Ei kai taas kaappiin – kuka saa näkyä vanhuspalveluissa?

Ei kai taas kaappiin – kuka saa näkyä vanhuspalveluissa?

Vanhuuteen liitetään erilaisia normatiivisia käsityksiä siitä, minkälaisia ikäihmiset ovat ja mitä ikäihmisten elämään kuuluu. Minkälaisia perheitä ja parisuhteita heillä on? Entä sitten, kun ikäihminen on vieraskielinen, kuuro, biseksuaali tai vaikkapa transsukupuolinen?

Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistuvan Saini Valtosen tuore sosiologian pro gradu -tutkielma avaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kohtaamista pitkäaikaisessa laitoshoidossa.  Valtonen tutki hoitotyöntekijöiden käsityksiä ja valmiuksia kohdata hlbti-ikäihmisiä. Tutkielma osoittaa, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta ympäröi vaikenemisen ilmapiiri: asioista ei juuri keskustella ja puheeksi ottaminen koetaan vaikeaksi. Heterous näyttäytyi itsestään selvänä normina, josta ”poikkeavat” identiteetit ja sukupuolen ilmaisuun liittyvät tarpeet jäivät huomiotta.

Tutkielman mukaan ongelmana on se, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta keskusteleminen pelkistyy seksuaalisuuteen ja seksiin, jolloin sukupuoli-identiteetin, sukupuolen ilmaisun ja seksuaalisen suuntautumisen sosiaaliset ulottuvuudet jäävät näkymättömiin. Homous, biseksuaalisuus ja/tai transihmisyys voivat kuitenkin olla suuri osa ikäihmisen identiteettiä ja elämäntarinaa, jolloin niiden muistelu ja käsitteleminen on tärkeää myös vanhuudessa ja palveluissa.

Myös heinäkuussa 2013 voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa korostetaan moninaisuuden tunnustamista. Vasta moninaisuutta ymmärtämällä ja sitä kautta yhdenvertaisuutta edistämällä voimme luoda kaikille hyvän ja turvallisen vanhuuden. Jos annamme osalle mahdollisuuden kertoa elämästään, ihmissuhteistaan ja ensirakkauksistaan, mutta eväämme tämän mahdollisuuden toisilta ehkä tietämättämmekin, luomme eriarvoisuutta, jossa vain tietynlaisilla ikäihmisillä on lupa näkyä ja kuulua.

Vaikka yhteiskunnassamme vallitseekin toisten ihmisten yksilöllisyyden kunnioittamisen ja tasa-arvon periaate, näyttää se unohtuvan silloin, kun yksilö ei mahdu tiettyihin normatiivisiin raameihin. Missä määrin on mahdollista, että sama tapahtuu vanhuspalveluiden piirissä, jossa keskeisintä on hyvän hoidon turvaaminen?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhusten kohtaaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa – hoitajien näkökulma [pdf-tiedosto Helsingin Yliopiston digitaalisessa arkistossa]

Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblrFacebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedintumblr
Seta ry  l  Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki  l  Sivun toteutus Niko Ala-Opas  |  Ulkoasu Musta Design