenhoidossa pohdintaan, kehitetäänkö vanhaa hoitomuotoa edelleen vai siirrytäänkö uudenlaiseen tapaan kohdata intersukupuolisuutta, tukea lasta ja perhettä.

Oslossa kesäkuussa ammatillisessa seminaarissa norjalainen lääkäri kertoi, miten yksittäinen potilastapaus oli koskettanut häntä syvästi. Pientä olemukseltaan ja toimintatavoiltaan poikamaista lasta oli hoidettu vahvistamalla tytön piirteitä ja poistamalla maskuliinisia piirteitä. Alle kouluikäinen lapsi kyseli terapiassa, miksi kiva penis leikattiin pois. Lapsi oli terapiassa piirroksissaan ja leikeissään käynyt läpi surua ja todennut, että penis haudattiin mutta kukaan ei pitänyt hautajaisia pojalle. Lapsi vaikutti sitten sopeutuvan tytöksi. Murrosiässä nuori oli valtavan hämmentynyt ja lähestyi lääkäriä: auttakaa minua, kuka tai mikä minä olen? Nuori sai taas terapeuttista apua pystyäkseen kasvamaan naiseksi, mutta hän voi psyykkisesti yhä huonommin. Nuori päätyi siihen, että hän tuntee itsensä pojaksi ja vasta saadessaan tukea ja hoitoa miehistävään suuntaan, hän alkoi päästä tasapainoon. Lääkäri pohti, että väärän sukupuolen valinnan seuraukset ovat lapselle niin traagiset, ettei niitä ole mahdollista hyväksyä. Hänestä tuli uuden hoitoajattelun kannattaja.

Mitä tilalle, jos vauvan sukupuolta ei fyysisesti korjata tyttö- tai poikasuuntaan? Uuden hoitoajattelun mukaan intersukupuoliset tilat edustavat sukupuolen kehityksen vaihtelua ihmisillä eikä intersukupuolisuutta välttämättä tarvitsisi määrittää sairaudeksi. Varhaista sukupuolielimiä normalisoivaa kirurgiaa ei tehdä, mutta lapsen terveyden ja fyysisen kehityksen kannalta välttämätöntä hoitoa annetaan. Lapselle valitaan kasvatussukupuoleksi tyttö tai poika sen mukaan, minkä sukupuolen lapsi todennäköisimmin kokisi omakseen. Lapsi ja nuori voi itse päättää fyysisyydestään ja hoitotarpeistaan kypsyessään. Hyväksytään mahdollisuus, että lapsi kokeekin toisen kuin kasvatussukupuolen enemmän omakseen. Silloin häntä ja perhettä tuetaan siinä, että lapsi siirretään elämään toisessa sukupuolessa. Hyväksytään, että osa intersukupuolisista ei koe kuulumista kumpaankaan sukupuoleen, vaan heillä on yksilöllinen sukupuolikokemus ja – identiteetti. Hyväksytään, että ihminen voi olla mies tai nainen, vaikka hänellä on intersukupuolista ominaislaatua. Voidaan tukea lapsen identiteettiä ja itsearvostusta tyttönä tai poikana ja suhtautua neutraalisti tai jopa myönteisesti hänen intersukupuolisuuteen liittyviin piirteisiinsä. Voisiko yhteiskunta hyväksyä, että Semenya olisi sekä nainen että intersukupuolinen ja samalla mestari?

Maarit Huuska
Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä

Setan puheenvuoroa päivittävät Setan työntekijät ja luottamushenkilöt. Sisällöllinen vastuu on heillä itsellään, eikä puheenvuoro välttämättä vastaa aina täysin Setan kantaa.

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design